Miten teen asiat nykyään toisin.

Kyseinen postaus on varmaa vähän avaavampi versus  viime postaus...

Facebook on muistutellut mua nyt kahden-kolmen vuoden takaisista päivityksistä, kun mun elämäntapamuutos oli eniten muiden silminnäkijöiden mukaan kovinta. Kiloja karisi ylipainosta normaalipainoon.Fiksuin valinnoin? Sitä tuskin kaikiltaosin allekirjoitan. Mm. eilinen "jes puolikas protskupatukka jalkatreenin kunniaksi!"-päivitys  sai mut lähinnä virnuilemaan. Fiksua toimintaa Mustonen.

No mutta noista on aikaa. Aivan samoin on aikaa tän blogin alkupuolella jaetuista ruokapäiväkirjoista,joissa kalorit huiteli 1500 luokassa. Voi moro.

Nykyään syön kunnon aterian treenin jälkeen. Ihan sama onko kello 11 aamulla vai illalla. Hiilarit, rasvat ja protskut. Proteiinia en nykyään mättää liiakseen, sillä se pistää mun pakin jumiin, sillä mun aineenvaihdunta on edelleen vähän vihainen vuosien jojoilusta, joka päättyi hurjaan -15kilon pudotukseen neljässä kuukaudessa.

Mun vatsa todellakin toimii vaihdellen, mutten mä silti lähde analysoimaan mulle mitään yliherkkää suolta. Eiköhän se suolikin ala toimimaan kunnolla ajan kanssa, mutta se tosiaan vaatii pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Tässä asiassa saan välillä ulkopuolista ja asiantuntevaa apua, joka välillä on vain välttämätöntä, kun tulee totaallinen "nyt tarviin neuvoja olo" ja haluan ,että auttaja tietää paljon, eikä vain veikkaa, että kokeiles noin. Joistakin tuo voi olla rahan tuhlausta, mutta mielummin tuhlaan siihen tarvittavan ajan, että saan vatsan pelaamaan yhteistyötä mun kanssa ja selvittänyt rauhassa, mistä mun vatsa ei tykkää. Kyse ei siis nyt ole niinkään ulkonäöstä vaan hyvinvoinnista. Jokainen tietää, kuinka inhottavaa on jos vatsa ei pelaa ja siihen sattuu. Ja miten se voi tuottaa vähän epätoivon tunnetta. Jos itse et tiedä tätä niin lucky you! Mutta koita ymmärtää, että joillakin on kyseisiä ongelmia ja niihin on kiva saada jelppiä ja oire kuriin.

Jotta jaksan olla pitkäjänteinen, niin katson edelleen tarkkaan mitä syön. Se ei meinaa sitä, että nykyään jokainen safka menee vanhan tavan mukaan vaa'an kautta, vaikka moni näin edelleen olettaa. Lähinnä mittään nykyään hiilarit, ihan vaan sen takia, että syön niitä tarpeeksi. Lihat paistan minulle ja miehelle, laitan ne rasiaan ja siitä aina otetaan suunnilleen. Samoin öljyä laitan ruokaan suunnilleen. Pähkinät usein mittaan, mutta jos vaakaa ei ole välipala-aikaan lähettyvillä ei se mua haittaa. Abouttia kourallinen. That's it. Jos syön ulkona tai menen kaverille tekemään safkaa, teen fiksuja valintoja. Eli perus terveellistä elämää, minkä eläminen tuskin tekee kellekkään hallaa. :)

Herkkupäiviä mulla ei ole, koska ne on aina mennyt multa yli. Ihan sama onko ne kerran viikossa vai kerran kuussa. Sit pitää saada karkkia, jäätelöä ja mäkkiä. Ihan kiva. Nykyään syön kun tekee mieli. Se voi olla ravintola-annos tai esim eilen söin laskiaispullan, kun yllätettiin synttärisankari pullalla ja suklaalla. ;) Nykyään en vaan niin aktiivisesti kuvaa mättöjäni someen, joten tyypit varmaan olettaa, että meen vaan kanariisiparsa-linjalla. Noh, en mene.

Nyt myös mun vapailla oon jostain syystä syönyt aika vähän kotona, vaan ruokailu on painottunut enemmän ulos. Ja en oikeestaan ole edes reenannut, kun oon ollut suht väsynyt.

