Mikäli joku ei tiennyt, niin mulla on nyt vähän joulukeventelyä ennen uutta vuotta, koska sillo pitäis yhteen mekkoon mahtua. Mulla toimii parhaiten nesteenpoistajana runsas veden juonti ja vähähiilihydraattinen ruokavalio. Tätä komboa tein monesti viime vuonna sairasteluputkien päätteeksi aina ja toimi. ja näköjään toimii nytkin, Olo oli eilen aika heikko kun elin toista päivää ilman hiilaria, mutta nyt on jo energiaa. Ja mikä parasta; ei edes tee enään mieli hiilaria! Sama tuttu rumba siis toistuu.. saattaa olla, että nyt lähellä kesää voisin kokeilla Vhh:ta parikin viikkoa. Niinkun dieetin loppukiriksi! Koska jos se sillonkin veisi hiilarihimon pois, niin se helpottaisi varmasti oloa kaikilta kiusauksila, jotka nyt yleensä on joko herkut tai vaalealeipä.
Toisaalta aloin eilen sitten miettimään, olisikohan tämä päätetty parin päivän nesteidenpudotus saanut mun aivot taas siihen asentoon, että lipsumisia ei sallita. Salillekkin menin runtomaan jalat työpäivän jälkeen vaikka kuinka väsytti. Tottakai menin, koska olin psyykannut itseäni siihen koko päivän. Salille tultaessa mietin, pitäiskö sittenkin tehdä olkapäät, mutta menin silti kyykkytangon alle, kuitenkin nyt koittamaan. Ja olipa muute melekone reeni eilen. ;)
Oon ollut nyt Halosen Matilla valmennuksessa pian kaksi vuotta. Mitä ohjeiden noudattamiseen tulee, niin kyllä, olen lipsunut, varsinkin nyt tänävuonna. Oikeastaan lipsuminen alkoi, kun viimevuonna sairastin sen 2kk putkeen. Miksikö? Uskon, että yhtenä suurena syynä oli se kun tajusin, etten kerkeä bodyfitness junnuihin vuinna 2015. Mun tavoite sortui ja siitä tuli väistämättä vain unelma.
Unelmia pitää olla. Unelmia kohti mennään tavotteiden kautta. Kun tajusin 2013, että mun unelma kisaamisesta alkaa olla realistinen tavoite niin tottakai pysyin ruokavaliossa ja reeneissä 100%. Mulla oli tavoite mitä kohti mennä joka ikinen päivä. Joka ikisessä reenissä oli se tietty palo. Kun sitä paloa miettii tässä kirjoittaessakin niin kyyneleet nousee silmiin. Se oli jotenkin hieno tunne. Sillon se ei ollut vain painojen heiluttelua. Nyt se on enemmän sitä.Ei liian vakavoo tai liian tosissaan. Se näkyy. Niin reeneissä kun ruokavaliossakin.
Odotan malttamattomana mun dieetin alkua. Sillon mulla on tavoite. Riipasta 5-6kk aikana 10 kiloa elopainoa pois. Oon päättänyt kyseisen tavoitteen aikoja sitten, Preppaan siihen jo itseäni. Oon jopa nähnyt unta dieetistä ja sen tuloksista.
Eilen päätin, etten voi enää ryöppyä siinä surussa, etten päässytkään kisaamaan. Se ei ole itsensä voittamista. "Winners are not those who never fail, but those who never quit."
Nyt olen siis käytännössä aloittanut matkani kohti kesää, miinustetaan siitä UVn ryyppyreissu ja Tammikuussa saatan pitää tuparit. Ne on ainoat. Sitten on aika porskuttaa täysiä. Ottaa se kisa itseään vastaan. Mihin sitä pystyykään. Ja oon niin intoa täynnä. Tuntuu, että se sama palo sisimpään on palamassa. Oon heräämässä talviuniltani. ;)
Toki vielä noista tavotteista. Ne pitää olla realistia, että niitä kohti jaksaa mennä. Jos nyt olisin vaikka iskeny itelleni tavotteeks juosta 20km joka aamu parin päivän ajan, ois se varmasti feilannut. Sillon se ois ollut hyvä, jos oisin maratoonari. Nyt se ois ollut vaa itsemurha ja en iha nii itsetuhonen oo.
Silti tavotteiden pitää poiketa vähän normaalista, niiden pitää haastaa sua ihmisenä ja viedä kohti sitä unelmaa.
Laitellaas vielä käsipumppikuvaa parin päivän takaa w/ mun #motivaatiomies
Mitä tavotteita teillä on ensi vuodelle?:)
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin... HUOMENNA RYYPÄTÄÄN!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos asiallisesta kommentistasi! :)