tiistai 18. helmikuuta 2014

Kun ei se normielämä toimi sillätavalla, että jokainen suupala aina mitataan

Otsikossa on ehkä pikkasen vaikutteita putouksesta. Heh! 

Mutta nyt paneudun oikeestaan syömisiini. Otsikko muute ei koske sitten niitä ,jotka menee lavoille. Mutta se onkin jo urheilijan eikä normitallaajan elämää. :)

Miksi siis syön niinkuin syön?

Että voisin saada mahdollisimman optimaaliset tulokset. Salilla käyn sen takia, että se tuottaa hyvää oloa, mutta kyllähän nyt kehityskin motivoi ja ruokavalio vaikuttaa paljon.
 Sama vaikka näyttelijähommassa, jota olen myös tehnyt harrastemielessä. Olihan siinä pirun kiva kehittyä!

Lisäksi mun kroppa on tottunut puhtaaseen ruokaan ja vatsa suuttuu muute melkosen paljon, jos sinne tunkee mitä sattuu ja millon sattuu. Jos vaikka mättää hillittömästi yhden päivän, niin sitte kärsitään pari päivää siitä kun vatsa ei toimi, ei niin millään. En siis näe mässäilyn olevan sen arvoista. Ja mikäli mun ateriaväli venyy yli kolmen tunnin, tulee mulle todella heikko ja huono olo. Väsynyt, nälkäinen, äreä, ajatus ei kulje ja jopa huimaa. Ja tämä vaikuttaa myös vatsan pelaamiseen. Mieluusti siis kiltisti syön säännöllisesti. 

Mun ruokia katellaan joskus aika pitkään ja sanotaan tylsiksi, mauttomiksi. Mutta mausteilla saa paljon aikaan. Pastasta ja jauhelihasta saa jo monenmoista ruokaa! :)

Syön siis pääosin puhtaasti, mutta on mulla myös herkkupäiviä, jolloin vedän "oikeita" herkkuja. Eli kyllä, niitä rasvasia ja sokerisia. IIK! Sillä haluan räjäyttää makuhermojani ja mielestäni on täyttä diipadaapaa ja uskottelua itelleen et joku prodebrownie ois parempaa kun aito. Ja esim prodeletuthan on perskeleen hyviä (kananmunaa, banaania, steviaa, kanelia, kardemummaa ja ehkä prodejauhetta) mutta ei ne nyt oikeita räiskäleitä voissa paistettuna voita! Varsinkaan kun räiskäle on mun lempiherkku ja sen takia oonki pitänyt siihen etäisyyttä n.vuoden. Se on muuten herkku, joka on tie mun sydämeen. Tosin, harvoin kukaan ensitreffeillä semmosta tarjois... maybe some day. ;)
Mutta tyhmää uskottelua tosiaan tollanen et se prodeversio ois niin pirusti paljon parempi ja maukkaampi kun alkuperänen sokerirasvamättö! Onhan se kropalle parempi joo ja respect niille, jotka niin haluaa elää ja ei tee edes mieli mitään kunnon herkkua. Mut omana herkkupäivinäni valitsen läskiletun, hyvällä omatunnolla.
Tämän herkutteluaihe pomppas tänään uudelleen mieleen kun keskusteliin siitä J:n kanssa. Oli muute samaa mieltä mun kanssa asiasta prodeherkut vs mättöherkut.

Tosin yks herkku on minkä vaihtaisin terveellisempään! Vanilijajäätelön jugurttijäätelöön! (koska en niin välitä vanilijajäätelöstä.. ;)
Mutta sit jos laitetaan vaikka nougatjäde ja jugujäde vastakkain,ei oo varmaa vaikee arvata kumman tää herkkupeppu valitsee..

Lisäksi mitä syömisiin tulee, emmä ole täydellinen robotti. Emmä syö aina grammalleen, en edes ruokavalioon kuuluvaa ainesosaa! Esim joskus rahkan korvaa patukka tai vaikka raejuusto. Ei se oo niin nöpsönnuukaa ja oon ihan ilonen, että on löytymässä se kultainen keskitie, mistä sisko mulle puhu vähän yli vuos sitten! Ja täähän on loppuelämän juttu. Ei sitä kuitenkaa loppuelämää punnitse tai syö välipalaks rahkaa hautaan asti. Pitää osata joustaa, että tämäkään juttu ei liian vakavaksi mee, vaikka silti tekeekin tosissan. Kun 90% tekee oikein nii ei hätiämitiä! Ja lisäkseen, ei se kroppa tiedä syötkö 120g vai 130g lihaa, jos nyt joskus ei ole eväitä mukana ja pitää soveltaa.
Tosin joskus on oikeesti kiva vedellä ihan se sata lasissa myös ruuan suhteen, se tuo niiin onnistumisen tunteen ja kroppa muuttuu omassakin silmässä aika lyhyessäkin ajassa!:)

Lisäkseen jos mä kunnolla repsahdan vaikka syömään suklaata, ei mun viikko oo pilalla. Ei ees päivä. Siitä jo tunnin päästä on uusi ajanjakso ja elämä jatkuu. Kyllähän siinä on vähän olo "Roosa minkä teit!" mutta emmä nyt itkua väännä, eikä kuulukkaan. Repsahtelut kuuluu elämään ja aina niinä hetkinä on se suklaa/leipä mikälie maistunu maailman parhaimmalta ja niiin syntisen hyvältä! ;) Kun vuos sitten alottelin valkulla, itkin mm. yhtä ylimääräistä kanasalaattia jonkun tunnin. Sillon soi mulla kellot päässä, et nyt ei oo tervettä menoa. Eli mielummin repsahtelen naureskellen kuin itkien. Huomattavasti helpompi elämä niin!

Alkuperäsesti 69,90, nyt 41,90!


Rempseesti siis etiäpäin tässä asiassa. Kun ei stressaa, niin kroppa toimii. Eli vaikka ruokavalio ois kui tiptop ja jäätävä stressi, niin tuskin se pakkikaan pelaa. Mielummin vähän sovellusta ja stressitöntä elämää niin kroppa muuttuu siinä sivussa!

Lisäsin kuitenkin kuvan FITNESSSTAKISTA minkä ostin FITNESSKAUPPA bodyactionista. Kuvassa näkyy myös mun kiintee KYYKKYPEPPU... hihii fitnessläppä on kivaaaa ja aina hyvä off topic! ;) On muute pirun hyviä alennuksia Actionilla, kantsii käydä tsekeditsektsek ne! ;)




2 kommenttia:

  1. Ihana Roosa! :) Kuinka usein sun tulee sit ylipäätään herkuteltua tai pidettyä ns. vapaasyöntipäiviä? Ja nyt nimenomaa tarkoitan niitä hulluja mättöpäiviä enkä ylimäärästä hiilaria riisikakulla ja banaanilla. :D

    VastaaPoista
  2. Hihii riisikakkua banskulla..siihe vielä maapähkinävoita.. ja kuolarauhaset toimii! :D Mutta siis nyt on kahden viikon välein herkkupäivä. Siihe kuuluu yleensä pari kunnon isoo ruokaa ja sit vähä herkkua (ainakin mun mitta-asteikolla vähän.. ;) viimeherkkupäivänä oli herkkuina mm. suklaa ja pannari hillolla ja kermavaahdolla. :)
    Kerran kuussa ois liian harvoin, koska sit himoaa jo kaikkea. Eikä "sillointällöin" toimi mulla, koska aina on jotain kissanristijäisiä..

    VastaaPoista

Kiitos asiallisesta kommentistasi! :)