Tavotteiden kautta onnistumiseen

Tiedättekö sen tunteen kun bloggaaminen tökkii ja sitten ding päähän syttyy idea? No mulla kävi niin eilen!

Mikäli joku ei tiennyt, niin mulla on nyt vähän joulukeventelyä ennen uutta vuotta, koska sillo pitäis yhteen mekkoon mahtua. Mulla toimii parhaiten nesteenpoistajana runsas veden juonti ja vähähiilihydraattinen ruokavalio. Tätä komboa tein monesti viime vuonna sairasteluputkien päätteeksi aina ja toimi. ja näköjään toimii nytkin, Olo oli eilen aika heikko kun elin toista päivää ilman hiilaria, mutta nyt on jo energiaa. Ja mikä parasta; ei edes tee enään mieli hiilaria! Sama tuttu rumba siis toistuu.. saattaa olla, että nyt lähellä kesää voisin kokeilla Vhh:ta parikin viikkoa. Niinkun dieetin loppukiriksi! Koska jos se sillonkin veisi hiilarihimon pois, niin se helpottaisi varmasti oloa kaikilta kiusauksila, jotka nyt yleensä on joko herkut tai vaalealeipä.

Toisaalta aloin eilen sitten miettimään, olisikohan tämä päätetty parin päivän nesteidenpudotus saanut mun aivot taas siihen asentoon, että lipsumisia ei sallita. Salillekkin menin runtomaan jalat työpäivän jälkeen vaikka kuinka väsytti. Tottakai menin, koska olin psyykannut itseäni siihen koko päivän. Salille tultaessa mietin, pitäiskö sittenkin tehdä olkapäät, mutta menin silti kyykkytangon alle, kuitenkin nyt koittamaan. Ja olipa muute melekone reeni eilen. ;)

Oon ollut nyt Halosen Matilla valmennuksessa pian kaksi vuotta. Mitä ohjeiden noudattamiseen tulee, niin kyllä, olen lipsunut, varsinkin nyt tänävuonna. Oikeastaan lipsuminen alkoi, kun viimevuonna sairastin sen 2kk putkeen. Miksikö? Uskon, että yhtenä suurena syynä oli se kun tajusin, etten kerkeä bodyfitness junnuihin vuinna 2015. Mun tavoite sortui ja siitä tuli väistämättä vain unelma.

Unelmia pitää olla. Unelmia kohti mennään tavotteiden kautta. Kun tajusin 2013, että mun unelma kisaamisesta alkaa olla realistinen tavoite niin tottakai pysyin ruokavaliossa ja reeneissä 100%. Mulla oli tavoite mitä kohti mennä joka ikinen päivä. Joka ikisessä reenissä oli se tietty palo. Kun sitä paloa miettii tässä kirjoittaessakin niin kyyneleet nousee silmiin. Se oli jotenkin hieno tunne. Sillon se ei ollut vain painojen heiluttelua. Nyt se on enemmän sitä.Ei liian vakavoo tai liian tosissaan. Se näkyy. Niin reeneissä kun ruokavaliossakin.

Odotan malttamattomana mun dieetin alkua. Sillon mulla on tavoite. Riipasta 5-6kk aikana 10 kiloa elopainoa pois. Oon päättänyt kyseisen tavoitteen aikoja sitten, Preppaan siihen jo itseäni. Oon jopa nähnyt unta dieetistä ja sen tuloksista.

Eilen päätin, etten voi enää ryöppyä siinä surussa, etten päässytkään kisaamaan. Se ei ole itsensä voittamista. "Winners are not those who never fail, but those who never quit."

Nyt olen siis käytännössä aloittanut matkani kohti kesää, miinustetaan siitä UVn ryyppyreissu ja Tammikuussa saatan pitää tuparit. Ne on ainoat. Sitten on aika porskuttaa täysiä. Ottaa se kisa itseään vastaan. Mihin sitä pystyykään. Ja oon niin intoa täynnä. Tuntuu, että se sama palo sisimpään on palamassa. Oon heräämässä talviuniltani. ;)

Toki vielä noista tavotteista. Ne pitää olla realistia, että niitä kohti jaksaa mennä. Jos nyt olisin vaikka iskeny itelleni tavotteeks juosta 20km joka aamu parin päivän ajan, ois se varmasti feilannut. Sillon se ois ollut hyvä, jos oisin maratoonari. Nyt se ois ollut vaa itsemurha ja en iha nii itsetuhonen oo.

Silti tavotteiden pitää poiketa vähän normaalista, niiden pitää haastaa sua ihmisenä ja viedä kohti sitä unelmaa.

Laitellaas vielä käsipumppikuvaa parin päivän takaa w/ mun #motivaatiomies

Mitä tavotteita teillä on ensi vuodelle?:)

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin... HUOMENNA RYYPÄTÄÄN!!

Miten minä onnistuin?

Ette tiedäkkään, kuinka monesti olen tähän blogiin tuon otsikon kirjoittanut. mutta se on aina jäänyt vain otsikoksi ja ehkä pari riviä tekstiä.

Otsikon kysymys on se, mitä minulta kysytään uudelleen ja uudelleen, Pitäisi osata kertoa, miten pääsin ylipainon kierteestä ja nykyään bodaillaan ja safkataan huomattavasti terveellisemmin. Miten nykyään liikunta on nautinto ja halu syödä terveellisesti on polttava, olematta kuitenkaan pakonomainen.

Ne jotka ei tiedä, niin itsehän olen ollut ylipainoinen ala-asteesta aina tuonne 20vuotiaaseen asti. Enemmän tai vähemmän. No, nyt olen suht "isossa" kunnossa (elekää ymmärtäkö väärin, en ole mielestäni läski, löysää vain löytyy nähden vaikka viimekesään.) Kuitenkin tämä on aika tiedostettu tila ja uskokaa tai älkää, pöhöä saa aikaan ihan basic kanariisi-combolla kun syödään tarpeeksi. ;) Toki kebabrullat on myös lähellä sydäntä, hehe.

Tähän on muuten pakko sanoa, että pian alkaa dieetti tai välikiristely, mikä kestänee sitten kesän yli. Sitä en osaa sanoa, palaanko enään ensi syksynä näin "pulleaan" kuntoon. En ainakaan halua näin uskoa, mutta never say never. ;) Ainakin treeni kulkee "pulleempana" ihanteellisesti!

Mutta niin, pian alkaa tietoinen päätös, että herkut taas jää. Ja kaikki menee taas puntarin kautta. Herätään aamulla ehkä ennen aamupalaa aamulenkille. Kaikkialla on eväät. Kaikki tulee lapusta. Ei oikeestaan joustoja. Kaikki tulee luonnostaan, joka on hassua, kun miettii mikä tilanne oli parisen vuotta takaperin.

Mikä sitten sai minut onnistumaan? Mikä saa minut pysymään päätöksessäni?

Pakko mainita ainakin edellinen suhteeni, jossa toinen ihminen välitti minusta juuri sellaisena kuin olin. Opin pitämään itsestäni ja uskon sen olevan yksi avaintekijä. Sillä jos vihaat itseäsi, et varmasti halua panostaa itseesti. Sinun pitää aika epäsuomalaisesti pitää itsestäsi, että olet valmis panostamaan hyvinvointiisi ja muutokseen,

Toinen avaintekijä oli varmasti kyllästyminen. Kyllästyin siihen herkkukoukkuun ja siihen, ettei vaatteet istunut. Kyllästyin siihen, että ei se peili vain miellyttänyt, vaikka kuinka aivotyötä tein asian eteen.En vihannut, mutten tykännytkään. Halusin erilaisen kropan ja myös sen muutoksen, että terveellinen ruoka ja aktiivinen liikkuminen olisi osa elämää.

Isona onnistumisen avaimena oli myös läheisten tuki ja tsemppaus. Ja yhtään vähättelemättä personal trainer. Läheiset tuki kun tuntui ettei tule mitään ja tuki myös silloin, kun oli menossa homma överiksi. Mähän laihdutin itseni minikuntoon ja olin kokoa xxs/xs. KELATKAA!:D Se oli kyllä pari-kolme hassua kuukautta mutta SILTI. Oon ollu superminime! En tosin muista ajasta paljoa.. oon onnellisempi tälleen Ämmänä (=vaatekoko M). ;)

Nykyinen PTni varsinkin on onnistunut kanssani työstämään mieltäni terveellisempään suuntaan niin syömisten, mutta etenkin kehonkuvan kanssa. Nyt mm. ymmärrän, miten timmi mimmi olin viime kesänä, kun viime kesänä oli niin pullea olo...nyt lähinnä naurattaa se ajattelutapa. :D Ei siis saavutettu kisoja valmentajan kanssa, mutta saavutettiin jotain paljon tärkeämpää: saatiin aivot ja mieli mukaan kehonmuutokseen minkä oon tässä reilun parin vuoden aikana tehnyt!

Nykyään myös mun motivaatiomies auttaa paljon, tai on auttanut tässä bulkkivaiheessa. Kun tuntuu ettei itseään niin miellytä niin miellyttä toista... että kiitos vaan M ,tiedän että mun talven tulokset on todella TODELLA paljon sun ansiota. Toki myös se, että muuton tapahtuessa stressi vain katosi! Parasta.<3

Nojoo takaisin asiaan...

En silti ehkä sanoisi, että olen vieläkään onnistunut täysin. Elintapoja ei muuteta ihan parissavuodessa. Tuntuu, että edelleenkin etsin sitä kultaista keskitietä varsinkun ruuan suhteen. On suhtautumiseni ruokaan paljon normaalimpi ja terveempi kuin ennen, mutta haluisin ehkä oikeasti eroon näistä bulkki/diettikausista. Ja kehonkuvaa pitää vieläKIN muuttaa. Vatsaviha on vieläkin aika kaamee...
Mutta no niin, ehkä ne ovat  ensi vuoden tavoitteita. Kun ei kaikkea voi kerralla tosiaan tehdä ja se on hyvä muistaa. :)

Toki joskus varmaan jää puntari pois, mutten siitä tietoisesti halua eroon. Olen tänäkin vuonna montakin viikkoa elänyt silmämääräisesti ja se on mennyt hyvin. En koskaan ajattele puntarin käyttöä silleen että "no nyt käytetään puntaria!" kaikki vain menee kotona puntarin kautta ja on mennyt yli kaksi vuotta. En nää sitä itseni "kiduttamisena" niinkuin jotkut sitä kuvaa. :D Se on yhtä rutiininomainen asia minulle, kuin hampaiden pesu. Osaa siis toki tarvittaessa olla ilman, mutta on se outoa. Jos joskus puntarointi ei nappaa, niin jätetään sitten pois. Hampaidenharjausta kyllä ajattelin jatkaa elämän tappiin asti "hahaa".

Loppukevennyksesi kuva vuodelta 05? Kuten jo pelkästä naamasta huomaatte, oon ollu aika pulska tyttö. ;)

Lupa levolle - miten kävi?

Edellisessä postauksessa höpöttelin ja avauduin teille siitä, kuinka mua väsyttää. Ja mua kyllä väsyttää edelleen! Tosin siihen osasin varautua. Joka vuosi sama rumba tän syysväsymyksen kanssa.

