Mitä massa nykyään duunaa? Bodaako se enää?

Moi!

Kauheen vaikeeta alkaa kirjoittaa blogiin yhtään mitään tauon jälkeen. Mut mua buustas iha hirveesti se, että olin saanut kaksi(!!) kommenttia mun blogiin ja toinen ihana anonyymi toivoi postausta. Aloin sitten heti tuumasta toimeen, ilman mitään punaista lankaa.Eli voi tulla aika sekavaa tekstiä.

Hirveestihän mulla ois postaus ideoita, muttakun mun kirjallinen ulossaanti on nykyään ollut heikkoa. Näkisittepä kuinka monta luonnosta multa täältä blogista löytyy! Suullinen ulossaanti on hyvää ja olen keskustellut kaikenmoisia hyviä keskusteluja vaikkapa motivaatiomiehen kanssa, mutta eihän niistä ole saanut juttua sit jostainsyystä kirjoitettua.

Mut mitäpä mulle. Kyllä mä käyn salilla edelleen. Ja sarjojen toistot on 8-15 luokkaa eli kyllä, bodailu jatkuu. Enemmän oon kyllä perusteisiin mennyt mm supersarjat on tauolla ja teen vain suoria sarjoja ja ihan niitä perus liikkeitä. Isoja liikkeitä! Meen myös nelijakoisella ja yhden lenkin lisäksi tungen viikkoon. Melekosia muutoksia. Suurin ja vaikuttavin muutos on varmaan treeneissä se, että nykyään alkuun soudan 10min ja treenin jälkeen kävelen matolla 15min. "Hirveesti" cardioo, mut se oikeesti on tehnyt hyvää!

Ainiin, olennainen asia on myös se, että vaihdoin salia. Big Boys vaihtui Sali82:seen ja oon kyllä tykänny. On jotenkin tullut se vanha motivaatio takasin, mikä oli hukassa vähän väliä. ja oon ostanu myös Addun painonnostokengät, niin pääsee kyykyssä oikeesti syvään, ilman että selkä suuttuu.

Mitä ruokailuun tulee, niin mulla on nyt menossa pitkästä aikaa cleanbulk, ilman pieniä

suklaapatukoita. Eli aika hyvin! Oon saanut 6 viikon aikana raapastua melki semmoset 4kiloa elonpainoa pois ja ruokamäärä on noussut. Kyl se macrojen tsekkaus on vaan tärkeää. Ennen tätä muutosten aikaa vedin kyllä ihan liian vähän ruokaa ja sit illalla oli suklaa kaveri. Oisko kalorit ollut 1300 tuntumassa. Voi apua.. Nyt menee päivässä vähä yli 2000 ja varmaan loppuviikosta taas nostellaan, kun tuo paino silti tippuu hitaasti mutta varmasti ja se ei nyt sinällään ole tavoite. Tavoite on saada aineenvaihdunta rullaamaan ihan 100%.

Toki ruokailuun sinällään ollut rento suhtautuminen, että oon mä nyt 6vkon aikana syönyt joulutortun, pari piparia, munkin ja joku 200g karkkia, mut ne on ollut sit oikeesti ns tietoisia valintoja, eikä sellasia "pakko saada" (paitsi se munkki. :D)

Mut jotenki on rennompi suhtautuminen koko hommaa.Tänäänki väsytti nii pirusti aamusta, nii siirrän huomiselle treenin ja otan rennosti ennen iltavuoroa. Treenaan nyt sit vaan tällä viikolla 5 kertaa, enkä neljä. Mut se on ok, koska viikonloppuvapaa!

Kyllähän tässä kieltämättä joulua odottaa, mut jotenkaa ei oo semmone fiilis ,että haluisin vetää ruokaöverit.Ehkä sitä saa himmattua silläkin, jos nyt nostaa ennen joulua kaloreita, koska oon huomannu et esim nyt nälkä alkanu taas hiipimään takaisin nii tekee mieli makeaa. Esim sitä munkkia silloin..Mut jos menee överiks nii sit menee. Se on joulu. :)

Uutenavuotena sitten maistellaan vähän glögiskumppaa että kylläpä sitäkin odottelen. Saa laittaa korkkarit kattoon!

Mä en oikeesti enää oikein handlaa tätä postailua.. onks teillä jotain postaustoiveita, mistä haluaisitte kuulla?

Haleja!

-massamustonen

Vain oma motivaationlähde voi pitää mielenkiinnon yllä, ei muiden.

Tiedättekö sen tunteen kun motivaatio on lähtenyt jonnekkin lomalle ja pläräätte ties mitä lehtiä, kirjoja ja blogitekstejä motivaatiosta (aivan kuten nyt.)

Vinkkejä miten löytää ja millä ylläpitää motivaatiota. Mikseihän se sitten onnistu? Tai miksi joku onnistuu?

Kaikkia meitä motivoi joku. Aion käyttää nyt liikuntaa, koska itse hokasin pari viikkoa sitten jotain, mikä koski motivaationlähdettäni liikuntaani tukevaa ruokavaliota kohtaan.

Mähä aika kurinalaisesti noudatin semmoset kolmisen vuotta ruokavalioita nimenomaan niin, että olin rehellinen itselleni repsahduksista. Tuntuu siis, että viimoisen 3/4 vuotta olen lipsunut itseltäni salaa, olin valmennussuhteessa tai en. Hehe. Motivaatiota ei ole vain ollut ja oon miettinyt paljon

syitä.

Tottakai mua ketutti ja ketuttaa edelleen se, miten vuodessa voi saada löysää niin paljon, kun miettii minkä duunin tein viime kevään kuntoon.Mikä sai mut luopumaan siitä kunnosta? Mun on vastattava maisemanmuutos ja tukiverkon uupuminen.

Toki oon puhunut siitä, että arvot ovat muuttuneet. Mun elämän prioriteetti numero yksi ei ole enään sali ja kisalavoille joku päivä nouseminen. Mutta silti mun lihaksiston kehittyminen on mulle edelleen tärkeää ja mulle on oikeesti tärkeää, miltä mä näytän.

Tuossa onkin se mun kulmakivi. Mun on vaikea myöntää, että haluan näyttää jäätävän hyvältä vaatteet päällä tai ilman. Ja se, että nään itseni niin, vaatis sen viime keväisen kunnon. Koska tuolloin"salaa" pidin itseäni ihan jäätävän hyväkroppaisena. Toki se näkyi ulospäin jäätävänä itsevarmuutena. Joku luuli, että se oli epävarmuuden peittelemistä, muttei se itseasiassa ollut. Ja tähän tulee joku nillittämään, että pitäisikö sun hyväksyä itsesi vain tuollaisena kun nyt olet, että jos sattuu vaikka onnettomuus ja joudut pyörätuoliin yms. että mites sitten noin pinnallisen ihmisen käy. Hei haloo! Sitten asia on tietysti ihan eri. Mutta kai mua saa nyt harmittaa, että oon päästänyt itseni vähän lässähtämään ja palaamaan huonoihin ruokailutottumuksiin ilman sen kummempaa syytä.

Mutta et sinä Suomessa saa näyttää hyvälle ja tykätä omasta kropasta. Muuten oot joku kusipää narsistipaska. Tosin, jos joillakin on terveistä itsevarmoista ihmisistä se kuva, on se heidän murhe.

Tuosta tukiverkosta vähän. Jyväskylässä mulla oli bodarikamuja, keiden kanssa oli kiva (parasta)kahvitella ja jutella oikeestaan vaan bodauksesta. Ja heillä oli sama mielenkiinnonkohde: kehittää omaa fysiikkaa. Oli normaalia selittää, että kato mun hauis on kasvanu vähänkö siistiä. Mun nykyisessä asuinkaupungissa ei oo oikein semmosta kamua, kelle voisin mennä kahville puhumaan innoissani hauikseni kasvusta niin että se toinen olisi ihan super onnellinen ja iloinen mun puolesta ja sitten näyttäisi omia kehittymisenkohtia. Mulla ei oo kaveria täällä ,joka sanoo että lopeta se ylimääräinen paskansyöminen. Kaveria, joka sanois että hitto sä oot kehittynyt/löystynyt/kiristynyt.

Mun alamäen vauhdittaja olen ollut minä itse mieleni kanssa. Monet puhuu bulkkisokeudesta. Ja että kaikki laitetaan bulkin piikkiin. Ei se ihan niin mene.

Jotenkin kun etsin reittiä rennompaan suhtautumista ruokaan, meni vähän liian rennoksi. Tein ruuasta lähinnä vitsin ja ruuan kautta myös itsestäni. Ja älkää nyt ymmärtäkö väärin. En aio palata tuohon ehdottomuuteen missä elin se vähän alle vuosi sitten. En nää siihen tarvetta. En ole menossa lavoille. Eli saatan extempore lähtä pämppää tai syödä levyn suklaata. Mutta ehkä vähän enemmän maltilla. Ja harvemmin. Ja kun syön niin olen siitä rehellinen itselleni ja tiedostan valintani.

