Treenin skippaaminen. Sanotaan, että se on säännöllisesti treenaaville kova paikka varsinkin päälle. Ja samaistun kyllä juurikin tuohon väitteeseen. Mm. tänään.
Töissä olin vielä että tänää mennään hakkaamaan selkää ja oli päällä ihan järisyttävä psyykkaus. Sitten kaupan kautta kotiin ja latari nassuun. Treenivaatteiden vaihto. Sitten.. "lepään ihan hetken tässä sängyllä kun latari alkaa potkimaan" ja menasin vallan torkahtaa. Parissa minuutissa. Lisäksi töissä olin ihan poissaoleva. Eikä vatsa toimi. Se on kerännyt tänään valtavasti nestettä, mikä kertoo väsystä. Ja olipahan töissä vähän lämpöäkin. Tiiän etten oo kipee. Mua vaan väsyttää.
Äsken otin treenivaatteet pois ja vaihdoin rennompaa päälle. Ajattelin alkaa kattomaan salkkarit. Mennä sen jälkeen nukkumaan ja aamulla hakkaamaan sitten sitä selkää, mikäli herääminen ei ole mahdotonta.
Onhan se oikeesti ihan pyllystä skipata treeni, varsinkin kevyen viikon jälkeen. Mutta mielummin skippaan nyt, kun että rasitan kroppaani liikaa. Nyt on kuitenkin ollu enempi töitä. Vaatii veronsa.
Eihä tässä kuitenkaa olla kisaamaan menossa. Mihinkää ei oo kiire. Kyl se selkä kerkee vielä kasvaa. Kroppa on oikeessa eikä mielessä piipittävä natsiroosa.
Mua kyllä ärsyttää tämä väsymys, mutta näin on parempi.
Vaikeinta tässä on ehkä hahmottaa oonkohan mä vain laiska. Mutta tässä tapauksessa vatsan turvotus, lämpö, poissaolevuus, melki nukahtaminen latarin jälkeen.. ne kertoo siitä, että kroppa kaipaa lepoa. Meillä jokaisella on omat merkimme. Niitä kannattaa kuunnella kun ne löytää. Oikeesti. Ja jos joskus tulee virhe arvio ei se haittaa. Joskushan me mennää sit treenaamaan vaikka ei pitäisi. Eli se on plusmiinusnolla. Vissiinki.
Hyvin kulkee taas ajatus (noot) Ehkäpä mä meenki suoraa nukkumaa. Teen vaan jotai kevyttä iltsikkaa. Melekosta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos asiallisesta kommentistasi! :)