Jos pääsisitte selaamaan mun instagrammia ja facebookin feediä, ei olis epävarmaa sen jälkeen, millainen on mun kauneusihannekroppa (puhutaan sitten naisista tai miehistä.)
Girls who lift, boss girls, girls with muscle, Yes I'm a girl,Yes I have a muscle. Tuossa muutama lempparisivusto mitä seuraan molemmissa. Kovakuntoisia naisia.
Onko nämä naiset mun tavoitekropan omaavia?
Nojoo, voisin vastata tuohon että kyllä ja ei. Tottahan toki haluan joskus olla monen "maallikon" silmään jopa oksettavan lihaksikas (natuna pääsee yllättävän lihaksikkaaksi, toki se vaatii vuosia.) Toisaalta, en tavoita kenenkään tietyn ihmisen kroppaa tavoitteekseni, koska meillä jokaisella kuitenkin on se oma luontainen fysiikka. Turhaa tavoittelen jotain latinolantiota. Ei tuu tapahtumaan ,vaikka mitä lantion notkautuksia tekisin. :D Puhun nyt siis lantion leveydestä, en perseen koosta. Peppua saa kasvatettua kyllä, mutta ei siitäkään mitään silaripeppua saa tekemälläkään. Tosin, en edes haluaisi silaripeppua.
Muistan, että teini-iässäni ollessani isosiskoni, äitini ja melkeimpä kaikki vanhemmat ihmiset sanoivat minulle, että kyllä ne ulkonäköpaineet helpottaa ajanmyötä.
En uskonut tollaista "soopaa". En tietenkään. Olin varma, että tulen melkein aina jollain tapaa karttamaan peilikuvaani ja olin jo turruttautunut tähän ajatukseen.
Täytän tasan viikon päästä 23. Tosi laimea ikä. Aika mitäänsanomaton. Odottaa jo 25-vuotis bileitä, mutta toisaalta ei halua että ne tule ainakaan nopesti. Mutta kyllä se kaks vuotta menee aika nopiaa.
Jotain olen kuitenkin nyt lähi kuukausina...viikkoina.. tai oikeistaan lähipäivinä tajunnut; mä oon alkanut oikeesti hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Ja se on tosi hämmentävää.
Huomaan sen mm siitä, että painan enemmän kuin vimevuonna. Mussa on selkeesti enemmän läskiä. Mutta silti mulla on hyvä olla. Tosin, lähden silti dieettaamaan, koska ois kiva että edellisvuoden kesävaatteet mahtuu päälle. Muute tulee kallis kesä. :D
Asia, missä huomaan somen vaikutuksen on se, että en millään antaisi näiden positiivisten ajatusten tulla mun päähän.Alitajunta oikein karjuu, että kato ny niitä huonoja kohtia. Siis what?:D Ihme toimintaa.. mutta ehkäpä se kun on niin kauan nipottanut itelleen näkyy tässä.
Ja TOTTAKAI tähän lajiin kuuluukin tuijottaa heikkouksia, että mitä lähdetään varsinkin kehittämään. Eli niitä pitää tutkailla. Mutta ajan tässä nyt sitä pointtia, miten niitä tarkastelee.
Onko se rakentavaa kritiikkiä ,vai ainoastaan itsensä mollaamista?
Mitä järkeä olisi harrastaa, jos ei koskaan voi olla tyytyväinen jo saavutetusta? Pelkkä itsensä herja saisi ainakin itse itseni luopumaan harrastuksesta. Oli kyseessä mikä harrastus tahansa.
Niin ja toki voisin lopettaa sivustojen seuraamisen, mutta ne motivoi. Ja ei sivujen pidä kadota, vaan mun jatkaa tätä henkistä prokkista.
Mm. kisolavoista kysellään edelleen. En nouse ikinä, jos en saa asennetta itseäni kohtaan semmoselle levelille, et joitaki se jo ketuttaa ja vaikutan ehkä tuntemattomille itserakkaalta. Vaikka tavoitteeni on joku päivä olla järkkymätön itsevarma, mutta jalat maassa.
Mukavaa keskiviikkoa kaikille!:)
ps. nykyään ig: @massamustonen, missä saatte kattoo mun filtterillä läträttyjä kuvia. Nyt tänne kuitenkin se kauhee ja pelätty #NOFILTER kuva parin päivän takaa. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos asiallisesta kommentistasi! :)