Oon nyt pian parisen viikkoa syönyt puhtaasti ja alan näkemään sen jo kropassa. Ja mulla on parempi fiilis. Varmasti myös ravinnon laatu tähän vaikuttaa, mutten kiellä sitä, etteikö peilikuva buustaisi tätä hyvää fiilistä. Mulle on ihan sama onko muut huomannut mitään. Mä huomaan ja se saa mut iloiseksi. Ja jatkamaan tätä samaa linjaa taas. Sillä mä olen löytänyt motivaationi uudelleen ihan sillä, että olin rehellinen mikä mua motivoi;

Itsensä rakastaminen. Vahva luonne ja hyvä kroppendaali. Siinä on jo paljon rakastettavaa ja sen eteen kannattaa tehdä töitä!

(mietin kauan uskaltaako tätä julkaista, mutta no, pidetään nyt tämä rehellinen-linja täällä mun blogissa. Vihaan tätä sanontaa mut häästääg: # hatersgonnahate

-massamustonen (ps. tästä lempparinimestä en silti luovu.<3)

pps. en silti vihaa itseäni, vaan nyt on ihan ok. Se ok nyt ei vaan jaksais riittää mulle, niin pitäähä sitä asialle tehdä jottain!

tätä kireysastetta taas hakemaan! Ylläpitona oli vaan sali 5xvko ja ruokavalio. Ei yhtään cardiota. ;) Pystyin ennen, haluan pystyä nytkin!

Olin tänään syömättä klo 16-21.30

BOOM! Vuoden uutinen! Tää pitäis saada jo vähintäänkin iltalehteen, kun katsoo välillä niiden uutisten tärkeysasteikkoa. Nojoo ja heheh, massamustosen huonoa huumoria taas.

Mutta oikeesti. Se, että tämä nainen tyyliin unohtaa syödä yli kuuteen tuntiin on aika harvinaista. Normaalisti revin tyyliin jo aivojani irti kolmen tunnin jälkeen, kun nälkä on niin tappava. Tai ainakin pelkään menettäväni kaikki gainssit.

Tosin, gainssien menettäminen ei mua hirveesti pelota enään, kun on viikon ollut hikoilukiellossa. Toivo on menetetty ja kolmen vuoden pumppailut on hukassa. Kyllä. Jopa persekriisi on tullut käymään aivoissani ja myös takareisikriisi. Mihin hiton kesälomalle ne muka on saaneet luvan lähtä?! Nyt siis ihan oikeesti pakko sanoa, että ei mihinkään.

Tuossa kuvassa olen minä tänään. Oli aivan pakko ottaa hissiselfie ruokkikselle mennessä. Todistaakseen itselle, että oikeella asenolla (joka sekin on täysin vääräoppinen. mm. olkapää liian ylhäällä!) pystyn vielä huijaamaan koko kansaa, edes jonkinverran. Kuva oli jopa instassa pari minuuttia, mut tuli olo et oon vaa huomiohimpukka niin poistin. Koska ööö a. missä pumppi b. huono valo. Hah! Saimpas itseni kuullostamaan tässä virkkeessä jotenkin nii narsistiselta. Mutta joskus on pakko laittaa rankempaa (=huonompaa) huumoria blogiin, ettei tästä ihan liian seurattu tule.

Mut hei! laitan kuvan takas instaan ja linkin tähän mun postaukseen eli siellä tämä huomiohimpukka nostaa tänään taas päätään! Mut pitäähän kaikkien mun bodykamujen tietää, että olin syömättä. Koska onhan se aika oleellinen tieto, vai?

Joskus tuntuu kyllä aika hurjalta dissata itteensä ja omaa elämäntapaansa ihan huolella. Mutta eihä sit saakkaa olla liia vakavoo hommaa, vaikka tekeeki jotkut päivät  kovvaa ja tosissaa (reenit aina, ruokavaliossa lipsumista havaittavissa..) Plus että heitän näin paskaa läppää julkisesti.. nojoo, jonkunhan sekin on tehtävä.

Huomenna saan olla vielä hiirulainen. Herään aamulenkille (kyllä, luit oikein.) Ylihuomenna on sitten puntin aika ja alotan kevyesti takareisiperse-jumpalla. Niide lihasryhmien paineiden on aika palata lomilta, äkkiä!

Sain muute dieettimotivaattoriks huikeen idiksen! En saa ostaa vaatteita, ennenkun vaaka näyttää vähintään 68 kiloo. Treenivaatteita ei saa ostaa ennen 67 kiloo. Siis aivan huikee idis! Ton ansiosta oon viikossa syöny vaa 300g suklaata eli aika vähän!(oli kuitenki lomaviikko, muistakaa se.)

Mitä veikkaatte, kuinka nopeesti saan pudotettua 68 kiloon? (ennen syyskuun ekaa viikkoa olisi parempi, koska silloin on kaverien häät, mihin tarviin mekon..)

Nyt pus och hejdo!

-massamustonen

Naiset painoineen ja kokolappuineen.. Turhaa stressiä! Tsekkaa se peili!

Ah aihe, josta ei ikinä voi liikaa muistuttaa kellekkään naiselle. Ei naapurin pirjolle, työkaverille tai itsellekkään.

Tämä aihe sai pienen kipinän jo eilen, kun tsekkailin mun vanhaa kilot kuriin-blogia. Sieltähän löytyy postauksia ajalta, kun oon vähän yli 20v ja sen 15 kiloa keveämpi. Siellä on kyllä myös postauksia siltä ajalta kun aloitin Halosen Matilla valmennuksen. Voi APUA mikä into niistä postauksista puskee läpi! Itekkin ihan motivoitui uudella tavalla..haha. Kaikki oli niin uutta ja jännää silloin, mitä tulee punttisaliin. :) Toki vieläkin nään itseni suht alottelijana, mutta tiedän jo about miten tehdään hauiskääntö tai penkataan..:)

aamukahvi on tärkee!

Video, mikä erityiesti sai mut pyörittelemään silmiä ja ehkä vähän järkyttymään oli TÄMÄ videopostaus, missä painan about sen 55.7kg. Pirun laiha plikka ainakkii. :D Lisäksi puhuminen yhdessä postauksessa siitä, että olin ylpeä saadessani koon 25 farkut ginassa jalkaan ja muistan, kuinka en enää ikinä halunnut palata kokoon 31. Nooh nykyään se mun koko ginan farkuissa varsinkin on 30-31 et tsemmosta!:D Muttaku jos jää reisiin kiinni niin jää...enkä mä nyt sitä jaksa surra. ;) (ja joo, on siellä fläsääki, mut oon friikki ja tykkään todella muodokkaista jaloista. Läskiä saa siis siellä olla sillee sopivasti! Jalkaläskikriisejä on siis mulla todella todella harvoin.)

Mutta onhan se naiselle rankkaa. 3 vuotta mennyt ja saanut aikaan +15kiloa ja housuissa samassa
koossa kun ennen. Tiedän varsin hyvin itse, että kehonkoostumus on mulla ihan eri luokkaa kuin tuolloin 20vuotiaana, jolloin päätin, että nyt ylipaino saa riittää. Toki en vissiin nykypainollakaan ole painoindeksin mukaan ihan normaalipainoinen, vaan lievästi possu... eli eipä siihenkään ole tuijottaminen.

Mietin, että olisin tehnyt vertailukuvaa mun melki kymmenen kilon muutoksesta. Mutta, kaikki on aina niin eriasennossa otettuja kuvia, että hohhoijaa.:) Jos sovitaan, että kun saan ees vähän dieettiä aluilleen, nii näppäsen sit jotkut buenot kuvat ja lätkäsen tänne?

Mutta nyt voin vaan vissii todeta että 70 kiloo, pelkkää iloo, tähän 168cm varteen. :D

Miten teillä on muuttunut kokolaput ja paino tässä vuosien varrella? Omia tarinoita jakoon vaan!:)

Adios ja puspus!

-massamustonen

Bodailua, lomailua ja silmäleikkauksen jälkeistä pakkolepoa.

Moikka!