Tänävuonna oon tehnyt siten toisin, että oon sitten antanut itelleni luvan lepoon. Viime yönäkin nukuin 11h ja tässä vasta aamupala syöty.. :D Pian jos vähä lisää ruokaa ja sit salille. Ja sit vois taas vähä ottaa lepiä. Jaksaa sit huomenna alotella töissä 9 päivän putken reeneineen... huui! Tosin, sitten se ei kuullosta niin hurjalta kun faktaha on,että mun työpäivät on yleensä sen 6h. Jää aikaa nukkua ;)

Mutta! Jos nyt itse siihen levon vaikutuksiin..

Oon tosiaan reenaillukki vaan 4 kertaa viikkoon, jos ei oo kyennyt väsymykseltään siihen viidesti viikkoon. Mutta kun oon reenannu oon pyrkiny reenaamaan kovaa ja rikkomaan ennätyksiä. Tässä olenkin onnistunut!

Kyykyssä mentiin jo kerran 90kg. Tosin, se oli vain ysikympinkulmaan, mutta kuitennii. Sillonki oli jotenki kauhee väsy päällä ja ei huvittanu. Mutta silti enkat paukku. Siihe voi olla tyytyväinen, koska se kertoo että etiäpäin mennää!

Varmaan mukavin asia huomata on se, että kaikenmuaailman turvotus on lähtenyt kävelemään! Toki varmaan osittain pitkien (8-11h) yöunien ansiota. ;) Mutta syön paljon ja kiristyn. Silti tuntuu, että jotkut paidat kinnaa ja peppuun tullu joku 5cm lisää ympärysmittaa. Ristiriitaista. Muttakun itse on tyytyväinen nii sillä mennään jo pitkälle! Ja keväällä pitää kiristellä kesään. Joten en valita tosiaankaan mistään ny!

Pakko kyllä myöntää, että aivot on aika narikassa, kun koitan kirjottaa blogiin. Mulla on varmaan 20 luonnosta ja tämänkin postauksen tuotto oli hien ja tuskan takana. Ja en kyllä keksi enään mitään kirjoitettavaa.. tekee vaan niin vietävästi mieli kahvia ja kebua. Tyydyn pelkkään kahviin.

Oisko mittää postausideoita? Ja kannattaiskoha mun ees kirjottaa näin älyvapaita postauksia..tuskin. :D

Rakkautta kaikille ja tsemppiä reeneihin!

-Roosa

Väsyttää syksy, syksy väsyttää.

Tiiättekö sen fiiliksen, kun voisitte valehtelematta koko päivän ottaa vähän lepiä. Ja nyt ei puhuta kesän ihanista ilmoista kun maataan auringossa melkeestään koko päivä. Puhutaan siitä kun ulkona on synkkää ja sataa ja oma sänky on varmasti se maailman paras, mukavin ja turvallisin paikka.

Mulla on jotenki semmonen fiilis ollut ja aika tyhmää, että mun päänmielestä se ei ole sallittua. Että se on laiskuutta.

Noin ajattelee varmasti tosi moni itsestään tai toisesta ihmisestä, joka haluaa makoilla paljon sängyssä syksy ja talviaikaan. Se on kyllä aika väärin ja tyhmä ajattelutapa.

Miksi kesällä saa makoilla vapaapäivät tai vapaatunnit auringossa ja se on ihan ok? Kun syksyllä ja talvella pitäis olla niin super tehokas. Kesällä siis ok makoilla ja talviaikaan se on laiskuutta.

Noh anyways mua ottaa kyllä pattiin tämä mun jokavuotinen syysväsymys. Miksikö? No nyt elämä on tosiaanki melkein kokonaan stressitöntä niin tuo reeni kulkee. Ja nyt piti alottaa kevyt viikko. Buu!

Mutta kovaviikko oli hyvä lopettaa kyykkyenkkoihin, joka oli nyt tälläkertaa 3x80kg. Ens kerralla kokeillaan sitä 90! Meinas vaan 80kg iskeä se raudanpelkoa. Kyl se perkule painaa tossa harteilla, ainakin mun mielestä! Haukkukaa sit heikoks vaan, te vahvat lukijani!

Oon kyllä niin ilonen, että väsymyksen aikana on uus hyvä jenkkisänky, jossa viimeyönä vetäsin 11 tuntia unta palloon. Sit on kahvimylly ja hyvä kahvinkeitin, eli mun kahvi on oikeesti piristävää juomaa.

Isoin onnellisuuden aihe on tietysti herra M, joka jaksaa tukea ja olla turvana ja hyvänä kakkosena tulee se, että töissä on kivaa ja ilosia työkavereita, joista varmasti tulee jossainvaiheessa ihan vapaa-ajankin hyviä kavereita! Se auttaa jaksamaan ihan hurjasti! UNOHTAMATTA mun ihania ja ainutlaatusia ystäviä ympäri suomen, kenen kanssa saa viestitellä ja soitella ja mun ihanaa perhettä. <3 Tosin, eipä näitä asioita voi laittaa tärkeysjärjestykseen. Jos joku näistä vietäis pois, romahtais aikalailla tuo maailma alakanttiin.

Onnellisuus on asennekysymys ja pakko myöntää, että siitä lähtien kun sain tietää muutostani Turkuu, olen ollut onnellinen. Uutta ja ihanaa. En kestä!<3

-Roosa

Hei hei mitä kuuluu?

Moikka ihanat hanipööt! Vitsi mulla viiraa päässä, kun menin tekemään jalat jo ysin aikaan puntille ja nyt on 4.5 tuntia duunin alkuun! No ajattelin tuhlata aikani mm.tähän postaukseen, nyt kun aamupuurokin on syöty suoraa kattilasta(vihaan tiskaamista..)

Mutta mutta..mitäs tänne? Duunissa luistaapi ja alan päästä paremmin ja paremmin porukkaan mukaan. Tosi mainiota sakkia. <3 Kävin työkaverin tupareissakin ja kukaan ei oikeestaan liiemmin ihmetellyt, etten juo.Syyksi riitti, että huomenna on töitä ja no vähä nuo reenit tuppaa siitä kärsimään. Enkä normaalisti tota alkomahoolia oikein juo. Kaikki noistahan on faktaa. Joskus menee tosin herra alkoholia enempi. mutta ne on semmosia kausia niin antaapi olla. ;)

Tosiaa reenejä oon tälläviikolla vedelly jo 80% täysiä. Ylihuomenna alkaa taas kierto selällä ja SIT RÄHJÄHTÄÄ! Kyllä. Laitellaa muija ihan tuusannuuskaksi reeneissä ja roppa taas kohilleen!

Nyt tosiaan siirryin tuohon mun bulkkiruokavalioon vasta kunnolla.. eli riisiä/pastaa mätän nyt hiukka enempi. Tosin mun vatsaa kalvaa aina loputon nälkä, mutta nyt se onneksi ei kalva heti ruuan perään. Tosin voisihan sitä enemmän olla..kathellaan kun nään valmentajaa.

Tänään treenin jälkeen kun mittasin kaurahiutaleita kattilaan pohdin myös seuraavaa asiaa; tyypit  kyselee paljon, miksi mittaan safkani bulkilla vaikken ole menossa kisaamaan.

No se on oikeestaan tullut jo tavaksi. Ennenku alotin tätä bodaushössötystä humoristisella vivahteella, niin punnitsin jo ruokia melki puolenvuoden ajan. Mulle  siis ruokien punnitseminen on ollut kuvioissa jo yli pari vuotta. Ja kun kisahaaveet jäi, niin punnitseminen vain jatkui. Ja varmaan tulee jatkumaan, vaikka valmennussuhde joskus päättyisi.

Toki näin bulkkiaikaan jousto on sallittua ja saattaa olla viikossa parikin päivää, millon sovellan esmes lounaan tai iltapalan. Niissä tuppaa vaan olemaan se ongelma, että lounaalla saatan syödä liian vähän sitä pelottavaa hiilaria ja illalla se ei ookkaan niin pelottavaa.. :D Se on siis tapa. ja tulee ruuat valmistettua etukäteen, joten se on myös halvempaa kun aina hakea safkaa jostain ihan mututuntumalla. Nii ja esim. riisin annossuositukset on ihan liian pieniä mulle!

Mä en tiiättekö jaksa ees ny kommentoida tuota fitness-juttua mikä on nyt niin kohu ja niin kamalaa. Sen verran voin sanoa, että ne jotka ei tiiä asiasta mittään vois olla turvat tukossa, koska heiltä harvemmin tulee kriittistä palautetta, vaan ennemminkin sitä "hyi" ja "sairasta"- kommentteja. Onko mikään kilpaureilu super terveellistä, häh?

Mäkään en ole kisannut. Mutta mulle on valjennut mitä homma on ja mitä homma vaatiin. Iteasiassa puhuttiinkin työfrendin kanssa sitä, että miksi molemmilla vähän kisahaaveet jäi. Se vaatii niin paljon aikaa elämästä. Ei oo nääs helpoin kilpaurheilulaji se. Tosin mikään mihin liittyy kilpailu ei oo helppoo. Se vaatii niin osan elämää ja myös toki riskien ottoja. Mä nään kyllä fitneksen niin, että jos ei kiirehdi lavalle ja on sit dieetillä huippu valmentaja, niin kaikki terveysriskit minimoidaan. Ellet mee telomaan ittees salilla. Mutta yhtälailla nää kisaajat sitä tekee, kuin minkä vain lajin kisaaja; rakkaudesta lajiin.

Noniin se siitä. Niin moni esmes. Kati Alander ja Kille Kujala on kirjottanut upeeta tekstiä, niin turhaa mä sitä enään rustaan ton enempää.

Mä muuten päädyin reenaamaan sitten Big Boysille. Oikkeen oiva sali, jossa on hyvä meno. Tälleen talviaikaan ois ollut ihan sama meenkö Gym 2000 vai Big Boysille. Sama aika menee abouttia bussilla. Mut kesällä viipotan pyörällä salille sen 15min, kun Gym 2000 polkis 30min. Selvää ajansäästöä! Jos joku muute reenailee myös samaisella salilla Kalevantiellä, niin reenikaveri ois hakusessa! J oli Jyväskylässä niin oiva reenikaveri ja tsemppari. Kaipaan semmosta menoa!

Mutta lyhyesti ja ytimekkäästi: hyvin pyyhkii töissä ja reeneissä. Ku frendejä vielä vapaa-ajalle löytäis. ois mucho macho bueno!

Loppuun vielä kuvvaa mun supermakeista reenipökistä. Koska mitä fitnessblogi ois ilman fitnessgurl_92-kuvia?

Unohin jännittää lihaxia. "Illuusio" katosi ja oon nyt anonyymeistä pienentyny. Ja niin oon kyl oikeesikki. Hahaa!

Adios!

-Roosa

ps. kelatkaa, että näinkin aivottomaan postaukseen meni 30 minuuttia. Nostan hattua niille, jotka bloggaa usein ja asiaa! Aikaa vievää sekin!

miten menee, noin niinku omasta mielestä?

Moikka!

Huhhuh, mun on rehellisesti sanottuna pitäny rustata blogia jo viikon päivät, mutten ole kertakaikkiaan kerinnyt!