Tuosta päästääkin treeneihin. Treenaan nykyään neljä kertaa viikossa ja edelleen vaan suoria sarjoja. Keskityn tekniikkaan ja oon samalla saanut huomaamatta voimaa. Mulla ei oo oikeestaan enään mitään tiettyä viikkoa milloin lepään. Lepään silloin, kun kroppa kertoo väsymyksen merkkejä. Todella yksinkertaista, mut ei ois onnistunut multa pari vuotta sitten. Se että opit tuntemaan kropan vie parisen vuotta intesiivistä työskentelyä mielen kanssa. Tuossa parissa vuodessa kasvaa vaan se varmuus kropan suhteen ja en edes jaksa kuunnella mitään "miten sua muka voi väsyttää? Laiska!" Voi mua väsyttää aidosti ja silloin on ihan fiksua levätä, kun kyseessä mulla ei edelleenkään ole mikään kilpaurheilu. Sali ei minnekkään katoa.
Treeneissä mulla on kyllä moti kohdallaan ja tuntuu, että joka kerta hiffaan jotain uutta! Se ehkä on tuon suorien sarjojen ja vaihtelevuuden ansiota. Treeniohjelma ei vaan sovi mulle. Hinkata samaa kerrasta toiseen, jopa kuukaudesta toiseen. Ehkei optimaalisin tapa tehdä mitä tykkää milloinkin, mutta mä käyn salilla sen takia että se olisi mielekästä. En sen takia, että saisin nyt parhaan mahdollisen kehityksen. Tuossa siis ajattelutapa on muuttunut paljon. Ja siksi en nää myöskään kisalavoja enään niin omana tavoitteenani. Toki haluan edelleen kehittyä niinkuin kuka tahansa missä tahansa harrastuksessa. Ja mitä kisalavoihin tulee niin harvemmin totaalikiellän mitään vanhaakaan ajatusta/haavetta. Aika näyttää.

Tällähetkellä en edes ole hirveän itsekriittinen ,sillä tällähetkellä mulla on suht hyvä olo kropassa. Toki joitain tiettyjä kohtia voisia aina kehittää. Aina olisi parannettavan varaa. Mutta olen hyvin tietoinen ja myös ylpeä muutoksesta, minkä olen käynyt läpi. Suomalaiseen tapaan, en vain liiakseen viitsi itseäni kehuskella. ;)

Tosin kriisiä pukkasi noin puolisen vuotta sitten, kun herkuttelu tosiaan meni yli ja alkoi muistuttamaan vanhaa elämää. 30% rasvaprossa (inbodylla, eli about tuon verran) ei vain ole kovin normaalia, jos miettii, että reenasin tuolloin viidesti viikossa! Eniten huolestuttavinta oli sisäinen rasva, joka melkein oli suosituksen yläpuolella! Toki se harmitti ja minusta saakin harmittaa, kun olin 1.5 vuotta sitten kovassa kunnossa. Ei sillä, etten voisi olla onnellisempi vähän pehmeämmässä kunnossa ja että haluaisin edes palata niin kurinalaiseen elämään, mitä se Jyväskylässä oli. Mutta kohtuus kaikessa.

Lisäksi juurikin tuollainen jojoilu ja puolisen vuotta harrastamani iltasyöpöttely ei tee sille aineenvaihdunnalle kovin hyvää.

iltasalilla viimeviikolla. :)

Nykyään elämäni ei siis ole pelkkää työtä ja salia, vaikka esim. somesta saa sellaisen kuvan helposti.  Toki työpäivinä on, koska 8 tunnin asiakaspalvelun jälkeen ei ehkä kovin sosiaalinen olo ole ja sali musiikkeineen on sitä omaa aikaa minulle. Mutta vapaapäivät pyhitän treenille/levolle, ystäville ja hölläilyyn. Harvemmin vain niistä päivitän someen tai mainitsen toisille, että ketä menen näkemään. Eniten tykkään vain vapaa-ajallani jauhaa treeneistä ja tuloksista, varsinkin tietyille ihmisille. Toisille niistä en edes puhu, mikäli puntti/crossfit ei ole heillä sydäntä lähellä.
Tänään tajusin reilujen 14 tuntia kestäneiden yöunien jälkeen, että siinäkin puheenaiheessa voisin vähän rauhoittua, ettei ihmiset huolestu siitä, mitä mun päässä liikkuu.

Mutta kaikkien olisi hyvä muistaa, että somesta saa ihmisen elämästä vain pintaraapaisun jos sitäkään. Ja jos kaverisi asuu kaukana, niin muutokset sun muut voi ymmärtää väärin. 10vuotta sitten sometarinoihin suhtauduttiin varauksella ja kavereille soiteltiin enemmän viestien sijaan. Joskus toivoo, että ajassa ja ajattelumalleissa voisi palata ajassa taaksepäin.