Mulla on tosiaan kesäloma nyt ja yli puolenvälin mennään reilusti. Mulla oli pääkopassa lupaus itselleni, että tulen postaamaan nyt ainakin jotain. Siis ideoitahan oli ainaki viisi kun loma alkoi, mutta loma vissiin tyhjensi aivot aika hyvin. ;) Nyt pari päivää sitten yhdellä facebook kirpparilla eräs lukijani tuli kyselemään milloin postausta. Piristi muuten päivää tietää, että joku näitä mun höpötyksiä lukee ja ilmeisesti välillä odottaakin. Kiitos siis sulle creepylle lukijalle. ;) <3 Toivottavasti teitä on hurjasti enemmän! :)

Mun blogin kirjotuksesta on niin pirusti aikaa taas vaan venähtänyt, etten tiedä mistä aloittaa.. varmaan ainakin yksi syy tauolle on juurikin oman fitnesskuplan totaalinen puhkeaminen ja munkin mielestä koko fitnesshössötys menee yli. Meinasin jopa kirjoittaa siitä tänne ja ehkä voisin avata teille hiukan asiaa;

Nykyään jos käyt salilla sä harrastat joko a. painonnostoa, voimannostoa tai fitnesstä/kehonrakennusta. Muuta vaihtoehtoa ei siis ole. Et vaan voi käydä salilla. Se ei ole harrastus. Tästä esimerkkinä se kun kävin himpun verran vuosi sitten lääkärissä (yksityisellä) ja kun hän kyseli mitä teen vapaa-ajalla niin sanoin että käyn salilla. Ja sanoin samalla, että ei sairastelu ruokavaliosta ainakaan johdu, koska syön terveellisesti ja kaikki menee vaa'an kautta. Vastaus oli "jaa, harrastat siis fitnesstä?" EI, en harrasta!
Myönnettäköön, että nykyään saatan sanoa niin. Silloin vältyn juurikin näiltä "voitko tarkentaa mitä meinaa, että käyt vaan salilla?"-tilanteita.

Fitnesskansasta ehkä lihava, mut oonki vaa massamustonen!

Tosiasiassa mähän vaan käyn salilla. Varsinkin nykyään mun syöminen on niin paljon rennompaa.
Okei, mä mittaan arkisin ruokani, mutta oon tehnyt sitä jo kolme vuotta niin se tulee aikalailla selkärangasta, Ihan sama jos ite oot käyttänyt vaikka hiustenpidennyksiä kolme vuotta. Ei ne tuota sulle vaivaa. ja osaisithan sä ilmankin elää, mutta hiustenpidennykset helpottaa sun arkea eikä tuota mitään stressiä niin miksi niitä ottaa pois. Tuostahan voi rivien välistä lukea, että mun elämä ei oo mitenkään stressaavaa, vaikka mittaan ruuat. Mulle oudompaa oli esim olla nyt Jyväskylässä ilman vaakaa. Ei se mua mitenkään ahdistanut, mutta outoa se oli. Meitä on siis moneen junaan. :)

Ja tuosta päästään siihen, että olisin muka joku terveysfriikki, kun en herkuttele joka toinen päivä, juo saunakaljaa ja mittaan ruokani. Tässäpä kyseinen raivopäivitys, suoraa sydämestä. ;)

"Teki mieli avata blogissa vähä sanaista arkkua, mut postauksesta ois tullu liia lyhyt. Mua välillä huvittaa, että tyypeistä oon terveysintoilija tai joku superärsyttävä fitnessmuija, joka syö vaa kanaa ja parsaa ja ikinä muulloin, paitsi suunnitellusti, syö suklaata. Tiiättekö söin eilen pehmiksen ja osan suklaalevyä ja tänään loput suklaasta. Oon ollu väsyny ja ei oo kanaparsa maistunut. No tänäänkin ratkaisin ongelman ostamalla maistuvan lohisalaatin. Joha uppos.

Äsken heräsin päikkäreiltä ja olo sen verran nuutunut, että juu, reenikin jää suosiolla väliin. Teki mieli suklaata ja croisanttia ja oisin nii halunnu niitä mennä ostamaan, mut olin et perkele nyt riittää ja söin pari leipää kurkulla sekä margariinilla ja kävin ostamassa skyrin + pepsi maxia. Onhan se nyt samperi ärsyttävää komentaa itse itseään väsyneenä, mutta jokainen meistä silti pystyy siihen mikäli haluaa. Kukaan ei tykkää hemmotelluista ihmisistä, niin miksi nyt hemmottelisit itse itsesi piloille? Liian natsi menokaan ei toki toimi, mutta nykyään ollaan kaikille ihan liian lepsuja. Jopa itselleen.

Multa myös monesti kysytään, kuka ois oikeesti hyvä PT kun menee hermo läskeihin/väsymykseen tai voisinko tehdä ohjelman. Joskus oon tehnyt ja tasan nolla on sitä viikkoa kauempaa noudattanut. (paitsi äiti.♥)
Ymmärrättehän, että se ei teitä laihduta, että ne ohjeet on kaapissa. Minä tai se super PT annetaan vaan ohjeita, joita PITÄÄ MYÖS NOUDATTAA. Teidän pitää ITSE olla valmiita muutokseen ja tappelemaan omaa mieltänne vastaan. Oppia sanomaan itsellenne "ei." Ja moni joka mun ohjeita kysyy, tietää jo. Alkakaa olla itse itsenne herroja niin joha alkaa tapahtua! Jos väsymys on kertakaikkiaan liian suuri, lähtekää miettimään sitä, miten sen voisi ajaa minimiin.

Olen puhunut. Helepotti.

ps. moni on kysynyt, onko laihuus tehnyt mut onnellisemmaks. Silloin 15kiloa laihempana olin varmaan onnettomin ikinä. Nykyään normaalipainoisena olen tyytyväisempi. Hyvä olo ratkaisee ja se lähtee sopusuhteesta asioihin treeni, safka ja lepo, työn miellekkyys sekä sosiaaliset suhteet."Hymiö smile"

Jottei tää postaus ois täyttä negaa, niin bodaustaha mä edelleen rakastan. Siis NIIN tykkään. <3

Nythän mä oon menny taas hetken omillani henk.koht. syistä, mutta Ramilta sain reenitekniikkoja kuntoon nii hyvin, että pysyn nyt tekemään motivaatiomiehen reenejä kadottamatta tuntumaa.Ja voin kertoo, et monesti reeneissä itkettänyt! Eli perille männöö. :D Lisäkseen enkatkin paukkunu mm. vihdoin maastavedossa vetäsin sen 110kg ja olihan se vielä suht kevyt! Enne joulua kunnianhimonen 120 kiloa  vähintään! Niin ja teinhän mä etureiskoja prässissä 300 kilolla. Ei sekään kovin huono. :)

Nuo enkathan paukuttelin ennen lomaa. Mun lomaha alko siis edellisviikolla ja se viikko tuli reenattua Jyväskylän Elixialla. Suht pikkunen Elixia, mut ajo hyvin asiansa. Yhteen jalka- sekä selkäreeniin sain myös reenikaveriks Idan, joka on kisannut bodyssa. Kova mimmi siis! Oli kiva reenata iha pykälän voimakkaamman mimmin kanssa. Sai ihan erilaista potkua reeniin ja nyt etsinkin Turusta tyttöpuolista reenikaveria! Mut kiitti vielä Ida, me nii reenataan jatkossakin kahdestaan aina kun on siihen mahdollisuus.<3 ja ens kerralla pitää muistaa ottaa yhteisselfie. ;)

Turkuunhan mä palasin nyt tiistaina, sillä keskiviikkona kävin silmien laserleikkauksessa (lasik menetelmä,) On tää vaan hurjaa nähdä lähelle ja kauas hyvin! Vähän nää meinaa aristaa ja toisessa silmässä ilkeen näkönen verenpurkauma, mutta nyt vasta menossa toinen päivä. Ja niin siistiä kun tää näkö tuntuu vaan paranevan!! :) Ainut miinus on tietty viikon hikoilukielto eli aikalailla reenikielto. :D Lisäksi vaikee lähtä mihinkään, kun silmiä pitää kosteuttaa vähintään kerran tunnissa. Mutta kattellaan nyt jos vaikka uusilla lenkkareillani (kyllä,luit oikein) kävis kävelemässä reippaasti joku päivä. Tuolla on nii viileää ja mulla naama ei hikoo ensimäisenä nii vois testailla..Jyväskylässä tosiaan juoksin kympin pitkästä aikaa tuntiin ja tuli fiilis, että haluun alkaa taas hölkkäilee. Siitäkin tulee nii voittajafiilis ja eihä se oo kiva rapuissa hengästyä, nii seki ongelma ratkeisi ;)
Lisäkseen mulla ois tavotteena nyt OIKEESTI marraskuun loppuumennessä puottaa 6 kiloa. Heleppo tavote monelle, ei mulle. Syynä ihan se, että tää 70 kiloo tuntuu välillä aika raskaalta kantaa.. :)

fiilikset kympin jälkeen!

Eikai siinä. Jospa sitä jatkossa päivittelis vähän useammin. Propsit kaikille, jotka jakso tämän lukea. <3 Kommentoikaaha, nii tiiän, seuraako tätä enään kukaan vai onko kaikki suuttunut kun en päivitä..:) ja postausideoita tulemahan rohkeesti vaa!

<3llä;
massamustonen

peiliselfie ilman turhia filttereitä ja rajauksia! huom. vapo <3

Tunnesyömisestä tunnetreenaamiseen.

Meille ihmisille on nykymaailmassa aika yleistä tunnesyöminen. Syödään iloon, suruun, onnistumisiin ja pettymyksiin. Hyvä ruoka ja parempi mieli..onhan se totta, myös omalla kohdalla jossainmäärin. Nykyään ruuan mielihyvä kyllä istelläni liittyy eniten iloon ja hauskanpitoon, muttei asia ole todellakaan aina ollut näin.

