Suurin kompastuskivi: pään sisällä

Ensinnäkin ennenkuin mitään avaudun muistutan joka ikistä että tekniikka on äärimmäisen tärkeä salilla: Sen pitää olla kunnossa enneku lähtee painoilla pelleilemään.

Sanon senkin, että mulla on niissä vielä paaaljon hakemista. Mikään mun taktiikasta tuskin on täydellinen , mutta ei päin persettäkään.Sen verran ne on kuitenki hanskassa, että nyt ollaan lähdetty voittamaan sitä ikuista raudanpelkoa tosissaan.

Mutta sitte pitäs rohkeesti osata lisätä sitä rautaa. Joojoo, ihan oikeesti! Vaikken harrastakkaan voimannostoa, niin silti sitä pitää uskaltaa laittaa niin että tuntuu ja kovvoo. Miksen sitä sit laita?

Se on korvien välissä, päässä. Uskominen itteensä ei oo se loistavin vissii mulla tai se tsemppi, mikä siinä kaivataan. Puhumattakaan siitä et ottaa painetta kroppaan oikeella tavalla. Sen paineen kyllä saan aikaseksi, se vaan vaatii focusta, focusta ja vieläkerran focusta.

Joskus kun saan esim penkissä paineen kroppaan oikein niin pakkotoiston jälkeen tuleekin omilla..ja tää on vain esimerkki. Samaa oon tehny hackissa..prässissä..missähä vielä! Lisäkseen joskus tulee se "NYT PERKELE!!!"-asenne ja sit se pompsahtaa ylös. Se viha leimahtaa silmiin, mistä pojat aina höpisee.

Mä ku oon semmone jammailija. Saatan nytkyä musan tahtiin kun palauttelen. Oon ihan fiiliksissä ja taivaissa. Toki se on mulle se the main thing. Et saa sitä hyvää fiilistä niin paljon, että joskus oon onnenkyyneleet silmissä siellä paskasella salilla ja monet varmaa miettii et tuo on päästä viallaan, hihi!

Mutta oisha se pirun kiva kehittyä lujempaa ja siihe vaaditaan kovaa työtä ja poistua aina mukavuusalueelta. Ja haluisin kesäks sellasen selän et viittii käyttää "selkäaukko"-paitoja.. on taas motivaationlähteet mulla...

Kun alotin vuosi sitten nykysellä valkulla niin mulle tuli melko pian reenikaveri mukaan. Herra H! On muute komeessa kunnossa ja sen tsempillä tulokset kasvo kohisten ja aina vedin niinsanotusti sen ajan asteikolla täyzii. Sitten reenailinkin kauan yksin.

Nyt koin viikko-pari sitten "ahaa!"-elämyksen kun mua auteltiin jaloissa ja tsempattiin. Mä en päättänyt rautoja vaan pojat. Ne katto mihkä pystyin ja mä tein, nöyränä kun mikä. Yllätyin siitä, mitä määriä sieltä nouseekaan! Hackissa painot nous semmoset 30 kiloo. Ajatelkaa! Siinä näkee, että oon luullu itteeni taas niin heikoks. Sjmavessakin laiteltii parikyt kiloo enempi.

Sama oli siinä kivussa. Ei siihen kuole, vaikka se oikeesti tuntuu siltä. Ei ne jalat lähde irti, ne vaan pumppautuu täyteen verta ja sit on muuten komeen näköstä. Mulla on vähän ikävä niitä reisiä mitä salaa sit ihailin enneku alotin prässissä tekee sarjaa. Oli nii nätisti pumpissa, ei ne näyttäny ees mun jaloilta!

Nyt oon koittanu haastaa itteeni erilailla. Perusliikkeissä luotan liikerataani ja että mitään ei käy. Jos epäilyttää, pyydän jotakuta katsomaan. Mutta rautaa on saatava lisää. Ja itsensä temppaus riittääki toki, mutta oli liike mikä tahansa ja mille tahansa nii jos siinä kaveri ölöttää ja kettuilee vieressä, niin kyl se rauta vaan nousee paremmin. Mutta koska kun treenaan myös itekseni, mun on alettava vaan tsemppamaan enempi. Ja laittamaan sitä rautaa. Ja pidettävä liikerata edelleen hyvänä ja tarpeeksi laajana. Hyvät lämpät alle nii ei käy kuinkaan. Ei sinne alle jää ja aina voi laittaa varmistimet esim penkissä. Se ei rysähdä päälle.

Lisäks sieltä mukavuusalueelta yksin poistuminen on vaan opittava, piru vie! Itteään on helppo huijata vaikka prässissä, tai hackissa. Muttakun kaveri kattoo kotkankatseella niin et voi vaan nytkyttää vähän tai tehdä pommeja. Muuten varmasti tulee kettuilua ja sakkotoistoja. Nii siinä sitä tajuaa et tälleehä sitä kyl tavallaa vos aina reenailla.

Muttakun se on helpommin sanottu ja tehty. Iskä sanoin vaan että "ei muttia". Niimpä, ei saa muttitella ja jossitella vaan nyt jatkossa asian jälleen kerran hiffattuani se pitää pysyvästi sisältää ja toteuttaa. Joka ikinen treeni. Olin sitten yksin tai kaverin kanssa.

Tänään koitin tosissaa habareenissä ja sain kyllä väsytettyä. Focus oli hyvä ja tsemppi oli hyvä. Räkä valu, irvistin, puhkuin ja puhisin. Annoin itselleni parhaan mahdollisen tsempin. Sillä linjalla aion myös jatkaa.

Nyt teenin jälkeisen ruuan aika..RIISIKAKKUJAAA <3