Peace and love nyt mää vietän hetken aikaa motivaatiomiehen kanssa ja sen jälkeen lähden tekemään ja syömään tortilloja Jennin kanssa! Nam. <3

Mitä massa nykyään duunaa? Bodaako se enää?

Moi!

Kauheen vaikeeta alkaa kirjoittaa blogiin yhtään mitään tauon jälkeen. Mut mua buustas iha hirveesti se, että olin saanut kaksi(!!) kommenttia mun blogiin ja toinen ihana anonyymi toivoi postausta. Aloin sitten heti tuumasta toimeen, ilman mitään punaista lankaa.Eli voi tulla aika sekavaa tekstiä.

Hirveestihän mulla ois postaus ideoita, muttakun mun kirjallinen ulossaanti on nykyään ollut heikkoa. Näkisittepä kuinka monta luonnosta multa täältä blogista löytyy! Suullinen ulossaanti on hyvää ja olen keskustellut kaikenmoisia hyviä keskusteluja vaikkapa motivaatiomiehen kanssa, mutta eihän niistä ole saanut juttua sit jostainsyystä kirjoitettua.

Mut mitäpä mulle. Kyllä mä käyn salilla edelleen. Ja sarjojen toistot on 8-15 luokkaa eli kyllä, bodailu jatkuu. Enemmän oon kyllä perusteisiin mennyt mm supersarjat on tauolla ja teen vain suoria sarjoja ja ihan niitä perus liikkeitä. Isoja liikkeitä! Meen myös nelijakoisella ja yhden lenkin lisäksi tungen viikkoon. Melekosia muutoksia. Suurin ja vaikuttavin muutos on varmaan treeneissä se, että nykyään alkuun soudan 10min ja treenin jälkeen kävelen matolla 15min. "Hirveesti" cardioo, mut se oikeesti on tehnyt hyvää!

Ainiin, olennainen asia on myös se, että vaihdoin salia. Big Boys vaihtui Sali82:seen ja oon kyllä tykänny. On jotenkin tullut se vanha motivaatio takasin, mikä oli hukassa vähän väliä. ja oon ostanu myös Addun painonnostokengät, niin pääsee kyykyssä oikeesti syvään, ilman että selkä suuttuu.

Mitä ruokailuun tulee, niin mulla on nyt menossa pitkästä aikaa cleanbulk, ilman pieniä

suklaapatukoita. Eli aika hyvin! Oon saanut 6 viikon aikana raapastua melki semmoset 4kiloa elonpainoa pois ja ruokamäärä on noussut. Kyl se macrojen tsekkaus on vaan tärkeää. Ennen tätä muutosten aikaa vedin kyllä ihan liian vähän ruokaa ja sit illalla oli suklaa kaveri. Oisko kalorit ollut 1300 tuntumassa. Voi apua.. Nyt menee päivässä vähä yli 2000 ja varmaan loppuviikosta taas nostellaan, kun tuo paino silti tippuu hitaasti mutta varmasti ja se ei nyt sinällään ole tavoite. Tavoite on saada aineenvaihdunta rullaamaan ihan 100%.

Toki ruokailuun sinällään ollut rento suhtautuminen, että oon mä nyt 6vkon aikana syönyt joulutortun, pari piparia, munkin ja joku 200g karkkia, mut ne on ollut sit oikeesti ns tietoisia valintoja, eikä sellasia "pakko saada" (paitsi se munkki. :D)

Mut jotenki on rennompi suhtautuminen koko hommaa.Tänäänki väsytti nii pirusti aamusta, nii siirrän huomiselle treenin ja otan rennosti ennen iltavuoroa. Treenaan nyt sit vaan tällä viikolla 5 kertaa, enkä neljä. Mut se on ok, koska viikonloppuvapaa!

Kyllähän tässä kieltämättä joulua odottaa, mut jotenkaa ei oo semmone fiilis ,että haluisin vetää ruokaöverit.Ehkä sitä saa himmattua silläkin, jos nyt nostaa ennen joulua kaloreita, koska oon huomannu et esim nyt nälkä alkanu taas hiipimään takaisin nii tekee mieli makeaa. Esim sitä munkkia silloin..Mut jos menee överiks nii sit menee. Se on joulu. :)

Uutenavuotena sitten maistellaan vähän glögiskumppaa että kylläpä sitäkin odottelen. Saa laittaa korkkarit kattoon!