Vuosia söin lähinnä suruuni ja stressiini. Eikä tämä ruoka ollut mitään jauhelihaa ja perunamuussia kiloittain, vaan suklaata ja sitä sitten jopa kilottain. Suklaata söin, vaikkei olisi ehkä kannattanut. Ja vaikka sen hakemaan lähteminen oli vaikeaa ja tuskaista. Olen vähän semmonen persoona varsinkin surussa ja stressissä, että haluaisin vain makoilla sängyssä puoliunessa. En liikkua mihkään.

Ja ennen noin teinkin, kunnes tajusin että sehän tekee aika hallaa mielelle, koska on yksin ajatustensa kanssa ja yleensä vielä neljän seinän sisällä.

Mulle viimeviikonloppu oli todella raskas henk.koht. syistä. 14 tuntia junamatkaa sisältävä viikonloppu väsytti niin fysisesti kuin henkisestikkin. Enemmän vetoaisin nyt tämän väsymyksen syyhyn tuon henkisen puolen.

Sunnuntai-iltana kun kotiuduin takaisin Turkuun menin reenaamaan. Kello oli vaikka mitä, mutta oli pakko saada purkaa fiiliksiä ja ajatuksia, mitä ei muille pysty sanoa tai ehkä osaa pukea sanoiksi.

Reeni oli keskinkertainen. Ei mitenkään kummonen.Mutta aivot saivat ns lepohetken. Treenin jälkeen olin kyllä uupunut eli riisikakkujen ja leikkeleen syönnin jälkeen unille. 

Eilen väsytti. Paljon. Olin töissä vain 5 tuntia, mutta harvoin niin uupunut töiden jälkeen. Piti mennä salille ja päätin nukkua hetken ennen sitä, mutta nykyään en osaa niin hyvin nukkua keskellä päivää, mikä on todella ärsyttävää!

Join kahvia, lepäilin ja soittelin kavereille ja hain heiltä fiilistä ja iloa päivään. Kiitos vaan kaikille, keiden kanssa sain höpistä ees hetken. Tiedätte kyllä. <3

Viimeisen puhelun jälkeen vetäsin jo treenibanskun, mutta ei. Mieli veti sänkyyn niin ahkerasti, että katsoin salkkarit ja aloin nukkumaan. Ja nukuinkin 11 tuntia, eli tunnin vielä enemmän mitä la-su yönä. Heräsin herätyskelloon ja väsytti, edelleen.

Söin aamupalan ja parin tunnin päästä kimpsut ja kampsut kasaan ja salille. Moni voi miettiä, että hullu akka, senhän pitäisi levätä. Mutta mulla on eri väsymysoloja. Fyysinen ja henkinen. Mikäli henkinen puoli on vain väsynyt, menen silloin treenaamaan. Treenin ei tarvitse olla edes superkova, niin saan silti helpotusta. Tänäänkin lähdin vedet silmissä salilta, eikä se ollut pettymys suht paskaan jalkatreeniin. Se oli helpotus, mikä seurasi siitä, että annoin aivojeni hetken levähtää. Ja nyt jaksaamyös sitten paremmin töissä. Eli musta aina winwin-tilanne.

Treeni on mulle siis niinkuin jollekkin syöminen ja varsinkin näin suomalaisille juominen. Parin lasin jälkeen viiniä on helpompi antaa piilossa olleiden kyyneleiden tulla. Mulla sama saattaa tapahtua treenin jälkeen.

Varsinkaan näin dieetillä kun on ollut ilman sokeria, mulla ei ole tullut mieleenkään vetää mitään suklaata ja itkeä peiton alla. Päinvastoin, syöminen on ollut jopa hankalaa.

Siitä olen iloinen ,että olen saanut tunnesyömisen käännettyä tunnetreenaamiseen. Toki, ihan samallailla sinne on vaikea lähteä nostamaan rautaa, kun hakemaan se levy suklaata. Mutta kun tietää, että siitä saa helpotusta, on se ahteri helpompi pelipaikalle raahata, oli se kauppa tai sali.

Ja selkeesti, tässä on rakkaus lajiin. Treeniä ei ole missän vaiheessa mun pakko tehdä, eikä syödä terveellisesti. Silti sitä teen, 100% omasta tahdosta. Toki, mulla oli punttiksen suhteen vähän motivaatiopulaa parisen kuukautta, mutta niinhän sitä jokaisella on. Silti ajatus taas tälläisestä intohimoisesta ja aktiivisesta treenaamisesta kolkutti päässä ja olen niin onnellinen, että olen taas niin sanotusti takaisin pelissä mukana!

Oletteko te saaneet korvattua tunnesyömisen jollain muulla vai onko se ikinä ollut teille edes ongelma?

Miten mulla vaikuttaa some itseni hyväksymiseen sellaisena kuin olen?

Jos pääsisitte selaamaan mun instagrammia ja facebookin feediä, ei olis epävarmaa sen jälkeen, millainen on mun kauneusihannekroppa (puhutaan sitten naisista tai miehistä.)

Girls who lift, boss girls, girls with muscle, Yes I'm a girl,Yes I have a muscle. Tuossa muutama lempparisivusto mitä seuraan molemmissa. Kovakuntoisia naisia.

Onko nämä naiset mun tavoitekropan omaavia? 

Nojoo, voisin vastata tuohon että kyllä ja ei. Tottahan toki haluan joskus olla monen "maallikon" silmään jopa oksettavan lihaksikas (natuna pääsee yllättävän lihaksikkaaksi, toki se vaatii vuosia.) Toisaalta, en tavoita kenenkään tietyn ihmisen kroppaa tavoitteekseni, koska meillä jokaisella kuitenkin on se oma luontainen fysiikka. Turhaa tavoittelen jotain latinolantiota. Ei tuu tapahtumaan ,vaikka mitä lantion notkautuksia tekisin. :D Puhun nyt siis lantion leveydestä, en perseen koosta. Peppua saa kasvatettua kyllä, mutta ei siitäkään mitään silaripeppua saa tekemälläkään. Tosin, en edes haluaisi silaripeppua. 

Muistan, että teini-iässäni ollessani isosiskoni, äitini ja melkeimpä kaikki vanhemmat ihmiset sanoivat minulle, että kyllä ne ulkonäköpaineet helpottaa ajanmyötä.

En uskonut tollaista "soopaa". En tietenkään. Olin varma, että tulen melkein aina jollain tapaa karttamaan peilikuvaani ja olin jo turruttautunut tähän ajatukseen.

Täytän tasan viikon päästä 23. Tosi laimea ikä. Aika mitäänsanomaton. Odottaa jo 25-vuotis bileitä, mutta toisaalta ei halua että ne tule ainakaan nopesti. Mutta kyllä se kaks vuotta menee aika nopiaa. 

Jotain olen kuitenkin nyt lähi kuukausina...viikkoina.. tai oikeistaan lähipäivinä tajunnut; mä oon alkanut oikeesti hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Ja se on tosi hämmentävää.

Huomaan sen mm siitä, että painan enemmän kuin vimevuonna. Mussa on selkeesti enemmän läskiä. Mutta silti mulla on hyvä olla. Tosin, lähden silti dieettaamaan, koska ois kiva että edellisvuoden kesävaatteet mahtuu päälle. Muute tulee kallis kesä. :D

Asia, missä huomaan somen vaikutuksen on se, että en millään antaisi näiden positiivisten ajatusten tulla mun päähän.Alitajunta oikein karjuu, että kato ny niitä huonoja kohtia. Siis what?:D Ihme toimintaa.. mutta ehkäpä se kun on niin kauan nipottanut itelleen näkyy tässä. 

Ja TOTTAKAI tähän lajiin kuuluukin tuijottaa heikkouksia, että mitä lähdetään varsinkin kehittämään. Eli niitä pitää tutkailla. Mutta ajan tässä nyt sitä pointtia, miten niitä tarkastelee.

Onko se rakentavaa kritiikkiä ,vai ainoastaan itsensä mollaamista?

Mitä järkeä olisi harrastaa, jos ei koskaan voi olla tyytyväinen jo saavutetusta? Pelkkä itsensä herja saisi ainakin itse itseni luopumaan harrastuksesta. Oli kyseessä mikä harrastus tahansa.

Niin ja toki voisin lopettaa sivustojen seuraamisen, mutta ne motivoi. Ja ei sivujen pidä kadota, vaan mun jatkaa tätä henkistä prokkista.

Mm. kisolavoista kysellään edelleen. En nouse ikinä, jos en saa asennetta itseäni kohtaan semmoselle levelille, et joitaki se jo ketuttaa ja vaikutan ehkä tuntemattomille itserakkaalta. Vaikka tavoitteeni on joku päivä olla järkkymätön itsevarma, mutta jalat maassa.

Mukavaa keskiviikkoa kaikille!:)

ps. nykyään ig: @massamustonen, missä saatte kattoo mun filtterillä läträttyjä kuvia. Nyt tänne kuitenkin se kauhee ja pelätty #NOFILTER kuva parin päivän takaa. ;)

Yksinpuurtamisen tuska ja valmentajan kaipuu..

