Vain oma motivaationlähde voi pitää mielenkiinnon yllä, ei muiden.

Tiedättekö sen tunteen kun motivaatio on lähtenyt jonnekkin lomalle ja pläräätte ties mitä lehtiä, kirjoja ja blogitekstejä motivaatiosta (aivan kuten nyt.)

Vinkkejä miten löytää ja millä ylläpitää motivaatiota. Mikseihän se sitten onnistu? Tai miksi joku onnistuu?

Kaikkia meitä motivoi joku. Aion käyttää nyt liikuntaa, koska itse hokasin pari viikkoa sitten jotain, mikä koski motivaationlähdettäni liikuntaani tukevaa ruokavaliota kohtaan.

Mähä aika kurinalaisesti noudatin semmoset kolmisen vuotta ruokavalioita nimenomaan niin, että olin rehellinen itselleni repsahduksista. Tuntuu siis, että viimoisen 3/4 vuotta olen lipsunut itseltäni salaa, olin valmennussuhteessa tai en. Hehe. Motivaatiota ei ole vain ollut ja oon miettinyt paljon

syitä.

Tottakai mua ketutti ja ketuttaa edelleen se, miten vuodessa voi saada löysää niin paljon, kun miettii minkä duunin tein viime kevään kuntoon.Mikä sai mut luopumaan siitä kunnosta? Mun on vastattava maisemanmuutos ja tukiverkon uupuminen.

Toki oon puhunut siitä, että arvot ovat muuttuneet. Mun elämän prioriteetti numero yksi ei ole enään sali ja kisalavoille joku päivä nouseminen. Mutta silti mun lihaksiston kehittyminen on mulle edelleen tärkeää ja mulle on oikeesti tärkeää, miltä mä näytän.

Tuossa onkin se mun kulmakivi. Mun on vaikea myöntää, että haluan näyttää jäätävän hyvältä vaatteet päällä tai ilman. Ja se, että nään itseni niin, vaatis sen viime keväisen kunnon. Koska tuolloin"salaa" pidin itseäni ihan jäätävän hyväkroppaisena. Toki se näkyi ulospäin jäätävänä itsevarmuutena. Joku luuli, että se oli epävarmuuden peittelemistä, muttei se itseasiassa ollut. Ja tähän tulee joku nillittämään, että pitäisikö sun hyväksyä itsesi vain tuollaisena kun nyt olet, että jos sattuu vaikka onnettomuus ja joudut pyörätuoliin yms. että mites sitten noin pinnallisen ihmisen käy. Hei haloo! Sitten asia on tietysti ihan eri. Mutta kai mua saa nyt harmittaa, että oon päästänyt itseni vähän lässähtämään ja palaamaan huonoihin ruokailutottumuksiin ilman sen kummempaa syytä.

Mutta et sinä Suomessa saa näyttää hyvälle ja tykätä omasta kropasta. Muuten oot joku kusipää narsistipaska. Tosin, jos joillakin on terveistä itsevarmoista ihmisistä se kuva, on se heidän murhe.

Tuosta tukiverkosta vähän. Jyväskylässä mulla oli bodarikamuja, keiden kanssa oli kiva (parasta)kahvitella ja jutella oikeestaan vaan bodauksesta. Ja heillä oli sama mielenkiinnonkohde: kehittää omaa fysiikkaa. Oli normaalia selittää, että kato mun hauis on kasvanu vähänkö siistiä. Mun nykyisessä asuinkaupungissa ei oo oikein semmosta kamua, kelle voisin mennä kahville puhumaan innoissani hauikseni kasvusta niin että se toinen olisi ihan super onnellinen ja iloinen mun puolesta ja sitten näyttäisi omia kehittymisenkohtia. Mulla ei oo kaveria täällä ,joka sanoo että lopeta se ylimääräinen paskansyöminen. Kaveria, joka sanois että hitto sä oot kehittynyt/löystynyt/kiristynyt.

Mun alamäen vauhdittaja olen ollut minä itse mieleni kanssa. Monet puhuu bulkkisokeudesta. Ja että kaikki laitetaan bulkin piikkiin. Ei se ihan niin mene.

Jotenkin kun etsin reittiä rennompaan suhtautumista ruokaan, meni vähän liian rennoksi. Tein ruuasta lähinnä vitsin ja ruuan kautta myös itsestäni. Ja älkää nyt ymmärtäkö väärin. En aio palata tuohon ehdottomuuteen missä elin se vähän alle vuosi sitten. En nää siihen tarvetta. En ole menossa lavoille. Eli saatan extempore lähtä pämppää tai syödä levyn suklaata. Mutta ehkä vähän enemmän maltilla. Ja harvemmin. Ja kun syön niin olen siitä rehellinen itselleni ja tiedostan valintani.

Oon nyt pian parisen viikkoa syönyt puhtaasti ja alan näkemään sen jo kropassa. Ja mulla on parempi fiilis. Varmasti myös ravinnon laatu tähän vaikuttaa, mutten kiellä sitä, etteikö peilikuva buustaisi tätä hyvää fiilistä. Mulle on ihan sama onko muut huomannut mitään. Mä huomaan ja se saa mut iloiseksi. Ja jatkamaan tätä samaa linjaa taas. Sillä mä olen löytänyt motivaationi uudelleen ihan sillä, että olin rehellinen mikä mua motivoi;

Itsensä rakastaminen. Vahva luonne ja hyvä kroppendaali. Siinä on jo paljon rakastettavaa ja sen eteen kannattaa tehdä töitä!

(mietin kauan uskaltaako tätä julkaista, mutta no, pidetään nyt tämä rehellinen-linja täällä mun blogissa. Vihaan tätä sanontaa mut häästääg: # hatersgonnahate

-massamustonen (ps. tästä lempparinimestä en silti luovu.<3)

pps. en silti vihaa itseäni, vaan nyt on ihan ok. Se ok nyt ei vaan jaksais riittää mulle, niin pitäähä sitä asialle tehdä jottain!

tätä kireysastetta taas hakemaan! Ylläpitona oli vaan sali 5xvko ja ruokavalio. Ei yhtään cardiota. ;) Pystyin ennen, haluan pystyä nytkin!