Yhdeksän päivän työputki ja samalla muutto on vienyt aikaa jopa niin paljon, että olen joutunut luistamaan treeneistä. Se ei toki mua haittaa! Sillä töissä on ihan järkyttävän kivaa ja alkaa kämppä näyttää valmiilta. Itseasiassa muuttoprojekti saa varmaan ensi viikolla päätöksen ja pystyn kunnolla keskittymään taas töitä ja reeniä-rutiiniin. (tosin eka pitäis se sali päättää..)

keittiö alkaa olla eniten valmis. Tykkään. :) 

Kiettiö tosiaan alkaa olla suht tiptop, mutta muu kämppä vaatii vielä hienosäätöä. Kun asunnon pinnat on siistit, oon löytänyt itestäni sisustusfriikin. Ennen se ei kiinnostanut yhtään! Kiitos muuten M:lle, Äitille ja Jyrbelle kiitos muuttoavusta ja äitille ja Jyrbelle tuosta ruokailuryhmästä! :)

En muuten malta odottaa, että pääsen kutsumaan mun ystäviä kaukaa kaukaa tänne kyläilemään! Voi hitsi kun osaakin ikävöidä tovereita.

Mikään muu ei täällä vaivaakkaan, paitti tuo välillä iskevä ikävä. Mulla on vaan tunne, et oon lomalla ja mietin milloin tää loppuu. Uskon, että se on tosi hyvä asia!

Se, että työtkin tuntuu lomalta on huippu juttu! Stadium on kyllä oikein oiva paikka olla duunissa, ainakin mulle. Tuntuu niin omalta. Ainiin, terkut lukijalle joka tuli moikkaamaan! Piristit niin mun päivää ja samalla hämmensit! :D En tiennyt, että Turussakin löytyy mun blogin lukijoita. :)

Noh, teitä varmaan kiinnostaa se, miten punttipirkon reenit menee? Like i said, ollut vähän kiirettä ja tälläkin viikolla kerkesin vain paristi jumpalle. siis PARISTI?! En muista, milloin oisin terveenä reenannu niin vähän.. mutta kyllä se tästä ja koska oon ollut väsynyt ja päätin, etten ala pelleilemään, niin suosiolla oon pitänyt taukoa.

Ekan viikonhan reenasin Elixialla, kun sain viikon ilmaiskortin. Ei se vaan oo mun juttu, vaikka oon sitä mieltä, että kyllähä reenin tekee missä vaan! Mutta kyllä kotisalin pitää olla sitten mukava ja kotoisa. Semmone missä haisee hiki ja paska.

Eilen käytiin testaamassa sali82 ja mulla oli toinen etureisi treeni siitä kun lähin taas reenaamaan ja nyt sallin jo hien tulla pintaan. ;) Kyllä teki gutaa ja sali oli AIVAN HUIKEE!!! Ns. "iso äijäsali" vei kyllä kokonaa tän mimmin sydämen!

Faktahan on kuitenkin se, että Sali 82 on aika kaukana mun kodista ja työpaikasta. Lähempää löytyy pienempi äijäsali, Bigboys, josta ehkä olenkin kirjoittanut. Menen siis vielä testaamaan Bigboysia kerran ja sit pitää tehdä päätös. Tänään meen ihanalle Perniön salille.. haha. Siellä tein pari viikkoa sitten ekan selkäreenini. Sairaan pieni sali, että tuskin muuten siellä reenaisin ollenkaan, mutta tänään on olka/ojentaja ja se nyt menee missä vaan!

Reenit on tosiaan kulkenut hyvin ja tuonut virtaa, aina kun on niitä kerinnyt tekemään. Jokaikinen kerta on niin vapauttavaa päästä salille ja ähistä vihasena. Eilen alkoi tosiaan olla jo tekemisen meininkiä, kun kyykkysarjan lopussa lenteli V-sana, kun ei päässytkään ylös. Kylläpä nuo voimatasot on laskenu, kun 8 toistoo 50kilolla on liikaa. Yli kuukaus sitten sama homma oli 70kilolla. Noh pikkuhiljaa!

Painohan mulla pääs vähän nousemaan tauon aikana ja kun moti oli kauan ollut hukassa hyppäs tämä neiti vaa'alle... ei se ollut kun 68.2, eli alle seiskakympissä ollaan. ;) Kesällä paino oli siinä 64-66kiloa. haha gotta love bulking!

Mattiakin pitäs mennä Tampereelle moikkaamaan, mutta odotan, että saan 2-3 viikkoa täyttä reeniä alle. Lähtee osa näistä nesteistäkin sitten. Ja jospa pari grammaa rasvaa. Vielä ei nii pullee olo oo, että aerobisille suosuisin. ;)

Mutta eipä mulla muuta! Pyrin olemaan jatkossa vähän aktiivisempi tämän blogini suhteen, mutten mitään paineita aio ottaa.

Miten teillä muuten menee?!

-Roosa

Treenaamattomuus jatkuu, olo kohenee.

Tiedätkö sen fiiliksen, kun vain kuuden tunnin työpäivän jälkeen on ihanan pirteä olo? Tai sen kun saat aamulenkin heti päivän alkuun ja sit ollan niin energisia että! Tai sen, kun kahdeksan tunnin yöunien jälkee olet kui uusi ihminen?

Ihania tunteita. Todella ihania. Mahtavia.

Muttei ne ole ihan itsestäänselviä. Toki monelle on, jopa oli minulle ennen.

Tämä viikko on mennyt hyvin, vaikka on flunssaa pukannut. Flunssa ei silti ole vienyt mun energioita! Kuuden tunnin työpäivän jälkeen on oikeesti energiaa. Huippua!

Ennen, oli se 4-9 tuntia töissä, menin melkein heti kotiin nukkumaan. Paleli kun väsytti niin paljon. Jos ei ihan palellut, menin salille. Niimpä niin. Tyhmyyttä!

On jotenkin helpottavaa, kun antanut itselleen luvan levätä rauhassa loppuun asti. Siihen asti että ei ole väsyä eikä nokka vuoda enään yhtään. Ihan mahtavaa,
Mites ruokavalio? Siitä luistin pahasti, todella pahasti, lomalla. Tuli mässättyä vähä herkkuja. ;) Toki, sekin tekee pääkopalle välillä hyvää.

Nyt olenkin ollut vähän vähemmällä hiilarilla. Tosin oloani kuunnellen! Yllätykseksi koin sen, että olo ei ole sen väsyneempi. Mutta no, kulutus on pienempi kun ei treenaa. En koe tarvitsevani mitään kovin hiilaripitoista safkaa (paitsi aamupuuroa.)

Ensi viikolla tapahtuu. Uusi paikkakunta ja uusi duuni. Se viikko niitä ja ens viikon sunnuntaina jos AT LAST kävis treenaamassa ja kokeilemassa esim Sali 82:sta. Tosin Fit Gymillä pitää käydä ainakin kerran. Vaikka ylihuomenna. Edes venyttelemässä. Koska Fit Gym...no sen treenipoppoo ymmärtää varmasti hyvin miksi vielä kerran. Koska jatkossa kun vierailen Jkylässä, pyrin olla treenaamatta käynnilläni, että ehtii  näkemään kaikkia. Ymmärrettävää, luulisin.

Nyt ei auta vaan kun venailla, että voi taas alkaa elämää fitnesselämässä. Toki asioista oppineena.

Ja mulla on kutina, että se elämä palautuu hyvinkin pian. <3

astetta sitkeempi ylirasitustila, is that you?

Makaan sängyssä. Pittäis jo nukkua, muttakun ei malta. Ei malta ajatuksiltaan.

Tekee mieli reenaamaan. Niin hirveesti. Jalakoja.  Kovaa. Täysiä.  Sitä mä nyt haluaisin.
Mut ei passaa. Missään nimessä. Miksei? Koska kroppa sanoo.

Monet varmaan tietää miten oon sairastellut viimosen vuoden aikana. Paljon. Ja taas kuukaus on vierähtänyt säälittävällä parilla reenikerralla. Koska ainaku on olo sallinu, oon menny treenille. Ja taas nostaa kroppa lämmön.

Testeissä (verikokeet, maksa, kilppari..) ei näy mitään. Pitäis olla siis fyysisesti terve.

Ja kyllä. On mulla valmentaja. Suomen parhaimpia, siittä ei oo epäilystä. Mutta vaikka kuinka guru olisi, ei mun pään sisään ja todelliseen olotilaan pääse käsiksi kukaan muu kuin minä. Se on muute fakta se.

Urheilu on mulle paljon. Ehkä jopa liikaa. Siks koska siinä kehityn ja salilla oon jopa ihan hyvä! Ja se urheilun tuottama fiilis ja itsensä voittaminen treeneissä. Parasta huumetta mulle! Nyt siitä on pitäny pysyä erossa ja pitäis jatkossakin malttaa vielä hetki. Ainakin viikko.

On tää vaikeeta. Ja vaikenee kokoajan. Varsinkin fitnesskarsinnat Jyväskylässä viime viikonloppuna. Niin upeita kilpailijoita. Kuitenkin mun keskittymistä häiritsi eräs asia. Mun entinen tavoite. Se oli kisata vuonna 2014 ja kattoa mihin rahkeet riittää noin niinku junnuikäsenä. Muttaku sairastelut esti  sen.
Myönnettävä on, että piti hetki käydä keräilemässä itteensä ulkona.  Samalla kuitenkin pystyi lohduttamaan itseään että vielä joskus. Ja sit niin pirun kovassa kunnosa. Jälkeenpäin ajateltuna hurjaa ajattelua. Mutta miksei? Jotenkin vaan tuli flasbackina mieleen se kun reenasin salilla kisalavojen kuvat verkkokalvoilla. Se palo sisällä oli ihan erilainen kuin muutenvain reenatessa. Olin unohtanut sen kokonaan ja nyt ne tuntemukset iski vasten kasvoja.

Onhan mulla parhaat tukijoukot. Eräs tukipilareista jaksaa, tai no, joutuu kuuntelemaan mun narinaa tosi paljon. Eikä silti oo menossa mihinkään. Ja kaikenlisäks tsemppaa. Ihan huikee tyyppi, josta on muodostunut mulle niin tärkeä ihminen,  ettei osaa ees sanoa kuinka tärkeä. Tiiät kuka oot. Arvostan ♥ ja pari muutakin tukipilaria. Kyl te tiiätte, että ootte kullanarvonen apu!

Onhan tää tauko tosin kylvänyt jotain uutta. Mm. Sain uuden duunipaikan huikeesta yrityksestä. Monen vuoden toive. Ja lisäksi vaihdan kaupunkia. Ja salia. Paljon siis uutta ja jännää. Oon niin valmis!

Ainii lisäks värjäsin tukan. Tykkään siitä!

Kyllä tää tästä. Muttakun vetää vaan mielen maahan ja syksy ei auta asiaan. Eikä alkava flunssa.

Muttaku ei passaa luovuttaa ikkää. Mielummi ny lepäilee vaikka useemman kuukauden ja sit takas sorvin ääree ja pysyä sorvin ääreasä ilman jatkuvaa sairastelua. Nih.

loppuun muutama kuva. Tapani mukaan. Eka kuva otettu aamulla noin viikko sitten. Kunto vois olla paskempikin kun miettii reenitaukoa. Nyt ku malttaa vaan syödä suht terveellisesti. Ei oo muute helppoo. Ku yleensä se ravinto ja reeni kulkee mulla käsikädessä. Kaik tai ei mitää-asenne. No onneks asenteita voi muuttaa!

Mukavaa syksyä! Reenatkaa munkin puolesta!

-Roosa

Sokeriton Syyskuu?

No mulla kaatu se jo tänään!

Ajattelin alkuun, että en voi pitää, koska lomalla herkuttelee kuitenkin. No loma ois kahen viikon päästä, ei tänään.

Syksy. Sairastelu. Se ei todellakaan tiedä sokeritonta.

