Tämä päivä on ollut todella tunnerikas. Heti aamusta lähtien. Jännitti ja vatsassa velloi, mikä on normaalia kuntotsekkipäivänä. Mutta menomatkalla Tampereelle kyyneleet valui, kuntotsekissä kyyneleet valui ja paluupatkalla kyyneleet valui. Kyyneleet meinaa valua nytkin (ja postausta lopetellessa valuukin.)
Kaksi päivää vajaa kaksi vuotta sitten Tampereelle asteli tyttö, joka oli kuullut suosituksen Matti Halosesta valmentajana. Tällä tytöllä ei ollut haisuakaan, kuinka arvostettu jantteri tällä bodyalalla oli kyseessä. Tällä tytöllä oli vain tieto, että tämä mies osaa parantaa hänen aineenvaihduntansa ja tällä miehellä, tai no itseasiassa herralla, on kokemusta ihmisistä, joilla on väärentynyt kehonkuva.
Tämä tyttö, jolla oli aineenvaihdunta ja hormonitoiminta pahasti sekaisin olin minä. Ekaa kertaa vois kuvastaa LOHTU biisistä sanat "Miten tiedät musta kaiken, vaikka katsot mua ensi kertaa?"
Se miten Matti osas analysoida mitä mun kropassa fyysisesti tapahtuu noin nopeesti vaan kattomalla. Se löi mut ällikällä ja sain haisun, et tää herra tietää jotain.
Alkoi pitkä tie kohti terveellistä kroppaa fyysisesti ja tervettä mieltä ja maalaisjärkeä henkisesti. Kaksi vuotta paiskittiin hommia. Matti ohjeisti aina hyvin ja mä toteutin välillä 100% ja välillä 50%. Kokoajan kuitenkin kahden vuoden ajan treenaus ja oikean ravinnon merkitys mun elämässä on kasvanut.
Vähän yli puoli vuotta sitten elämä oli kanaa ja riisiä ja bodausta pitkälti. Sekavaa elämää, mutta bodaus oli ykkösjuttu perheen ja hyvien ystävien lisäksi ja se riitti. Sitten tapahtui Sportlifen tiimipäivät Turussa ja eräs herra (tosin tiimin ulkopuolelta) kolahti kovaa. Niin kovaa ettei kukaan ja päätettiin suht nopeaan, vain parin viikon jälkeen, että muutan Turkuun jos duunia tulee.
No nykyään asun Turussa, niinkuin moni tietää. Mulla on täällä #motivaatiomies ja duuni, missä rakastan olla. Se ei oo enään mitään pakkopullaa, vaan töihin on pitkästä aikaa kiva mennä ja tekee välillä vaikka vähän extraakin hymyssä suin. Ja jos on huonopäivä ajattelen yhtä ihmistä hetken ja saatan itkeä onnesta. Oon suoraasanoen onnellinen aidosti pitkästä aikaa.
Elämä on erilaista. On erilaiset arvot. Ja tästä syystä tänään kun Matti kysyi multa kahden vuoden yhteistyön jälkeen että jatketaanko, vastaus oli ei. Ei ainakaan hetkeen. Molemmat oltiin samaa mieltä, että mä selviin tästä massan hankkimisessa ite. Matti on antanut mulle paljon tietoa kehosta ja mielestä ja tottakai reenaamisesta.
Vaikka selviänkin ite, on se silti pelottavaa. Matti on ollut mun silmät mitä tulee kuntoon. Matti on ollut mulle terapeuttina vaikeina aikoina. Matti saattaa tietää asioita, mitä kukaan muu ei oikeestaan tiiä. Mun luotto Mattiin on aina ollut 100%. Sellasenhan valmentajan kuuluu olla!
En osaa kiittää Matti sua tarpeeks. Oot auttanu mua kasvamaan ihmisenä ihan hirveesti! Ja oot auttanu mua vaikeina aikakausina enemmän kun tiiätkään. Mutta nyt on aika kokeilla, mihin sulta opitut tietotaidot riittää.
 |
| n. 2.5 muutos by Roosa Mustonen ja Matti Halonen! :) |
"Rohkeus ei oo sitä ettei pelota, vaan et uskaltaa hyppää vaik ei tiedä selviikö elossa"
Haluan kiittää toki myös Sporlife Nutritionia laadukkaista ja hyvistä ravinteista. Ainakaan muuta puddingia en enää osta ja suaattaapi olla että tuo bcaa pysyy myös messissä! Varsinkin dieetillä. Niin hyvää! Kiitos myös tiimikaverit. Olitte ja tulette olemaan huiman hyvä esimerkki ja motivaatio mulle. Halataan kun tavataan. <3
Ja ehkä massamustosesta kuullaan vielä kyseisessä tiimissä..never know. ;)
Vielä kerran; nöyrin kiitos ikinä. Matka jatkukoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos asiallisesta kommentistasi! :)