3 kuukautta.. 3 kuukautta siitä, kun yli kahden vuoden jälkeen olen omillani treenien ja syömisten suhteen. Ja yritän vielä välikiristellä nyt kireämpään kuntoon kun ikinä ja koitan duunaa sitä yksin. Tuloksia tulee, mutta silmät huijaa. Paino heijaa. Missä mennään?

Tavallaan en stressaa sitä, miltä näytän. Olen ihan terveen ja liikkuvan näköinen..haha.

Eniten häiritsee motivaatiopula. Nyt ei ole mitään tavoitetta. Ennen jaksoi puskea seuraavaan kuntotsekkiin täysiä, että sai positiivista palautetta. Nyt sitä ei automatic anna kukaan. Sanoinkin motivaatiomiehelle ,että tuntuu, ettei ketään kiinnosta mun kehitys tällähetkellä. Valmentajaa aina kiinnosti. Ja tiedänhän mä bodypiirit, joku saattaa hyvinkin tiiviisti seurata,miten meikäläinen kehittyy. Mutta ei pakolla sano sitä minulle, ainoastaan muille. ;)

Oon miettinyt erilaisia vaihtoehtoja mitä sitä keksisi. Ei kuitenkaan haluaisi vähentää punttailua,mutta toisaalta olisi kiva kokeilla, toisiko se motivaatiota. Tai niinkun eilen juttelin motivaatiomiehen kanssa, että alkaisi enemmän treenaamaan voimatreeniä eli vähän lyhyempää sarjaa. Tai alkaisi lenkkeilemään (Turun kevät on iha 10 kertaa kivempi kun Jyväskylän!) ja ylläpitäisi vain nykyistä lihasmassaa kesän yli. Että en nyt tiiä mitä tässä tekisi.

Parastahan ois, että ois PT Turun alueella, joka suunnittelis reenin ja ruokavalion ja käytäs yhdessä ohjelma läpi. Liikeille on kuitenkin monta nimeä ja on tärkeää että tekijänä tietää, mitä valmentaja on liikkeen nimellä hakenut. Toisaalta mulle riittäis sekin, että joku tsekkais vaan mun kunnon. Pieniä juttuja siis..

Jos ottais ees semmosen 3kk setin alkuun ja miettisi sitten.Onhan noita nettivalmennuksia mut nääh empä tiiä... tietääkö joku Turun seudulla ihan ok hintaista ja hyvää valmentajaa? Tai jotai yyberhyvää nettivalmennusta?

Joo toki mä iteksenikin pärjään, mutta on mun oma asia sitten, mihin rahani lykkään. Kenenkään ei tarvi siitä vinkua. Pitkäkää vaan hulluna, ei sinällään hetkauta mun muaailmaa.

T. Turhautunut Massa Mustonen

Tulee, tulee, jaksaa, jaksaa.. mitä jos ei välttämättä jaksa?

Moikka moooi ja ihanaa lauantaita kamut!

Mun on pitänyt hetki jo blogiin rustata aiheesta, mutten oo oikein saanutkaan purettua ajatuksia tästä aiheesta niin hyvin pään sisällä, että olisin tarpeeksi saanut tekstiä. Tänään kuitenkin työpäivän jälkeen puhuttiin työkaverin kanssa vaikka ja mistä (kiitos vaan Kukkis, oli ihana juttutuokio!) ja aloin ajattelemaan asiaa uudelleen. 

Nykymaailmassa pitäisi jaksaa sykkiä ihan hirveesti. Väsymysksestä väännetään nykyää silkkaa laiskuutta. On se vaan niin väärin! Koitan nyt avata asiaa teille hieman ja koitan tehdä sen niin, ettei kukaan ymmärrä mua väärin.

Ensinnäkin haluan sanoa, että mielestäni on hienoa, miten fitnessbuumi on laittanut ihmiset liikkeelle. Oli se sitten lenkkipolulle, zumbaan, tanssiin, pilatekseen, uintiin tai vaikka sinne salille.

Ja sitten se mutta; 

Urheilu on monelle aika suorittamista. Mihin on kadonnut se hyvän fiiliksen hakeminen ja liikunnasta nauttiminen? Milloin "en oikeesti jaksa" lauseesta on tullut vain mukamas paska tekosyy?

Mulla esimerkiksi eilen oli tosi raskas duunipäivä, kun meillä alko yks kamppis ja asiakkaita riitti. Hyväkun oikeesti ehdin juomapullostani juomaan! Kotiin päästyäni olin ihan naatti ja aistin kropassani jopa pienen nestehukan. Ja arvatkaa mitä? Ois pitänyt lähtä olkapääjumpalle. Joo, olkapääjumppa on ns. "kevyimmistä" reeneistä jos miettii mun tän hetken jakoa, mutta hitto, ei mulla tullu kun pariksi minuutiksi pieneen mieleeni lähtä reenaamaan! Mähän olin ihan sairaan väsynyt!

Ennen olisin tästä huolimatta lähtenyt. Vedetään vähän kahvia ja laturia extramäärä ja mennään. Oh well, tuollalailla kroppaa "huijaamalla" olisi saattanutkin tulla ihan ok treeni, vaikka ois naamaa ehkä vähän väsymys kuumottanut (juu, mulla saattaa väsymys nostaa pienen lämmön kehoon.)

Tuollatavalla kehoani huijaamalla, oon saanut itteni pieneen rasitustilaan noin abouttia vuosi takaperin. Vaikka mun treenimäärä oli sillon "vaan" 5kertaa viikossa, niin silti muukin elämä kuormitti. Ei pelkästään sali. Ja tämä pitää nimenomaa tiedostaa itse. Tuolloin mullahan oli Halosen Matti valmentajana, mutta eihän hän tiennyt, milloin töissä olisi tosi raskas päivä. Mun itse piti tiedostaa se. Ja toivon, että jokaisella jolla on valmentaja, tajuaa tämän asian. Hän pystyy neuvomaan, muttei hän oikeasti pysty tietämään todellista vireystasoasi. Sinä itse tiedät sen, sinä itse olet loppupeleissä vastuussa. Tosin osaava PT osaa sanoa milloin lyödään jarruja. Mutta jos olet kova peittelemään todellista jaksamistasi, on homma saattanut mennä jo yli. ja valitettavasti moni sitä peittelee... varsinaista syytä en tiedä. Ehkä se on tämä meidän kulttuuri?

En nyt tarkoita, että kevein perustein perutaan aina treeni. Mutta tuntuu, että nykyään pitää olla TODELLA jyrkkä syy treenin skippaamiseksi. Tyyliin nukahtaa vessanpöntölle. :D Väitän siis, että moni tunnistaa (tai alkaa ainakin hetken reenaamisen jälkeen tunnistaa) milloin on kyse laiskuudesta ja milloin oikeasti väsyttää.

Joskus on siis ihan ok nostaa vain jalat rahille ja syödä vaikka benkku jerryn uutuusmaku korvapuusti (kuvailin minua eilen.. ;)

Kuunnellaan kroppaa ja vältetään ylirasitukset! on myös hyvä muistaa, että 10 vuotta aktiivisesti kovaa reenanneen kestävyys on vähän parempi kuin 2 vuotta reenanneen. Eli jos kokenu kaveri jaksais, ei se meinaa, että sun pitäis samalla intesiteetillä jaksaa. Just saying.

Rentouttavaa loppuviikkoa kaikille! NYT mä lähen tekemään sen eilisen jumpan et aamulla jaksaa syödä Blankon brunssilla. ;)

Liian onnellinen täysiä bodaamiseen.

Hellurei ja HELLÄT TUNTEET!

Tässä tänään lopettelin mun viime viikkosen kevyen viikon menemällä ennen duunia salille antamaan selälle mukamas runtua. Koko ajatus paino jo sunnuntaina mieltä, koska hieroja viime viikolla sano, että treenaa selkääski välillä. :D Hahahah! Jeppis, mun heikko kohta, joka ei ota kehittyäkseen. Ja fiilikseen vaikutti myös se, etten ollut voinut useeseen viikkoon reenata selkää kunnolla koska käsi-ja selkäjumit.

Oh well, miten meni sitten noin niiku omasta mielestä?

Rauta paino nii perkuleesti ja mavesta 90 kilua oli ku ois koittanu jotai maximia,vaikkakin se meni sitten pari kertaa ylös että humahti. Silti. Tahmeaa, ihaku bodaus ois iha uus juttu.

Mä sit oon semmone adhd ajatusteni kanssa, että kelailin yhen palautuksen aikana, että mikä perkele Mustosta nyt vaivaa. Ongelma oli se, että ei mikkää!

Saan bodauksee iha hitoksee voimaa, kun suutun. Oon vihanen. Mutta se, että nyt ei oo oikein mitään vihan aiheita. Kaikki elämässä rullaa. Jopa kropan kiristyminen, nyt kun lopetin dieetin. ja vihdoi alkaa keskikroppaki kiristyy, eikä pelkästää jalat.