Muistan, miten ylipainoisena sain ahdistuskohtauksia siitä, kun söin sokeria. Teki mieli syödä salaatinlehti ja lenkkeillä 20 kilsaa. Tänään iski se fiilis. Pitkästä aikaa.

Sairasta? Ehkä vähän, mutta ymmärrettävää, koska pelkään. Mitäkö? Sitä sokerikoukkua! Sitä koukkua, missä olen ollut usean vuoden.

Se uhkaa mua. Oon antanut sille pikkusormen ja uhkaa viedä koko käden. En edes valehtele, kun myönnän, että olen syönyt sokeria neljänä päivänä. ja kylkeen keburullan. Keburullaa en oo syöny koskaan elämäni aikana, mutta nyt senkin vedin.

Herkuttelussa ei oo vikaa. Eikä keburullassakaan. Muttakun syöt niitä vaikka haluaisit pysyä ruodussa ei se oo kivaa.

Ja uskokaa tai älkää. Kun syö tarkasti ja puhtaasti nesteet nappaa aika söpösti tähän neitiin. Ei oo hyvä olo olla tässä ulkomuodossa. Ja tätä fiilistä ei oo ollut hetkeen. Ei kiva.

Nyt on aika ottaa härkää sarvista. Tosissaan.

Aion kieltäytyä sokerista syyskuun puoleenväliin asti. Jos epäonnistun, en shoppailu lomalla Ruotsin reissussa.

Julkinen synninpäästö ja lupaus tehty.

Mikäli postaan Ruotsin jälkeen kuvia mm. uusista freddyistä olen onnistunut. Lisäksi aion ottaa kuvat ennen ja jälkeen. Ja mähän hitto vie julkasen ne täällä.

Nyt kuvvaa vaatteet päällä. Onneks lihaakin on kesällä tarttunu! Nyt vaa tää sokeripöhö pois nii hyvä tullee!

Koulutusreissulla. Sentään alkoholista kieltäydyin ja nukuin kunnon unoset!

Heitä se vaaka hemmettiin, just niin!

Nyt erityisesti kevään ja kesä aikaan mun selekään varsinkin on ilmestynyt jotain ihme pahkuroita.. Farkut on alkanut kinnaamaan vielä enemmän. Jotkut paidat alkaa olla haastava saada poikkeen. Jottain tapahtuu. Reeni kulukee ja tyttö kasvaa. Vieläpä tuo ikuisuusongelma selkä on tuntunut alkavan ottaa reeniä vastaan ja siitä onkin tullut nyt lempireeniä!

Tämähä on aivan selevää, että paino saattaa ottaa vähän noususuhdannetta, kun lihas kerää nestettä. Ja joo, oon herkutellu kesällä, kuten tiedättekin. Mutta edelleenkään turha sitä on yrittää peitellä, heh,

Ai samperi,en oikeastaan halua edes tietää paljonko painan. Tökkäis muuten koko homma siihen, aivan varmasti. Vähän kun edelleen olen vaa'an vanki. Ja kun tiiän kokemuksesta, miten reagoin jos vaaka on yli 65 killoo. Ahistaa niin pirusti, vaikka 168cm pituselle se on vielä muutennii normaalipaino. Ihmeellinen tuo ihmismieli. Todella ihmeellinen.

Peilikuva miellyttää ihan jees. Aamusin ei valittamista. Ja päivisin kehtaa olla rantsulla itsevarmasti ekaa kertaa ikinä.

Niimpä onkin aika tehdä suht radikaali liike. Henkilövaaka lentää nyt kesä/talvi-tauolle äitille. Kaivellaas se sitten ensi keväänä esiin, jos tilanne sen näyttää vaativan.

Talousvaaka ei lennä mihkään. Ei todellakaan. Sitä käytän varmasti, sitä ilman ei vielä pärjää kokoaikaa. Ei oo vielä niin tuttua hommaa, vaikka tosi tuttua onkin.

Mutta tälläsiä mietteitä tännään. Kuntotsekkiin muuten pittäis mennä. Tavallaan jännittää niinku aina, muttaku tietää kasvaneensa, ihan kiva mennä sinne pällistelemään. Koska jos mä huomaan, huomaa Mattikin. Se on varma se!

Nyt työt pois alta ja sit olille ja ojentajille runtua. Täysiä.

Halausin; 

Roosa

Miksi kisahaaveet jäi?

Tälleen mulle jo yön pikkutunneilla on hyvä kirjottaa taas vähän diippiä juttua ja fiilareita. Ja nyt nostan asian pöydälle, josta mun on vaikea puhua. Ja se on asia, mikä on alkanut varmistumaan mulle vasta lähi kuukausina.

Monet kaverini ja tuttuni tiesivät mun kunniahimoisen tavoitteen. Kisata bodyfitness junnuissa vuonna 2015. Ensi vuonna. Se piti olla mun eka kisavuosi. Vuosi, jolloin jo useemman vuoden haaveesta kisata toteutuisi. Jolloin ylittäisin itseni ja voittaisin itseni, vaikka olisin karsinnoissa viimeinen. Toki ensinhän halusin bikiniin, vielä kun olin pulleempi tyttö, mutta ajan kanssa tavoitteet koveni ja jopa tajusi, ettei ruumiinrakenteeni ole bikiniin sopiva.

Monesti ennen salia suljin silmäni ja mietin itseni siellä lavalla. Treenasin mielessä tulevat kisat. Mittasin ruokani ja skippasin monet MONET sosiaaliset tapahtumat silmissä palaen tuli ja voiton tahto tulevia kisoja miettien.

Mulla oli periaatteessa kaikki tarvittava. Oli valmentaja, laadukkaat ravinteet, motivaatio. Ihmiset kehui kuinka tyttö kasvaa.

Mitä sitten tapahtui?

Valmentaja pysyi, ravinteet pysyi. Mutta sitten se alkoi; valtaisa sairasteluputki. Ja minkä se vei? Motivaation osittain. Miksikö? No koska vuodessa ei ole oikeasti montaa kuukautta, jolloin olen ollut täysin terve. Sairastelu on saattanut kestää viikon tai jopa pari kuukautta! Ja mikä on syynä? En tiedä. Kukaan ei tiedä. Ja se tuntuu niin hullulta, ettei moni edes usko, että olen ollut kipeä. Sekö tekee kipeää. Ihankun mä nauttisin siitä, että makaan kotona, kun oon kuitenkin menevä luonne. Itkin ja makasin. Oli pakko.

Kehitys minimoitui, eikä se ollut ravinnosta kiinni. Emmä laihtunut. Päinvastoin. Nestettä kerty ja vaikken sitä myöntänyt, se toi stressiä. Tosin ei ihme. Saatoin kokea illalla alaselässä kipuja kun vatsaa turvotti. Vaikka ruokavalio on kunnossa eikä allergioita todettu. Välillä tuntuu, ettei mun kroppa ole palautunut yhtään siitä, kun rysäytin 15kiloa 4kk sisällä pois.

Ja aina jos tunsin, että olen tulossa kipeäksi niin ns. antauduin tunteelle ja totta hitossa sitä silloin sairastuu. Jotenkin vain antauduin ja kelasin, ettei tästä tuu paskaakaan. Ja nykyään edelleen säikähdän esim kurkku kipua. Pelkään äärettömästi, että pian ollaan taas kipeä useamman kuukauden.

Nyt viimoisella melkein 3 viikon totaalilepotauolla oli pakko pysähtyä miettimään. Pääkoppa, miten voit? No se edelleen halusi kisaamaan. Se vain halusi syvällä sisimmässään kisaamaan. Monesti meni salille väsyneenä, koska hitto halusin kisaamaan vuonna 2015! Mun kisavuosi! Noin se vain ajatteli, vaikka olin kelannut muuta ulkoisesti.

Kisakuntoon ja kisojen voittaminen toi mulle stressiä. Ja se stressi vie voimaa. Ja sitä motivaatiota. Mun oli pakko, aivan pakko, höllätä.

Ja ei, se höllääminen ei oo helppoa. Ei tosiaankaan, kun olet yli vuoden kieltäytynyt vaikka menemästä syömään, jos äiti tekee ruokaa. Kun olet kieltäytynyt ottamasta sitä yhtä siideriä. Kun olet kieltäytynyt valtavilta makeanhimoilta, jopa yrittämällä nukkua sen pois.

Toki mun oloa vähän helpottaa se, että jopa mulla tää fitness tulee välillä ulos korvista. On se niin pinnalla. Jotenkaan, en halua todistaa fitnesshörhöille et musta on kisaamaan. Miksi sen tekisin, kun treenaan itseäni varten, vaikka harva sitä tässä fitness-suomessa tuskin uskookaan.

Mulle on kuitenkin tärkeintä hyvä olo. Se olo mitä salilla riehuminen mulle tuottaa. Ja toki myös se, miten irtaudun maailmasta kun saan höpistä asiasta, joka on mulle tärkeää. Asiasta, joka pelasti mut masennukselta.

Ja oon saanu mun motivaation takasin ja GODD se tuntuu hyvältä! Ei oo enää pakkopullaa, ei niin yhtään.


Toki valehtelisin varmasti jos väittäisin, että kisahaaveita ei enään koskaan tule. Enkä koskaan sulkisi silmiä ja unelmoisi kisoista. Oishan se siistiä voittaa lavalla itsensä ja muut. Kisavietti pysyy. Ja edelleen lihaksikkaampi nainen haluu mut kasvamaan vaan enemmän ja enemmän. Haluan olla parempi.  Se halu ei vaan saa mennä jaksamisen edelle. ja siksi kisahaaveita ei tule hetkeen. Ihan itseni takia.

Eli lyhyesti ja ytimekkäästi; mun paineensietokyky ei vaan kestä kisaamistavotteita, ei ainakaan vielä lähivuosina.

Nyt vaa letkeesti nostelen rautaa samalla kasvatellen hups vahingossa lihasta ja mietin rauhassa. Sen olen päättänyt, että mikäli en kisaa ikinä niin en kisaa! Aion silti kasvaa. Olla se da massa Mustonen. Iha näin vaan tiedoksi teille.

(tuleva) Massa Mustonen kiittää ja kuittaa.

Ja hei! Musta on kyllä myös mahtavaa, että tää fitness on niin pinnalla, kuhan ei vedä överiksi. Kuunnelkaa kehoa ja se sisältää sen pääkopan hyvinkin vahvasti!

Olipa muuten taas niin diippiä olevinaan ja en varmasti sanonut ees niitä juttuja mitä alkuun piti. Tää on niin tätä. Ainakin alan olemaan uskottava bodari, kun aivot ja ajatuksenkulku ei vaan toimi. ;)

Kovaa! täysiä! Vai eikö sittenkään?

Huomenta tyypit!

Tässä vetelen aamusufeeta ja vapoa puuron jälkeen vapaapäivänä. Tänään on ns. "supervapaa." Ei oo töitä eikä treeniä. Näitä päiviä mulla on ollut vuodessa, no, liian vähän.

Mitä mun väsymykselle kuuluu? Hyvää, parempaa. Se ei ole enään niin dominoiva tunne ja tässä vaiheessa voin vain raskain mielin todeta, että oma vika. Mitä en osannut levätä ja pysähtyä aiemmin.

Viikon sisään oon vetänyt neljä treeniä. Sehän on ihan ok määrä, mutta tuntuu kovin pieneltä. Kun vielä olis se yks treeni ja jotain cardiookin ois hyvä tehdä. Mutta nyt ei passaa, vaan pitää kuunnella kroppaa tarkemmin kuin ikinä.

Treenit on menneet ok ja jokaisella treenillä J on ollut mukana, joka on hyvä, sillä eilen taas takkusi hieman asenne. Liekö johtui toissapäivän selkätreenistä joka oli niin awesome ja vaikka lähdinkin ennenkuin voimat loppui, niin eilen väsytti. Ei vedetty kovaa ja täysiä. Tosin, kaikki treenit ovat olleet napakoita, muttei sitä mitä ne on ollut. Kun nyt ei passaa. Se aika tulee vielä.

Mä jopa oon miettiny, passaako mulle vielä tuo "Kovaa ja täysiä"-tapa treenata. Ja noilla kerroillahan on pakkotoistoja, pudotuksia. Ja ei sillä, mä tykkään niistä, mutta mun kropalle se oli liikoo. Jos niitä ottaiskin vaan sillontällön ja nöyrtyisin taas jälleen kerran. Keskittyisin vaan siihen tekniikkaan ja rutistuksiin, niin ei tarvis enään ottaa takapakkia väsymyksen takia.

Nyt joku S ja V lukee tätä. Ja ei suostu ottaa mua hackralliin. Ottakaa vielä joskus! Ja selekäreenii! Mut en oo vaan niin kova äijä kun he. En jaksa mukana. Oonkoha mä vaan nii keltanokka koko lajissa?

Tosin, ei mun tapa tee musta huonompaa. Kaikilla on se oma tapa. Omalle kropalle parhain. On vähän vääristynyt kuva, että aina pitäis oksentaa aminohapot poikkeen ja luulla kuolevansa. Et sali ois maanpäällinen helvetti, jota silti niin rakastaa. Tai no, mä nyt ainakin rakastan kaikkea pahaa vissiinkin, mutta siihenkin välillä kyllästyy. Mutta itseni tietäen; eksyn vielä väärälle polulle reenaamisen suhteen. Sen vaan tiedän ja aistin. ;) Mutta sitte taas palautellaa. Onneks ei oo mihkää kiire valmiissa maailmassa, varsinkaan kun bodylavat ei ole lähivuosien tavoite, jos tavoite ollenkaan.

Oon muute törkeen onnellinen, että vatsa toimii taas (nyt varmaa pitäis koputtaa puuta?) Aamupaino kinnaa korkeella, mutta eiköhän se sieltä laske. Nyt ei mitään ressiä, sillä oon aika onnellinen siitä, ettei väsymys enään niin rajota mun elämää ja mulla on vahva toivo, että se lähtee itsestään pois, nyt kun vain malttaa. Ja sitäkautta lähtee paino laskuun ja mun turvonnu maha pois. Kaikki ajan kanssa!

Näissä tauoissa on aina hyvä puoli, tai oikeestaan se on tosi hyvä. Sitä tajuaa paljon liikuntaa rakastaa ja kuinka sitä kaipaa. Sama fiilis oli n. kaksi vuotta sitten, kun koin samantyyppisen väsymyksen. Silloin on aikalailla se ja sama miltä näytät ulkoisesti ja vaikka vähän lihoisitkin, kuhan pääset vain jumpalle. Tekemään asia, mitä rakastat ja mikä tuo sulle hyvän olon.

ja taukojen aikana aina tajuan, että mä oon oikeesti vasta aloittelija. Aina 18vuotiaaseen asti, mulla ei ollut oikein minkäänmoista kuntoa ja vielä pari vuotta sitten olin ylipainoinen. Tottakai ne tyypit, jotka on aina harrastanut liikuntaa jaksaa paremmin. Tai ne jotka on puntanneet 5 vuotta pitääkin vetää melkosen piippuun itsensä erikoistekniikoin, että kasvaa. Mut mä en oo niitä tyyppejä. Mä oon vasta tieni alussa liikunan ja monen muunkin asian suhteen. Voisin olla pitemmällä ikääni nähden, mutten ole. Muistetaan siis edelleen aina, mistä ja milloin lähdettiin liikenteeseen asiassa kuin asiassa.

Nyt vaan jatketaan harjoituksia. Mulla on vahva fiilis, että tuleva syksy ja talvi on kasvamisen aikaa. Ja kuukauden, parin päästä vedän taas kovaa ja täysiä, mutta paljon fiksummin, mitä aiemmin.. ainakin sen hetken. ;)
Ahneella kun ei ole koskaan hyvä loppu.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Halein;

Roosa

Tauko opettaa, aina.

Siitä on abouttia rallaa kolmisen viikkoa kun tää neiti veti kovaa ja täysiä reenejä. Hiki virtas ja ai että sitä poltetta! Kolmesta viikosta kaks on täyttä lepoa. Yksi säälittävää rämpimistä.

Mikä mulla sit on? Väsymys.

Ei oo väliä nukunko 8 tuntia vai 12 tuntia. Elänkö päivän päikkäreillä tai ilman. Mua vaan väsyttää. Oon poissaolevan. En täällä.

Viime viikolla tein päätöksen, että nyt viikko totaalilomaa tästä fitnesselämästä, joka sinällään oli tyhmä ja omapäinen päätös. Oishan se ollu hyvä pysyä valiossa ja vaan levätä. Kuitenkin pyrin syömään sen 3h välein ja saamaan proteiinia. Mutta kyllä mä herkuttelin. Ja join. ja se näkyy. Viisi kiloa nestettä kun kurkkasin iltapainon. Jep, viisi!

Nyt on pari päivää vedetty salilla eli viime viikon viikonloppu.

Olokapäät moikkas mua treenin jälkeen!
Hauis ja ojentaja edelleen lomalla..

Oon reenaillu mun hyvän treenikaverin kanssa. J tietää kyl tasantarkkaan mun treenityylitja tietää, millon löysäilen. Meno ollut pari päivää "niin mustosta", eli treenipainot haluisin laittaa alakanttiin ja pää loppuu kesken. Varsinkin eilinen jalkapäivä oli helvataa, vaikka se olikin suht kevyt. Pää silti loppui ja painot turhautti, sillä toki ne on laskenut. Keräsin jopa suorinjaloinmaastavedon sarjojen välillä itteeni seinää vasten. En kivusta, vaan siitä, etten saanut sitä ihanaa poltetta ja tuskailin miten pää loppu kesken. Sekä paine oli iha jossai muualla kun jaloissa. Silti viimone sarja meni jo paremmin, kiitos J:n. Molemmat reenipäivät (launtaina oli rinta/ojentaja btw) oisin varmaa lopettanu kesken, ellei mulla ois nii mainioo tsempparia mukana. J tiiät,että arvostan!

Eilinen treeni tosiaan oli vähän pyllystä, kiitos mun mainion asenteen. Mutta rinta/olkapäätreenin jälkeen mun
silmät kostu ja hymy oli aika pyllyssä kun kävelin salilta pois. Mä olin täynnä onnea ja mun kropan läpi meni kylmiä väreitä. Mun kroppa kaipas sitä, etenkin pää. En osaa kuvailla sitä onnea ja uudelleen rakastumista siihen oloon treenin jälkeen. Huh!

Mikä fiilis mulla on sit nyt? Ihan jees, treenaaminen ei oo tuonut lisää väsymystä, mutta lomalla oonkin pystyny ottaa iisisti. Kattoo kun duunit nyt alkaa miten neidin käy. Täytyy myöntää, että jännittää!

Lisäksi muistin, miten tää laji on päästä kiinni. No, nyt ei auta kuin saada se flow takasin ja ei passaa luovuttaa.

Ei muutaku tervetulloo arki ja jatketaan harjotuksia!

-Roosa

Ämmän ämmä venyy ällään

Shoppailu. Se on se hetki milloin tajuaa kasvaneen, ellei käytä apuna mittanauhoja. Aina on kiva kasvaa lihaksista ja se on ilo huomata, mutta tänään järkytyin kun joustamaton koon M mekko tai toppi ei mennyt päälle. Kyseessä oli nimenomaan nuorille suunnattu vaateliike. En järkyttynyt omaa peppuani tai selkää, päinvastoin olin jopa tyytyväinen. Järkyttyin lähinnä sitä, miten vaatteet tuntuvat olevan päiväpäivältä pienempiä ja pienempiä, mutta kokolappu ei silti muutu.

Tiedostan kyllä, että riippuu paljon valmistajasta, mitä kokolappua olet, mutta varsinkin nuortenliikkeissä koot ovat niukkoja. Ovatko muut huomanneet samaa? Nousee vain yksi kysymys; miksi?

Ainakin itselleni oli vielä muutamakin vuosi sitten tärkeää, mitä siinä kokolapussa luki. Se vain oli, ilman sen kummempia selityksiä. Jos olisin nuorempi, en siis varmasti kehtaisi myöntää, että koon L mekko oli ensimäinen joka sopi. Voinko vedota "big booty problems" virkkeeseen? Ilmeisesti, muttakun omasta mielestä tuo berberi on vielä suht pieni. 92cm ympärysmitaltaan jos tarkkoja ollaan. .. ;)

No belfie! Nyt oli päällä koon M trikoomekko. Trikoo, tuo ihana venyvä materiaali. <3

Ja mites sitten kun haluaisin vielä 10 kiloa lihaa tähän ruhoon. Onko sitten jumppavaatteet ainut mahdollisuus?

Toivoisin vain, että vaateteollisuus heräisi. Mutta niin, ainahan saa toivoa..

Ois kiva kuulla, mitä ajatuksia vaateteollisuus teissä herättää? Vai sattuko mulle vaan sairaan huono tuuri valintojeni suhteen kun jouduin hakemaan L kokoa sovituskoppiin? Koska oikeesti, mielestäni olen kaukana kyseisestä koosta. Oli valmistaja mikä tahansa. Eriasia olisi vaikka kiinassa, mutta ny ei olla kiinassa. Nih.

Ps. Tänään mavesta nousi 2 x 100kg. Jesjes! Kolminumero rikottu, tästä on suunta vain ylöspäin ja pian on oikeesti big booty problems totta. ;)

VHH-ruokavalion kokeilua

Moikka!

Kuten huomaa neidin energiataso nousee ja silti vaan makoillaan. Tekemistä pitää viritellä. Ja nettishoppailu ei oo paras vaihtoehto..uskokaa tai älkää. Niin voin paneutua blogiin kympillä, jes!

Oon nyt tosiaan pari päivää vetänyt ruokaa niin, että hillarit on tosi minimissä. Eli käytännössä ne tulee kasviksista ja marjoista. Sekä kahvimaidosta, tietty.

Viimeksi syönyt näin parisen vuotta sitten, niin ompas taas kiva kokeilla. Ja nyt on vielä oiva hetki koittaa, kun ei liiku. Pitää turvata vain proteiininsaanti. En tosin oo mikään fanaattinen tän suhteen ja en pyri ketoosiin. Aamullakin olisin muuten tehny ihan kympillä banaanilettuja, muta banaanit oli loppu. Vedin sitten kinkkujuustomunakasta kasviksilla. Ei kait siinä, toimiva sekin.

Pari pointsia mulla kyllä on, miksi tätä kokeilen. Ekana  pakko myöntää; nesteet. Makaa itse 5pv korkeessa kuumeessa ja syö kahta antibioottia. Ja korkeessa kuummeessa en syö rahkaa vaikka maksettas (paitsi ehkä joskus jos koitan kisadiettiä.) Ruokavalio koostu siis pääosin appelsiinimehusta, leivästä margariinilla, jäätelöstä, suklaasta ja voileivonnaisista. Ja siihen vielä ruokaa rakasteltu vappu alle niin oijoijoi. ;)

Mulla on kuitenkin kuntotsekki tiistaina ja sen lisäksi kohta ei voi pitää collareita enään, eli en haluais, että farkut kinnaa mut hengiltä.