Lisäkseen mä en myöskään voi purkaa mun vapaa-ajan yksinäisyyden tuskaa punttiin, kun ollaa nyt nähty motivaatiomiehen kanssa suht tiheesee ja tällä viikolla nään ihanaa Jenniä ja sitten on tyttöjeniltaakin luvassa ihan tällä viikolla..

Lisäks hyvää mieltä tuo se, että oon nyt viikon tehnyt fyssarin antamilla ohjeilla ja mun alaselkäkivut on melki kokonaa historiaa ja ranka alkaa taas liikkumaan. Eli halleluja sille!

Nii ja sit on valosaakin.

Perkele. Mistähä sitä sais vihaa? Kun ei viitti suuttua siitä, että kaikki on hyvin. Eihä siinä ois mittää järkee!

Kuka tulis huutamaan mulle että suutu jo?

Toisaalta positiivista on sekin, että huvikseenha mä tätä teen. Mahdollisimman maksimaalinen kehitys siis ei ole kokoajan pakollista. Vaikka oishan se siistiä.

Ja nyt voidaa ajatella sitten bodauksen suhtee positiivisesti, että onneks AINA tulee alamäki. ;)

Mukavaa viikon alkua kaikille, puspus!

-Roosa

tältä näyttää onnellinen massa Mustonen!

Dieetin katkolle. Suljetulle osastolle siihen asti että aurinko paistaa!

Moikka kamut!

Noin kuukaus sitte postailin tänne mite saa motia dieetillä olemisee ja muuta liibalaabaa. Okei halusin jakaa vinkkejä lähinnä muille. Itehän oon aika kynsinhampain pysyny mun päätöksessä ja todelliset repsahdukset ovat olleet säälittävän pieniä. Mitäänsanomattomia. Sen ehkä kertoo jo se, että tänä vuonna tuo paino on pudonnut -4.3kiloa, johon olen suht tyytyväinen, kun ottaa huomioon dieetin kalorit ja treenimäärät.

Jos mentäs mun tavoitteesee, lähentelisin puoliväliä, mikä on tosi hyvällä mallilla. Mutta pää alkaa lohkeilemaan. Se ei kestä.

Jotenkaa tuo kevät ei nyt tuukkaa nii nopeesti kun kelasin ja on myönnettävä, etten mä vielä kunnolla oo sopeutunut Turkuun. Ongelmaksi muodostuu se, että mun elämä alkoi pyörimään dieetin ympärillä, mikä ei tietysti ole tavallisessa dieetissä todellakaan suotavaa. Kisadieetit sitte erikseen.

Ja kun elämä alko pyörimään dieetin ympärillä nii stressi Mustosen stressilevelit alko olee jo aika korkeeta luokaa ja sit kaikki tökki. Kaikki oli niin kamalaa, stressaavaa, ei hyvä! Treenit tosin kulki hyvin, mut se kynnys lähtä reenaamaan oli ihan kaamee. Väsytti ja oli nälkä niin onhan se ymmärrettävää ettei huvita.


Kuvioihin onneks astu Team ViRoLi ja lopulta myös motivaatiomies. Nyt kun mulla ei valkkua siis ole. Varsinkin tyttöjen huoli sai mut himmaamaan vauhtia ja nyt pari päivää oonkin ottanut iisimmin ja huomannut taas jälleen  kerran, ettei se oo maailmanloppu.

Meinaan himmaamisella, että saatan nyt syödä sen pari riisikakkua tai banskun jos on nälkä enkä kärvistellä nälän kanssa. Reenit tulen tekemään nyt lepoviikon jälkeen normaalisti.

Tämä ihan sen takia, etten  tosiaankaan halua mennä takapakkia. Kelasin ennen kesää kuitenkin sen pari kiloa vielä pudottaa, enkä halua tilanteen olevan sitten +-0 jos miettii alkuvuodentilanteeseen. 4 kiloa on nääs aika helppo saada takaisin. ;)

Mulla oli muuten eilen fyssari ja lähdettii nyt korjaamaan mun selän ja niskan liikkuvuutta ja asentoja. Kivaa! Lisäkseen mulla on huomenna selän hieronta. Thats why oli vähän pakko laittaa lepoviikko tälleviikolle. Tosin, olin jo sen tarpeessa!

Palaillaan taas!

-Roosa

Miten motia ja jaksamista puhtaaseen bosysafkaan dietillä.

Hellurei ja hellät tunteet!

Tänään olo on roimasti parempi ja en malta, että huomenna pääsee taas töihin. JEE! Reenejä pitää vielä venyttää maanantaille ,että on varmasti hyvä olo! Sillä selkäreeni vajaakuntoisena.. nii noh, sit ollaan taas sänkypotilaana (kokemusta on!)

Nyt kipeenäkin oon tosiaan pysynyt täysin ruokavaliossa, koska dieetillä ei ohjelmalle ryppyillä! Voin toki myöntää, että jos kaurahiutaleita on aamusta tullut 2g liikaa, niin antaa mennä! Kerran kun pierasee nii se on siinä, heh. ;)

Kelle oon sanonu, että valiossa on pysytty, vaikka esim riisi maistuu flunssassa aika kuralle, niin oon kuullut semmosta ylistys sanaa pariinki otteeseen kun "hullu!"

Nojoo, oishan se siistii perisuomalaisesti vetää jäätelöö ja suklaata flunden ahdinkoon ja lihoo kaks kiloa. Tekosyynä "no olin tossa kippeenä.."

Terveenähä mun bodysafka on hyvää. Maustan sitä ja saan näin hyvinkin vaihelevan makuista ruokaa, vaikka raaka-aineina oisi riisi, jauheliha ja ah niin ihanat pakastevihannekset. Noita kaikkiahan voi maustaa ja laittaa sit vaikka sekaan ketsuppia tai vaihteluksi uncle bensin kastikkeita!

Kipeenä paljoo tommoset maustekastike-hifistelyt auta. (En tiiä kirjotinko ton lauseen oikein, sori kielioppipoliisit.)

Nyt moni siellä kiimassa odottaa, että mikä mut saa sitten pysymään valiossa?

Tää saattaa kuullostaa mälsään sairaalta ortoreksiapaskalta, mut oikeesti mä vaan ajattelen ruuan tiukantilanteen tullen polttoaineena. Jepjep! Se on polttoainetta mun kropalle. En voi laittaa mun dieseli koneesee bensaa tai seuraa katastrofi. Sit myös pitää antaa sitä dieseliä mun kropalle 3-4 tunnin välein tai jää tielleen. Tiedän, aika kuluttava kone mulla. Mut niin on teillä muillakin!

Toisena hyvin kliseisenä asiana tulee tavoitevaatteet. Jep. Oon nyt parit biksut tilannut tossa kesäks. On muuten hienoja ja ah niin armottomia! Timmin kropan lisäks tarviin niihin sit rusketuksen, mutta oh well, kuhan oon lähempänä 60 kiloa kun 70kiloa voisin palkita itteni vaikka suihkurusketuksella ja olla sit koko kesän läikikäs, jokseekin umppalumppaa muistuttava henkilö. Täydellistä!

Tosin, on mulla myös päivämäärä, millon ois hyvä olla suht hyvässä kunnossa. Vaikee varmasti arvata paljastuksen jälkeen, että se on Kultsa ja fitneeeeeskisat.Fitnesspiirit on pienet ja en haluu et kukaan ajattelee, että ompa tuo ottanu ainaki läskiä vuodessa jos ei muuta. Joojoo, on taas nii sairas ajattelutapa. Ei mut oikeesti! Kuka nyt haluis et joku ajattelis susta et ohoh ompa lihonu. Ei kukaan.

Viimesimpänä muttei vähäisimpänä on sitten oikeesti niiden läheisten tuki. Eli en meinaa tällä teidän kymmeniä->tuhansia IG seuraajia, kelle marmatatte kuinka paskaa dieettaaminen on ja kuinka haluutte sitä suklaata!!! Toki välillä itekkin heitän lähinnä läppää IGssä, mutta todellisuus on eri. Toki ekana ala valittaa itelles pään sisällä ja mieti, kukahan tästä dieetistä loppupeleissä päättää. Muttakun paineita on välillä pakko purkaa..ainakin naisten. Sori siis vaa TeamViRoLi ja #motivaatiomies. Nyt kun ei voi valkulle itkeä 5. viikon välein, niin pakko purkaa rakkaimpiinsa. Rankkaa olla nainen.. niin rankkaa..

Dieetillä on myös kiva vaihella sitä lihan olomuotoa. Eli panostaa sitten vielä enempi ruokaa ja ostaa sit vaikka kalaa useemmin. Ainaki ite rakastan kalaa yli kaiken, mut se on vähä tyyriimpää kun joku jauheliha, vaikka kyseessä onkin naudanliha.