Toisena syynä onkin sitten ruokailutottumukset. Vedenjuonti ja kasvisten käyttö on mulle tosi haastavaa. Kun "ei jaksa." Vettä saan kitattua ehkä sen 2 litraa, mutta kesää kohden olisi hyvä pyrkiä kolmeen. Kasviksia en todellakaan vedä puolikiloa päivässä, mikä on tosi tyhmää. Valitan nälkää siis aika turhasta, koska salaattia saisin syödä rajattomasti! Oonkin nyt vedellyt kunnolla salattia ja lämpimiä kasviksia kylkeen ja ai että sen avulla selviää yhdellä kanapihvillä helposti ainakin kaksi tuntia, mutta sinnitellen ja vettä runsaasti juoden sinne kolmeen tuntiin.

Tottakai nälkä tulee nopeammin, kun on tottunut mättämään hiilaria, mutta tiedän, että päivä päivältä helpottaa. Tosin maanantaina siirryn jo normaaliin ruokavalioon, kun pystyn alottamaan treenaamisen kunnolla.

Sen kyllä taas hyvin huomasi, kuinka nopeasti se pöhö lähteekään! Vaikka edelleen istun ja makaan vain, niin olo on kevyempi. Tosin vappuun ja kuumepäiviin aika huomattava ruokavaliomuutos. ;) 

Mutta ihan vinkkinä niille, joille tulossa joku juhla ja haluaa parikin kiloa nestettä pois. Karsi turhat hiilarit ja juo paljon vettä rohkeesti! Vedenjuontia jatka myös juhlapäivänä! Sillä uskokaa tai älkää, nestehukka pöhöttää huonon olon lisäksi!

Sitä haluan vielä korostaa, että älkää kuitenkaan olko nälkäkuolemassa paria päivää. Jos jotain osviittaa haluatte mun kaloreista eilen, olis se kasvisten kanssa n 2000kcal. Muistetaan kuitenkin, että syödään ruokaa, eikä kaloreita. Eli mitä ja milloin sitä ruokaa sinne suuhun pistää. ;)

Mukavaa torstaita kaikille! 

-Roosa

Ainiin sain mä värjättyä kulmat ja tukan pestyä eilen. Aika hyvin!! Ihana natural beauty-kuva teille. Nih.

Miten tunkea sitä ROHEIINIA jokaiseen ateriaan?

Roheiinin käytöstä kysellään multa suht paljo, joten tehdääs tässä asiasta postaus samalla sairastellessa (kyllä, urheilija ei tervettä päivää nää.)

Roheiinia eli proteiinia eli lihaksen parasta kaveria olisi hyvä saada joka aterialla. 2-4h välein. Hyviä lähteitä on mm:

-jo melko klassikseksi muodostunut maetorahka (maustamaton on paras.)
-raejuusto
-liha (kana,kala,naudanliha,tonnikala...)
-kananmunat
-prodejuomat (suosin itse jauheita, valmisjuomat sisältää helposti paljon sokeria)
-soija
-pähkinät


Mites sitten käytänössä?

Aamupalalla kannattaa rohkeasti kokeilla raejuustoa puuroon, moni on yllättynyt, kuinka hyvää se on (itse yllätyin myös.) Jos puuro ei maita voit tehdä vaikka munakkaan, johon on kiva iskea kasviksia, sieniä ja vaikka leikkelettä ja vähän kevytjuustoa. ;) Ne voi halutessaan iskea paahdetun ruisleivän tai täysjyväsämpylän väliin. Nam! Mikälisikäli mikään kiinteä ei mene aamusta alas pyöräytä nopeesti smoothie! Mä oon nyt kipeenä rakastunut smootihieihin ja vedän sellaisen aamulla ja illalla, sillä kaloreiden ei tarvitse olla niin huimat nyt kun vain istuu. Isken jäisiä marjoja, sportlifen BCAA;ta, rahkan, vettä, pari pähkinää ja steviaa blenderiin. Aamulla saatan laittaa päälle vielä mysliä. Myslissä kannattaa katsoa, että rasvaa on alle 10% ja lisättyä sokeria ei ole. :) Toki prodeletut on myös ihan oiva vaihtoehto. Murskaa yksi banaani ja laita 1 muna ja pari valkuaista sekaan. Lisäksi jos lisäät vähän rahkaa, prodejauhetta ja kaurahiutalieta rakenne on parempi. Mausteiksi kardemumma, kaneli, ripaus suolaa ja halutessasi steviaa ja paista miedolla lämmöllä.

Välipala tuottaa yllättävän monelle ongelmia! Mutta tässäkin on paljon vaihtoehtoja! Rahkapurkki, raejuustopurkki, kananmuna ja leikkelettä tai prodedrinkki. Toki myös esmes pähkinät, mutta älkää vetäkö pussitolkulla.. on kuitenkin aika energiapitoisia nuo pähkinälöiset. ;) Myös joskus on ok vetäistä prodepatukka. Huomatkaa vain, että suurinosa sisältää melkosen paljon sokeria ja ois sama kun vedät suklaapatukkaa vähän lisäproteiinilla.

Päivällinen ja lounas on helppo! Lihaa vaan ruuan kanssa. Jos syöt vaikka kasvissosekeittioa niin laita sekaan raejuustoa. Voin luppaa, että tykkäät! Ruokasat salaatti on tosiaan myös jees, mutta varsinkin jos ostat valmissalaatin, lihaa ja prodea on harvoin tarpeeksi. Voithan aamulla keittää munan valmiiksi ja lisätä sen sitten salaattiin, saat lisää roheiinia ja kasvat silmissä.

Iltapala on mielestäni myös helppo. Rahkaa ja marjoja on esim mun ja äiteen lemppari. ;) Munakkaita suosii moni. Jos oot iltajumppaaja niin sit vaan lämmin ateria ja lihhoo tai soijaa kehiin. Tai vaikka niitä prodelättyjä.

Tässä on nyt osa vinkeistä, mitkä tuli ekana mieleen ja varmasti jokainen selviää näillä kesän yli. ;) Joskus jos ei millään saa prodea vaikka välipalalla, ei se ole maailmanloppu. Tärkeintä olisi kuitenkin syödä 2.5-3h välein ja tosiaan max. 4h pitää aterioiden välissä. Mutta avainsana onkin ENNAKOI ENNAKOI ENNAKOI. Eväät messiin niin turvaat aina hyvän aterian. :)

Ja nyt puhuin VAIN proteiininsaantivinkkejä. Ei unohdeta hyviä rasvoja ja hiilareita, joohan?

Tiiän et mun muutama hassu punttijantteri ja salikissa lukee tän, nii jos teille tulee jotaki vinkkejä nii jakakaa ihmeessä!

Mukavaa keskiviikkoa kaikille!

Tiimipäivää ja bodausvapua odotellessa!

Tuli tosiaan käytyä tuossa Tampereella viime lauantaina tiimipäivillä. Aamuhan alko hienosti pommiin nukkumalla, joten ruuat jäi kotia ja treenilitkut sekoittelin Tampereella sitten suoraan purkeista. Tää on niin mua ja eipä tuo valmentajakaan sitä yhtään ihmetellyt, että neiti Mustonen on taas säätänyt kunnolla.

Saavuin tosiaan Tampereelle jyväskyläläisten tiimikavereiden Pauliinan, Sanitan ja Vilhelmiinan kanssa. Oikein mukavia neitokaisia! Pysähdytiin jopa Absille, että sai tämäkin neiti aamupalaa. Maistu muuten aika hyvälle ruisleipä.. harmitti hirveesti, että eväät jäi kotiin. 

Heti Tampereelle saavuttuamme mentiinkin sisätiloihin, missä oli klo 10-14 kaikenmoista luentoa. Alkuun kuitenkin sain näpättyä matkaani ihanan tiimilippiksen! Tätä on kiva käyttää aamuaeroilla, kun aurinko paistaa muuten silmiin!:) Värinä tuttu ja turvallnen pinkki.

Luento oli laaja ja käytiin tiimin asioita läpi näin niinkun yleisesti. Mun lemppari oli kyllä se, kun kyseltiin noilta kokeneilta tiimiläisiltä erinäisiä kysymyksiä. Mm. Halmon  Antti oli vastailemassa hyvinkin humoristisesti. On se jännä, että nuo isot ja vahvat jätkät on aina niin kivoja nallekarhuja loppupeleissä!

Lisäkseen oli muutama pissitauko, jolloin pystyis paremmin höpöttelemään tiimiläisten kesken. Mäkin näin mm. mun ihanaa Body-Viiviä, joka meni muuttamaan Jkylästä Lahteen. Huippu mimmi, sais edelleen asua Jkylässä mun seurana! (Viiville muuten kiitos banaanien lainaamisesta ja näin ollen treenin pelastamisesta.. jäin banskut velkaa!)

Luennon jälkeen lähdettiinkin Power Gymille treenaamaan. Lähdettiin Viivin kanssa matkaan kaksin, mutta onneksi Joonas nappas meidät autokyytiin. Oltiin nääs ihan pikkasen hukassa Tampereen ihmeellisessä maailmassa. Joonas veikin meidän Mikkelin porukkaan ja koko konkkaronkka yhteisvoimin löydettiin salille ja päästiin vihdoin reenailemaan!

1. Sai kysellä ammattilaisilta! 2&3. vähän Viivuskan kanssa fitnesspeilikuvia ennen treeniä. 

Mulla oli olka/ojentajatreeni joka meni oikkeen passelisti, mitä nyt piti vähän soveltaa, koska olihan meitä ihan muutama reenailemassa. Lisäkseen Halosen Matti aka valkkuni nykäsi mut kyykkyharjotteluun ja alkuunhan se meni päin kettua, mutta korjailujen jälkeen homma meni totaallisesti reisille! Opastamassa oli myös Halmon Antti. Kiitos poijjaat, nyt alkaa reiskat toivottavasti turpoomaan entistä nopeemmin! Tähän väliin lätkäsenkin pari kuvaa, missä meikäläinenkin hengailee kyykkytangon lähettyvillä. Alkuun jännittyneenä paikalle saapuminen ja sit focusta kehiin!

Sieltä saavuttiin kesken pystypunnerrusten..

Ekan kyykyn, joka meni päin pyllyä, tiukkaa neuvomista..

Ja sit alko mennä homma kirjaimellisesti ihan reisille. Jes!

Kiitos myös vielä Jannelle paljon kuvista!:) Ja muutenkin koko tiimille kivasta päivästä! Oli monta motivaationlähdettä siellä treenailemassa. Kovia rautamimmejä ja -janttereita!

Treenin jälkeen Mikkelin ihana poppoo oli taas niin ystävällinen, että heitti mut Jyväskylään kotireissulla. Ei tarvinut jäädä venailemaan bussia. Tulin vieläpä niin valoisan aikaan kotia, että ehdin vastata facebookissa kiertävään #belfie-haasteeseen. ;)

Nyt lähdenkin Keskiviikkona Mikkeliin ja kelailtiin bodailla kovvoo ja täysiä sekä vähän grillailla.. tuskin maltan odottaa! Siellä voiskin rustailla tänne taas jotakin. Ties vaikka vieraalla salilla enkat paukkuis ja kamerat räpsyis.  Myös Grillailun ohessa on pientä cheattia, sillä kelailtiin vetästä vappumunkin naamaan! Ja pallojäde ois kiva. Siihen kyllä saa jäädä herkuttelu, sillä 13.5 kutsuu taas Tampere ja kuntotsekki. Mutta siihen on nyt vielä aikaa. 

nesteet nesteet..helevetin NESTEET!

Pääsiäinen oli aika kostea ja nestemäinen..jepjep. Tää neiti ampu kympillä yli ja vähän ylikin sen kympin. Tosin se nollailu teki päälle hyvää sillon, mut sain muistoksi nesteet kroppaan ja aineenvaihdunnan jökkiin. Great succsess, Roosa!

Yleensä nesteet tai paino ei ahdista, tai ei oo ahdistanut moneen viikkoon. Entäs nyt? No voe hellanlettas kun tuo maharöllykkä on all the time mun mielessä. Vaikka vastahan tänne kirjottelin, että ei haittaa vaikka vaaka näyttää 64. NO NYT HAITTAA.. 

Oon hakannu aamuaeroo ja intervallia treenien päälle. Ja tehny vatsoja tunnollisesti, vissiin jotain extraa siis tästä olosta. Heh. Eikä oo tehny kyl mieli lipsua ruokavaliosta.

Toisena tosi hyvänä extrana on, että treenipainot on noussut ja enkat paukkunu. Kai nyt, kun elonpaino on suurempi, vaikkei se läskiä olekkaan. (Tosin, paino välillä käy tässä maagisessa 64 ja se on silloin fine.. en voi ymmärtää nyt itteeni..)

Pitäis pysyä vaan rauhallisena. Stressi on mulle sellanen monsteri, ettei varmasti muuten nesteet lähde jos vaan mietin "Mulla on  liian iso voimamaha, mulla on iha liian iso voimamaha..." ja minkä oon vielä ite omilla valinnoilla saanut nyt hetkellisesti isommaks.

Musta kyllä tuntuu, että pääkoppa heittää nyt päin helvettiä näin suoraa jos sanotaan. Pari kiloa näkyy ainakin kymmenenä kilona. Hohhoijaa..

Nyt vaa pää kylmänä etiäpäin ja pitäis nauttia, että rauta on kevyttä.

Pitäskö nakkaa ne kuuluisat sanat "mä en juo enää ikinä" ? En nakkaa, mut lupaan etten baari-illan jälkeen vedä hodaria JA hampparia. :D

13.5 ai 14.5 nään Mattia.. eiköhän mun kroppa siihen mennessä rauhotu, kun elellään nyt hetki sillä kanariisi-combolla ja vedetää treenit tuttuun tapaan kovvoo ja täysiä.

Mulla on muuten uus luuri aikaisena syndelahjana! Samsung galaxy s 3. Että rakastan mun uutta Samppaa. <3

Toinen kiva juttu on nyt lauantaina tiimipäivät ja vappuna treenitäytteinen Mikkelireissu tiimitovereiden luo!

Mukavaa viikkoa rakkaudella;

Roosa ja voimamaha!

Nesteinen kunto.. no ny on mistä ottaa kii!! ;)

Fitnessblogien huima noususuhdanne!

Tänään ihmettelin kun yhtä kävijää vaille 10 000 on lukenut punttipirkko-blogia tämän aloittamisesta, eli parin kuukauden sisään. Kun verrataan sitä mun kilot kuriin- blogiin, on kävijämäärä huima! Vanhaa blogiani katsottiin parin vuoden aikana melkein 18 000 kertaa ja lukijoita oli satoja (ainakin bloggerin mukaan.) Tällä blogilla bloggerin kautta seuraajia on 15.

Ihan huimaa, miten fitnessblogit on siis pompsahtanut pinnalle ja tämänkin tajusin vasta nyt realistisesti. Kuitenkaan bloggarina en ole mielestäni muuttunut yhtään mihinkään suuntaan. :D Lisäkseen kilot kuriin-blogille tarjottiin jo yhteistyötäkin, vaikka kävijämäärähän oli suhteellisen pieni. Melekosta.

Tää aamu on muute ollu bueno! heräsin jo 7, johtuen siitä, että nukkumatti tuli eilen kylään10 illalla! Toisaalta, mukavata herätä aamulla aikaseen kun töihin meno vasta 11.30. Saa alotella päivän rauhassa ja nytkin teen päivän safkoja, ilman kiirettä! Mun megakahvikuppiinkin meni tunteroinen tuhota ja että teki hyvää.

Illalla vapaudun jo 18.30, mutta matkalaukku pitää pakata valmiiks.. o ou! Vihaan pakkaamista, aina unohtuu jotain tai sitten ylipakkaa.. miten lie nyt..

Mulla on muuten tarvetta sunnuntaina hki-jkl välille niinkun kyytien suhteen. Jos joku ajelee Fitness classicista kyseisen matkan, voin hypätä kyytiin jakelee bensoja ja syvällisiä mietteitä. Ottakaa yhteyttä vaikka facebookissa, mistä mut löytänee nimellä Roosa Mustonen tai laittakkee sähkäriä: moccamaster@windowslive.com.

Ketkäs muuten on menossa Fitness classiciin? Mut näkee siellä ainaki lauantaina. Tulukee ihmeessä nykäsee hihasta nii jutskaillaan! :)

uutta tukkaa ja vklp kuulumisia.

Mukavata sunnuntai-iltaa kaikille!:)

Hui hittolainen, kello on jo 22 eikä tätä neitiä uneta. Lieköhän tuo kellojen siirto sittenki vaikuttaa unirytmeihin. Noh, onneks vetelin tänään rankkojen viikkojen vikan reenin, niin ei haittaa jos huomenna väsyttää, koska töiden jälkeen voi vaan relata. Awesome!

Mulla on kyllä ollut taas loistokas viikonloppu. Tosin oon itelleni tehnyt myös nyyhkyteltävää kattomalla pari jaksoa "toisen kanssa"-sarjaa. On muute semmone sarja, et jaksoje kattomisen jälkee haluisin vaa nyyhkyttää ja syödä suklaata. Mut ei kaikkee passaa tehä mitä mieli halajaa.

Jos ei draamaherkistelyjä lasketa, niin naurua ja hyvää oloa on mahtunut pariin päivään huimasti. Ensinnäkin iiihana kotisali sport house aukes ja pääs taas kakkos kotiin takasin. Kyllä maistuu.

Lisäkseen oon nähny ystäviä, keitä en oo hetkeen nähnyt. Tekipä hyvää vuodattaa kunnolla ja kunnon luottamuksella. Toimii.

Ja jottei onnellisuus ihaniin ystäviin jäisi, kävin ystävällä myös kampaajalla laittelemassa kevättukkaa! Tykkää, oikeesti, mutta nyt mulla on kaamee kuume värjätä enempi raitaa..hahaa katsoo nyt, katsoo nyt..Sen tiiän, et mitasta ja kerrostuksesta tuli leikkauksessa täydellinen! Oijoi, tervetuloa takaisin vaivaton tukanlaitto. <3

näytin vaa harjaa tukalle minuutin ja BOOM mikä kohotus!

Oikeessa valossa tukan väri pääsee niin oikeuksiinsa!

Innostuin tukastani jopa niin paljon, että duunasin äitille ja pikkusiskolle vähän kevyempää reuhkaa kevään kunniaksi.. huh, nyt on hetkeksi taas leikitty parturi-kampaajaa! Värin vaikutusajalla, föönausajoilla menin parvekkeelle aina polttelemaan mun sähköröökiä. Ja tein sitä muutenki. Omassa rauhassa. Mahtia ja rentouttavaa puuhaa.

Rentous ja hyvä olo näkkyy kyllä kropassa. En muista, millon viimeks kroppa on keränny niin vähän nestettä ja iltakunto näyttänyt jopa siedettävältä! Tästä on hyvä jatkaa ja jäädä odottelemaan keskiviikkoa, milloin yöjuna vie mut Helsinkiin kavereiden, cheatdayn, shoppailun ja fitnessmessujen luo. <3 Life is good!

Voimamaha löytyy, mut se onki jotenki ihanan tuttu ja turvallinen..tavallaan.. ;)

Pusuin,

Roosa

Painavaa asiaa kesäpainosta, kesäkunnosta.

Monet on kyselleet multa tosiaan kesäkunnosta. Tai oikeestaan siitä, miten saada ne viimeset pari kiloa pois. Ennenhän mä olin totaalisen varma, että itselläkin on niistä parista kilosta kiinni. En ole edelleenkään missään kovassa tikissä omasta mielestäni, enkä monien muidenkaan bodymaailmassa elävien. Mutta ajattelin valottaa teitä siitä, mitä loppujenlopuksi paino merkkaa. Kuvat puhukoot puolestaan.

Postaus ei ollut mulle helppo. Eihän mennyttä tarvitse hävetä, mutta aika karmiaa, ellen jopa sanoisi. Toki, se on minun mielipide. Monesta voi olla joku edellinen kunto kaunis. :)

Haluan vain, että havahdutte naiset (ja miksei miehetkin) rakkaat siihen, että varatkaa aikaa projektillenne, älkääkä tuijottako sitä vaakaa.

Mitä nyt pienet vinkit niihin viimoisiin kiloihin, jonka jälkeen olette tietty perfect, syökää 3h välein, katsokaa mitä suuhunne pistätte, juokaa useampi litra (3-4) päivässä vettä, liikkukaa ja nukkukkaa. Tärkein on myös; elekää stressatko:)

Sen haluan vielä sanoa, että vaikka oo ollu pari kesää sitten 10kg vaa'an mukaan hoikempi, mun onnellisuusaste ei todellakaan ollut sitä, mitä luulin että laihuus tuo.

Mukavaa kevään alkua kaikille. <3

Pusuin;

Roosa

Edit; Kuvien välillä abouttia 2. ja niille kusimulkuille tiedoksi, joiden mielestä on perkeleen hidasta kehitstä nii ainaki sitä on tullut. Mikä onkaa tilanne 2v päästä jää nähtäväksi.. ;)

Elämä on kivvuu!

Iltoja! Tässä mä töllään salkkareita, polttelen mun sähkötupakkaa ja lepäilen. Tänää mun treenikaveri teki OHARIT, mut toisaalta ihan hyvä (ja otan prodepatukan tarjoomisen tälläkertaa hyväksyttävänä anteeksipyyntönä). Tämä neiti on nääs ihan puhki. Koska mun omalla salilla rempataan, en sitten jaksanut lähtä pyöräileen mihkään salille ja siirsin selkäpäivän huomiselle. Saamapahan töihin selkäpumpin, hah. Kelasin myös mennä Kuntomaailmaan, eli pääsen saunaankin ennen töitä. Awesome. :) Lisäksi päivisin ei ketjusalit oo niin tupaten täynnä.

Miks elämä on kivvuu? Noh treenit kulkee. Ostin uudet sikamakeet popot ja mulla on ens viikon viikonlopulle nyt huikee asuidea.  MUTTA kaikkee muutakin on vielä luvassa!

Torstaina pääsen ihanan tehomimmi R:n kanssa treenaa. Neiti on 18 ja hakkaa mut iha painoissa ja lihasmassassa..huui! Onneks pääsen aiemmin päivällä mun lemppari L:n kanssa kahvittelemaan, nii ei tarvi nii jännittää. ;) R:n kanssa testaan muuten Linean salin. :)  Perjantaina avataan mun reiskoje kalvot ja lauantaina on kampaaja ja kauheet visiot on jo nyt.