Muistakkee rakkaat lukijat ottaa myös niitä kuvia ja elekää seuratko sitä vaakaa orjallisesti. Muute homma on game over enneko alkaakaa. Ja muistakkee, ettette tee liian radikaaleja muutoksia, että se aineenvaihdunta ei pelaa. Se ei oo radikaalia, että jätät joka viikonloppuisen kebabin pois. Usko vaan!

Eikait siitä, mukavata viikonloppua kaikille dieettihiirille ja bulkkipossuille. <3 pus!

ps. jos on sairas nälkä nii juo vettä. Jos et oo juonu, älä marmata et on nälkä. Nestehukka ilmenee usein nälkänä ja huonona olona. Nih,

Meitsi tänään. muthan löytää IGstä @roosamustonen. Jeah!

Naiset ja kokolaput... naiset ja paino..

Aiheita, josta vois kirjoittaa uudelleen ja uudelleen, eli oon näistä joskus rustannutkin! Mutta koska oon nyt kipeenä kotona ja en enää 13-14 tunnin nukkumisen jälkeen jaksa nukkua niin rustaillaas nyt sit jotain!

Me naisethan (toki osa miehistäkin) ollaan hirveen tarkkoja kokolapuista ja meidän painosta. Niistä ei oikeestaan saa kysyä ja jos kysytään, vastataan hiljaa.

Varsinkin nyt kun oon siirtynyt urheilukauppaan töihin, missä myydään myös vaatteita niin vaikka naisena kysyn naisasiakkaalta, että mikä sun koko yleensä on, vastataan jotenkin tosi vaikeen ja jopa nolon oloisesti. Ellei koko ole sitten 34, joka on yleensä meillä se pienin koko.

Yleensä koitan tsempata asiakasta sanomalla, että koot vaihtelee hirveesti merkistä ja mallista riippuen, mikä on totta. Mulla on vaatteita koossa 36-40 sekä S-L.Otan sen koon, mikä näyttää mun päällä hyvältä. Tosin myönnetään, ei asia aina oo ollut niin. Laihimmillani jos ei menny koon 34 farkut nii fuck it.

Varsinkin jossain nahkakleduissa, mitkä ei jousta ollenkaa. Auta armias kun koitan tunkea niitä jalkoihin tai saada selän vetskaria kiinni. Koko XL ja not gonna happen. Tulee välillä vähän olo, että oonko mä muka niin iso, mitä kokolaput antaa ymmärtää. Mielestäni en. Ja kun miettii, että mulla on vielä suht vähän lihasta ja ei nyt mitenkään jäätävästi rasvaa. Mites sitten kun bodausta on takana 2.5 vuoden sijasta 5.5 vuotta?

Mutta varmasti se on hankalaa ihmisille, joilla on vähän enemmän massaa. Mäkin oon ollut kokoa 44 ja sillon en liikkunu muutaku kävelymatkoja..lyhyitä. Kyllä mä muistan mitä se oli. ja kun tuntuu, että vaatteet vaan pienenee ja pienenee, mutta kokolapussa koko on sama. Ei saisi silti masentua siitä, mitä siinä lapussa lukee!Varsinkin mullekkin joku lasten paita on löysempi kun aikuisten "löysä" S paita. Ja kumpihan oikeesti tarvis ehkä enemmän kangasta vaatteisiinsa. Aikuinen vai lapsi?
Kelatkaa sitä!

Toinen vakava aihe on paino. Tietty. Ja se oli mullekkin tosi kauan. Olin vaa'an vanki, kunnes viime syksynä, monen vuoden kestäneen henkisen prokkiksen jälkeen, heitin vaa'an tauolle ja keräsinkin nätisti 4kiloo nestettä ja rasvaa, mistä ehkä 200g oli lihasta.HAHA! Mutta tekipä oikeesti terää, vaikka peilikuvasta näki, että nyt tulee jotai muutaki ku kovaa lihaa. Mut ei se haittaa, se oli kiva kokea. Ja uskon että syksyllä vaaka menee taas kaappiin, ellei jo kesällä. Oon tosi onnellinen, että oon päässyt siitä osittain eroon.

Koska ajatelkaa, että mäkin oon keränny elopainoo itteeni 2 vuoden aikana sen yli 10 kiloo. Näytänkö mä oikeesti nii paljo lihavammalta? Musta en, koska ainaki osa paidoista menee vielä päälle.. mitä nyt yks repes selästä. Housuista ei toivookaan. :D Mutta ei se haittaa! Uskallan väittää, että kilo jos toinenkin on iha sitä kovaa lihaa!

Paljonko mä sit painan? Pari päivää sitten vaaka näytti 69.8. UVn jälkee se näytti 72.3. Ennen Turkuun muuttoa se näytti 68.5.

Vielä tuo rapiat seiskytkiloo ei näytä mun kropassa hyvältä. Varsinkaan, ku kaikki mulla kerääntyy keskikroppaan. Toki jaloissakin on rasvaa, mut sais olla enemmä, mikäli keskikroppa ois timmimpi. Tasan ei mee nallekarkit! Mutta jos joskus mun kroppa näyttää hyvältä yli seiskytkilosena, nii asiathan on hyvin! Semmone kroppa kaipaa sitä ruokaaki enemmä eli whippii!

Ainiin oon 168cm pitkä ja jos nyt mietit et APUA oon saman mittanen ja painan 72 kiloo, mutta näytän paremmalta ku tuo pöhöttyny "bodari" nii mitä sitte? Sit se 72 kiloo on sulle oikkee oiva ja oon kateellinen,koska tosiaan saat syödä luultavasti enemmän kuin minä.;)

Ei oteta noita kokolappuja ja vaa'an lukemia liia vakavasti. Tujotetaa peiliä, kehityskuvia ja halutessaa mittanauhaa. Sillee elämä on paljo rennompaa!:)

Mukavaa keskiviikkoa kaikille! Toivottavasti siellä ollaan terveenä!

ps. paljonko SÄ painat ja mitä kokoja vaatteissas käytät? ;)

Herkuton helmikuu

Tipaton tammikuu, herkuton helmikuu, mauton maaliskuu.. mitä nitä nyt on! Tosin maaliskuun alotan ehkä Turun Tavernan fetarullalla. Siitä on mauttomuus kaukana. ;) Ja muutenkin mun perus jauhelihariisikasvis-mömmöt on hyviä kun maustaa vaa!

Eletään siis jo toista päivää helmikuuta. Kesä lähenee nopeeta vautia! Vai oonko ainut, kenestä vasta oli jouluaatto ja jäätävät mätöt? Ja kostee uv?

Tuntuu hassulta, et tässä ollaan oltu kuukaus ilman herkkuja ja koska Halosen Matti sanoi ennenkuin valmennus loppui, että ole nyt vielä ilman herkkuja kuukausi, niin nyt ollaan.

Ruokamäärät tosiaan väheni 666kcal. Haha ja olo onkin ollut välillä vähän saatanasta, koska näinä ekoina päivinä kroppa on vähän sitä mieltä et mitä jäbä duunaa, kun ruokaa ei tuukkaan niin isoja annoksia. Ja sen lisäks oon kerinny veivata jo aamuaeron ja intervallin!

Inervalli oli kyl kamalempaa kun jalkapäivä. Ainakkii tällee ekaks intervalliks. Toivon et se flow tulee tohon hommaan noppeesti, muuten tulee piiitkä kevät.

Eikai siinä muuten. Kolmas päivä näillä ruuilla ja paino tippunu jo lähemmäs kilon. Tosin se pomppas yli seiskakympin kuntotsekkipäivään. No nyt ollaa taas kuutosella alkavassa numerossa. ;)

Mutta eipä mulla oikein muuta. Paitsi mulla on kurkku jäätävän kipee. Viime yö ei menny kauheen mallikkaasti kun heräs siihen monesti, että kurkkua kutitti ja meinasin tappaa itteni yskimisellä. Mitään muita oireita ei vielä oo.. eli c-vitskua naamaa kaksin käsin ja duunii vuaa illaksi! Nyt ei passaa enempää sairastua, koska ti ja ke hierotaa paikat auki. aijai. <3

Kuulemisiin! Olethan säkin mukana herkuttomassa helmikuussa? ;)

KIITOS Matti Halonen KIITOS Team Sportlife Nutrition.

Meinasin kirjoittaa tästä koko jutusta ensin faceen, mutta siinä on varmaan jokin tilaraja niin raaputellaan ihan blogia pitkästä aikaa.

Tämä päivä on ollut todella tunnerikas. Heti aamusta lähtien. Jännitti ja vatsassa velloi, mikä on normaalia kuntotsekkipäivänä. Mutta menomatkalla Tampereelle kyyneleet valui, kuntotsekissä kyyneleet valui ja paluupatkalla kyyneleet valui. Kyyneleet meinaa valua nytkin (ja postausta lopetellessa valuukin.)

Kaksi päivää vajaa kaksi vuotta sitten Tampereelle asteli tyttö, joka oli kuullut suosituksen Matti Halosesta valmentajana. Tällä tytöllä ei ollut haisuakaan, kuinka arvostettu jantteri tällä bodyalalla oli kyseessä. Tällä tytöllä oli vain tieto, että tämä mies osaa parantaa hänen aineenvaihduntansa ja tällä miehellä, tai no itseasiassa herralla, on kokemusta ihmisistä, joilla on väärentynyt kehonkuva.