Odottelen noita kun kuutanousevaa, mut toisaalta odottelen myös ensiviikkoa, kun on AH lepoviikko, stadin reissu, fitness classic, huippu kavereiden näkemistä, shoppailua, CHEATDAY! uijuiju<3

Elämä on oikeesti kivvuu kun sen oikein oivaltaa ja suunnittelee kaikkea mahdollista lähiviikoille. Loppuun vielä kuva, mikä räppästiin tänään Bodyactionilla. Vitsi haluun nuo, mutta tää bulkkimamma kaipaa kokoa L. Tota keltasta M koossa oli vaan yks! nyt kipinkapin ostoksille! On muuten törky hyvät jalassa.. sanoin et turhaa hypetetään, mut pakko peruu sanani..heh.

Oon muute saanu facebookissa inboxii kavereilta kyselyitä, miten sais ne viimeset parikiloa pois..ajattelin tehdä asiasta postauksen ,mutta tapani mukaan, teen siitä nyt vähän sarkastisen, koska iltalehtihän kertoo kaiken olennaisen. ;) Stay tuned!

Pusuja ja haleja!

-Roosa

Vuosi Matin valmennuksessa.

Nyt on oikeestaan mennyt jo vähän yli vuosi siitä, kun astelin Tampereella Matin eteen ekaan tapaamiseen. Muistan, kuinka olin kauhusta kankeena kun piti riisua alusvaatteisilleen ja katotiin kunto. Mun aineenvaihdunta oli sekasin ja pöhötys oli kaamee. Niin kaamee et alaselkään sattu..uskallan siis väittää miltä tuntuu olla raskausmahan kanssa. Hahaa vitsi vitsi!

Muistan kyllä, että Matti sai mun olon rauhalliseksi. Kyseli paljon, oli aidosti kiinnostunut. Kehu mun pohkeita! :D

Tapaaminen kesti tuolloin kyllä yli tunnin. Se jo kertoo siitä et käytiin paljon läpi mennettä ja tulevaa.

Pari päivää sitten jatkettiin sopparia vuodella. Mua edelleen kyllä jännittää näytellä kuntoo Matin edessä, mutta on hienoa, että on rehellinen valkku. Kun olin kipeenä 2kk, sano Matti rehellisesti et kädet kadonnu ja nestettä kerää erityisesti keksikroppa. Ja tällä viikolla kuulin, et takareidet on jäljessä. Tosin, sen tiedän itsekkin. Oon varsinainen etureisi-ihminen. Hahaa!

Matti on mulle myös henkinen valmentaja. Se on se tärkein tuki ja suuri syy, miksi mulla on valmentaja. Matti tietää mun taustat ja huomio ne. Se on super kiva homma! Saatan laittaa vaikka kuinka tyhmän paniikkiviestin tai kysymyksen, niin Matti vastaa asiallisesti, aina ja vieläpä nopeesti!

Mitä vuodessa on sitten tapahtunut? Oon oppinut älyttömästi ruuasta ja treenaamisesta. Ja omasta päästäni. Kehostani. Musta on tullut itsevarmempi ja uskallan ehdottaa Matille esim. treeniohjelmiin jotain kivoja toiveita! Yleensä menee läpi tai Matti tekee paremman ehdotuksen.

Matin lisäksi, mun on pakko kiittää mun ihania treenikaveri poikia. Oon oppinu teiltä PALJON! Ja nyt alkaa sitten tyttö kasvamaan. Ja mun bodytyttöjen tuki henkisesti on myös ehdottomasti korvaamaton.<3 Unohtamatta mun ihania perheenjäseniä ja tosi ystäviä, jotka on pysyny rinnalla,vaikka välillä mun treenihehkutus varmasti ottaa pattiin! Ootte niin mun sydämessä syvällä!
Ja tiimikaverit mihin oon tutustunut niin APUA miten ihanaa porukkaa!

Lisäksi töissä on ihanaa kun päästetään syömään väh. 4h välein! Yleensä pääsee safkaamaan jo 2.5-3h sisään. Ja saan juoda prodedrinkin kassalla ja vettä saa litkiä vapaasti ja juosta vessassa.Ilman nii ymmärtäviä työkavereita ei kyllä jaksais esim työpäivän jälkeen mennä treenaamaan. Kiitos siis myös heille. :)

Noh entäs ne tulokset? Ainaki Matin aikana painoa on tullut 6kiloa ja mun pienimmästä aikakauhdesta, mikä oli 1.5v sitten, on tullut 9 kiloa! Treenipainot on noussut. Nälkä on kasvanut. Pöhö lähtemään päin. Onnellisuus kasvanut. Ja tavoitteet koventunut, tietty. ;)


Matille meno on ollut NIIN hyvä päätös!

Loppuun vielä pari kuvaa kuva Roosa 55kg vs Roosa 64kg. Oonkohan ens vuonna 75kg? hahah hope not!

Mun oloa kuvaa vain pari sanaa; kiitollinen, siunattu, onnellinen. <3


Ihanaa viikonloppua kaikille!

pusuja ja haleja toivottaa;

Roosa

Tiimitreeniä, äidin kanssa saunomista, fiiliksiä

Moikka kaikki! Tässä mä istuskelen bussissa vatsanpohjassa inhottava tunne. Oon matkalla Tampereelle kuntotsekkiin. Tosin, musta tuntuu et suurin syy tälle tunteelle on nälkä. Tietää siis edelleen mitä meen pyytämään lisää.. ruokaa, ruokaa mulle tuokaa, haha!

Toisaalta mua jännittääkin. Oon kova neiti soveltamaan, mutta siitä oonkin kirjotellut erillisen postauksen, niin en avaa aihetta enempää. :) Eilenkin söin LEIPÄÄ kun äitille eksyin. Kevytjuuton jaoin koiran kanssa. ;) Eihän se oo kiva "läskeillä" yksin! Mehä siis ollaan mun koiran kanssa nii fitness et herkutellaan 5% juustolla.. jepjep.

Mulla on ollut aivan iiihanat pari viikkoa, tai oikeestaan koko kuukaus. Nyt vieläkun sai auringon messiin, niin oon vaan suoraasanoen onnellinen. Puolen vuoden paska tuntuu laantuneen ja vitsi elämä on taas kivaa! Voisin valehtelematta hymyillä kokoajan! Mutta mennäänpä otsikkoaiheisiin ja alotellaa tiimitreenistä.

Voin siis avata asiaa sen verta, että kuulun Team Sportlifeen ja valkkunaha mulla toimii Halosen Matti. Sportlifen tiimi on siitä ihana, ettei kaikilla oo kisalavat tavoitteena tai ainakaan lähellä tulevassa. Mä kuulun siihen sakkiin. Kävin kuitenkin Hyyryläisen Joonaksen kanssa treenailemassa ja ukkohan on nousemassa lähivuosina lavoille ja oli muuten sen kokonen mörkökin. ;D Pitihän se jokatapauksessa laittaa kärsimään ja mulla on siitä jopa video, missä mä puhun ku koiralle "jaksaa jaksaa" (nyt tiiän miks S aina nauraa kun tsemppaan sitä..) ja Joonas melki luovutti kesken! Mut hyvinhän se meni ja saatii sitä pumppia olkapäihin ja ojentajiin! Sen jälkee oliki kiva syödä kun sain syödä enemmän! :D Eihä meillä oo ees painoeroo kun parikyt kiloo ja mä vedän kunnon sapuskat naamaan ja nälkä jäi... Melkonen tuo Joonas ku pysyy valiossaan. Hirviö syö kun hiiri..huh!

Treenin loppuun otettiin tosiaa pari kuvvee, nii pitäähä ne nyt tänne laittaa. Kiitos jollekkin salihepulle housella, joka räppäs meistä tuon bodypeukku-kuvan! Kuvia räpsittiin treenin jälkeen..eli kyllä me treenattiinki...ehkä ;)

Kiitos tosiaan vaivasta Joonakselle, kun Mikkelistä asti jaksoit lähtä kimppatreeniin. Mä oon vissiin nyt Mikkelireissun velkaa, varsinkin kun muihinkin tiimiläisiin siellä tutustunut (jotka on muuten aivan huippu tyyppejä!!) Musta tuntuu et seuraavana rääkätään jalat.. sitten saadaan ehkä mutkin näyttämään jo tuskaselta.. ;)

Mä oon tässä tosiaan painanu duunissa aika paljon, viimeviikolla oikeestaan paukku se 40 viikkotuntia, joka osu ja uppos jaksamiseen, kun tottunut tekemään puolet vähemmän. Ja treeneistä ei tietenkään joustettu, vaan tehtiin kovaa ja täysiä. Kuitenkin kaikki on sujunut hyvin, vaikkakin sitä ruokaa on pitänyt mätätä enempi, koska tajun lähteminen ollut lähellä. Silti mulle on tullut viidessä viikossa 1.5 kiloa painoa lisää.. epäilen, että syynä on se kun treenit senkun kovenee niin lihas kerää nestettä.. tai pianhan Matti sen totuuden mulle kertoo.. huui. ;) Mutta jos lihon ja tunnen kokoajan nälkää, niin kyllä mä sanon että perkele!

Eilen illasta sitten alottelin mun tän ja huomisen vapaat saunomalla äitin kanssa. Puusauna, vissyä ja käytiin ulkona kuuntelemassa vaan hiljasuutta. Ihan täydellistä! Kyllä muuten rentoutu ja nukahdinkin jo puol 11 illasta ja sinnekkin asti piti sinnitellä, koska kämpille asti piti päästä nukkumaan. Mulla on niin paras äiti, joka kyl tietää, mistä tämä tyttö rentoutuu. Niin hitokseen äitin tyttö oon! <3 Lisäksi oli kiva nähä mun omaa koiraa, joka oli taas niin innoissaan mun näkemisestä. Sen rakkaus oikein loisti, tosin niin tais munkin. Iitu oli ollu julma ja melkein purrut äitiä, joten pidin pikkukaverille vähän puhuttelua (en tosissaan, koska tapahtumasta on aikaa) ja sovittiin Iitun kanssa, että ei saa kovistella äitille. Mulle se kyllä saa, muttei oikein uskalla. ;)

Eilen pesin sitten äitillä vaatteita, mutta koska pesukone kettuili, niin en saanut pyykkejä matkaan. Sitten piti soveltaa asua. Noh freddyt ja toppi on oikein mukava asu ja ihan toimiva. Otin kuvankin todisteeksi (tottakai otin, kun kyse on musta. teinipeilien kuningattaresta. ;) Täydensin asua mun pidennyksillä, mitä pian ei voi enään pitää, koska mulle tulee kesäks vähä jotain uutta kivaa väriä tukkaan parin viikon päästä.. hihi cant wait! ;)


Nyt alan kuuntelemaan musaakkia ja toivomaan, että tuo fabo alkais toimimaan.. sais jotain tekemistä tälle matkalle niin menis nopeempaa. Ja AH mullahan on ruoka-aikakin. ;) Tosin se, lohduttaako rahka ja pari mini mandariinii on eriasia.. onneks tänään on perinteinen tamperereissu=witfok-päivä.. Haluaisin myös jugujädelle, mutta mun kaveri V on messissä ja tuskin sallii sitä nautintoa mulle.. pitää jotenkin karata sen näköpiiristä..hhiihi!

Ihanaa keskiviikkoa kaikille! Nautitaan arskasta! <3

Pusuin;

Roosa