Tämä tyttö, jolla oli aineenvaihdunta ja hormonitoiminta pahasti sekaisin olin minä. Ekaa kertaa vois kuvastaa LOHTU biisistä sanat "Miten tiedät musta kaiken, vaikka katsot mua ensi kertaa?"
Se miten Matti osas analysoida mitä mun kropassa fyysisesti tapahtuu noin nopeesti vaan kattomalla. Se löi mut ällikällä ja sain haisun, et tää herra tietää jotain.

Alkoi pitkä tie kohti terveellistä kroppaa fyysisesti ja tervettä mieltä ja maalaisjärkeä henkisesti. Kaksi vuotta paiskittiin hommia. Matti ohjeisti aina hyvin ja mä toteutin välillä 100% ja välillä 50%. Kokoajan kuitenkin kahden vuoden ajan treenaus ja oikean ravinnon merkitys mun elämässä on kasvanut.

Vähän yli puoli vuotta sitten elämä oli kanaa ja riisiä ja bodausta pitkälti. Sekavaa elämää, mutta bodaus oli ykkösjuttu perheen ja hyvien ystävien lisäksi ja se riitti. Sitten tapahtui Sportlifen tiimipäivät Turussa ja eräs herra (tosin tiimin ulkopuolelta) kolahti kovaa. Niin kovaa ettei kukaan ja päätettiin suht nopeaan, vain parin viikon jälkeen, että muutan Turkuun jos duunia tulee.

No nykyään asun Turussa, niinkuin moni tietää. Mulla on täällä #motivaatiomies ja duuni, missä rakastan olla. Se ei oo enään mitään pakkopullaa, vaan töihin on pitkästä aikaa kiva mennä ja tekee välillä vaikka vähän extraakin hymyssä suin. Ja jos on huonopäivä ajattelen yhtä ihmistä hetken ja saatan itkeä onnesta. Oon suoraasanoen onnellinen aidosti pitkästä aikaa.

Elämä on erilaista. On erilaiset arvot. Ja tästä syystä tänään kun Matti kysyi multa kahden vuoden yhteistyön jälkeen että jatketaanko, vastaus oli ei. Ei ainakaan hetkeen. Molemmat oltiin samaa mieltä, että mä selviin tästä massan hankkimisessa ite. Matti on antanut mulle paljon tietoa kehosta ja mielestä ja tottakai reenaamisesta.

Vaikka selviänkin ite, on se silti pelottavaa. Matti on ollut mun silmät mitä tulee kuntoon. Matti on ollut mulle terapeuttina vaikeina aikoina. Matti saattaa tietää asioita, mitä kukaan muu ei oikeestaan tiiä. Mun luotto Mattiin on aina ollut 100%. Sellasenhan valmentajan kuuluu olla!

En osaa kiittää Matti sua tarpeeks. Oot auttanu mua kasvamaan ihmisenä ihan hirveesti! Ja oot auttanu mua vaikeina aikakausina enemmän kun tiiätkään. Mutta nyt on aika kokeilla, mihin sulta opitut tietotaidot riittää.

n. 2.5 muutos by Roosa Mustonen ja Matti Halonen! :)

"Rohkeus ei oo sitä ettei pelota, vaan et uskaltaa hyppää vaik ei tiedä selviikö elossa"

Haluan kiittää toki myös Sporlife Nutritionia laadukkaista ja hyvistä ravinteista. Ainakaan muuta puddingia en enää osta ja suaattaapi olla että tuo bcaa pysyy myös messissä! Varsinkin dieetillä. Niin hyvää! Kiitos myös tiimikaverit. Olitte ja tulette olemaan huiman hyvä esimerkki ja motivaatio mulle. Halataan kun tavataan. <3

Ja ehkä massamustosesta kuullaan vielä kyseisessä tiimissä..never know. ;)

Vielä kerran; nöyrin kiitos ikinä. Matka jatkukoon!

Jos dieetillä olo ei oliskaan vaikeaa (meikän vinkit!)

Tammikuu.. salit tätyttyy ja rahka loppuu kaupoista. Koko Suomi dieettaa. Jepjep. Kesä lähenee ja taas syksy ja talvi toi lisäkiloja, eikö niin?

Kirjoittelinkin viimevuonna vähän eritavalla kesäkunnosta ja kesäpainosta. Voit tsekkaa postauksen tästä. 

Vaikka prokkis on tosiaan pitkä ja vaaka ei paljoa merkkaa, silti moni meistä haluaa olla kesäisin paremmassa tikissä. Aivan kuten minäkin tänävuonna. ;)

Viimevuonnahan ei niinkään tarvinnut kiristellä. Olin ihan tarpeeksi tiukka paketti kesää varten. Nyt painoa on kertynyt sen verta viime alkuvuodesta/keväästä,että pitää vähän puotella pois ja mielenkiinnolla odotankin, mitä flädän alta kuoriutuu. Mutta se noista asioista, mennään siihen, mikä mun suunnitema keväälle on.

Ekana kannattaa ottaa se stressi pois. Kun stressaat, keho kerää nestettä. Okei helpommin sanottu kun tehty, mutta muistakkee, että paljon asenteesta kiinni. Mä en nyt vaa'alla oo käynyt, mutta oon viikon syönyt isoja määriä puhdasta ruokaa säännöllisin väliajoin, niin nestettä on jo nyt lähtenyt. Enkä ole edes UVn jälkeen reenannu. Ei paha! ;)

Stressileveliä voi myös me huvikseen bodaajat vähentää sillä ajattelutavalla, että jos ei kerkeä omasta mielestä kesäkuntoon, kerkeää elo/syyskuu kuntoon. Jos menee vielä pidemmälle, varaa etelän matka. Dieetillä kuitenkin säästyy rahaa, kun ei tule käytyä ulkona syömässä ja ei tule ostettua herkkuja joka viikonloppu (tai jokatoinen päivä.) Toki voit tehdä sen virheen, että ostat säästörahoillasi vaatteita. Päätöksiä, päätöksiä...

Kuten tossa jo ohittaen maintsin niin tuo puhdas ruokavalio ja säännölliset ruokailuajat. Elikkä suosikaa mm. maustamattomia lihoja ja no luomu on aina jees, itellä ei niinkää mielenkiintoa niihi sijottaa, menee pian viimosetkin shoppailurahat. :D Multa kysytään paljon et täysjyväriisi vai valkonen riisi. Ite henk.koht. tykkään täysjyvän mausta (varsinkin täysjyvä risottoriisi<3) ja thats why syön sitä. Kaikki muut bodytoverit melkeestää vetelee iha vaa valkostariisiä, koska muka parempaa. Halvempaa se ainakin on ja itekkin meinaan siihen ehkä siirtyä. Kai sitä oppii syömään. Valkonenriisihän imeytyy paljon nopeemmin ja voi tulla nopeemmin nälkä, mut se ei pitäis haitata kun on säännöllinen ateriarytmi. :) Eli jos multa kysytää, syö kumpaa vaan. Yritin jopa vertailla mun ja mun miehen riisipurkkeja, mut ei nuo sano ees mitää kuiduista. Leivissähän tuo ravintomuaailma on nii radikaali et suosikaa siellä täysjyvää tai tummaa ja no, ite suosin kauraa, koska se menee ilman levitettä alas. 

Nii ja se säännölline ruoka-aika. 2.5-4h välein. Jos sua turvottaa kauhiasti ja syöt 2.5h välein, koita pidentää ateriaväliä. Saattaa nääs olla ,ettei sun ruuansulatus sulata ruokaa niin nopeesti ja tulee sit sitä ruuhkaa sinne vattaan.

Yks tärkee tekijä on aika. Älä venaa sinne huhtikuulle asti dieetin/välikiritelyn/mikäsesulleonkaan aloitusta vaan aloita ajoissa! Kun on aikaa,voit rauhassa laskea kaloreita ja kuunnella kroppaa. Ja et pakolla joudu edes mihkää kitudieetille, joka on hyvä, mikäli mielii sitä lihasta säilyttää! Ja kun sulla on aikaa ja alkuperäinen suunnitelma kosahtaa, on sulla aikaa muuttaa sitä rauhassa, ilman stressiä.

Ja tottakai muistakaa levätä niin vältytte turhalta väsymykseltä ja nesteiltä, joka helpommin johtaa repsahtamiseen. Samoin vedenjuonti on tärkeää. Sekin poistaa pöhöä, kun kropassa ei ole nestehukkaa ja vie sitä herkkuhimoa pois. Sillä tiesitkö, että huomaamaton vedentarve kropassasi voi virheellisesti ilmoittaa mielellesi, että nyt on nälkä?

Ei oo rakettitiedettä, eikä tehdä siitä semmosta.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! Tämäki mimmi pääsee tänään pitkästä aikaa jumpalle. Jes!