Mä en oikeesti enää oikein handlaa tätä postailua.. onks teillä jotain postaustoiveita, mistä haluaisitte kuulla?

Haleja!

-massamustonen

Vain oma motivaationlähde voi pitää mielenkiinnon yllä, ei muiden.

Tiedättekö sen tunteen kun motivaatio on lähtenyt jonnekkin lomalle ja pläräätte ties mitä lehtiä, kirjoja ja blogitekstejä motivaatiosta (aivan kuten nyt.)

Vinkkejä miten löytää ja millä ylläpitää motivaatiota. Mikseihän se sitten onnistu? Tai miksi joku onnistuu?

Kaikkia meitä motivoi joku. Aion käyttää nyt liikuntaa, koska itse hokasin pari viikkoa sitten jotain, mikä koski motivaationlähdettäni liikuntaani tukevaa ruokavaliota kohtaan.

Mähä aika kurinalaisesti noudatin semmoset kolmisen vuotta ruokavalioita nimenomaan niin, että olin rehellinen itselleni repsahduksista. Tuntuu siis, että viimoisen 3/4 vuotta olen lipsunut itseltäni salaa, olin valmennussuhteessa tai en. Hehe. Motivaatiota ei ole vain ollut ja oon miettinyt paljon

syitä.

Tottakai mua ketutti ja ketuttaa edelleen se, miten vuodessa voi saada löysää niin paljon, kun miettii minkä duunin tein viime kevään kuntoon.Mikä sai mut luopumaan siitä kunnosta? Mun on vastattava maisemanmuutos ja tukiverkon uupuminen.

Toki oon puhunut siitä, että arvot ovat muuttuneet. Mun elämän prioriteetti numero yksi ei ole enään sali ja kisalavoille joku päivä nouseminen. Mutta silti mun lihaksiston kehittyminen on mulle edelleen tärkeää ja mulle on oikeesti tärkeää, miltä mä näytän.

Tuossa onkin se mun kulmakivi. Mun on vaikea myöntää, että haluan näyttää jäätävän hyvältä vaatteet päällä tai ilman. Ja se, että nään itseni niin, vaatis sen viime keväisen kunnon. Koska tuolloin"salaa" pidin itseäni ihan jäätävän hyväkroppaisena. Toki se näkyi ulospäin jäätävänä itsevarmuutena. Joku luuli, että se oli epävarmuuden peittelemistä, muttei se itseasiassa ollut. Ja tähän tulee joku nillittämään, että pitäisikö sun hyväksyä itsesi vain tuollaisena kun nyt olet, että jos sattuu vaikka onnettomuus ja joudut pyörätuoliin yms. että mites sitten noin pinnallisen ihmisen käy. Hei haloo! Sitten asia on tietysti ihan eri. Mutta kai mua saa nyt harmittaa, että oon päästänyt itseni vähän lässähtämään ja palaamaan huonoihin ruokailutottumuksiin ilman sen kummempaa syytä.

Mutta et sinä Suomessa saa näyttää hyvälle ja tykätä omasta kropasta. Muuten oot joku kusipää narsistipaska. Tosin, jos joillakin on terveistä itsevarmoista ihmisistä se kuva, on se heidän murhe.

Tuosta tukiverkosta vähän. Jyväskylässä mulla oli bodarikamuja, keiden kanssa oli kiva (parasta)kahvitella ja jutella oikeestaan vaan bodauksesta. Ja heillä oli sama mielenkiinnonkohde: kehittää omaa fysiikkaa. Oli normaalia selittää, että kato mun hauis on kasvanu vähänkö siistiä. Mun nykyisessä asuinkaupungissa ei oo oikein semmosta kamua, kelle voisin mennä kahville puhumaan innoissani hauikseni kasvusta niin että se toinen olisi ihan super onnellinen ja iloinen mun puolesta ja sitten näyttäisi omia kehittymisenkohtia. Mulla ei oo kaveria täällä ,joka sanoo että lopeta se ylimääräinen paskansyöminen. Kaveria, joka sanois että hitto sä oot kehittynyt/löystynyt/kiristynyt.

Mun alamäen vauhdittaja olen ollut minä itse mieleni kanssa. Monet puhuu bulkkisokeudesta. Ja että kaikki laitetaan bulkin piikkiin. Ei se ihan niin mene.

Jotenkin kun etsin reittiä rennompaan suhtautumista ruokaan, meni vähän liian rennoksi. Tein ruuasta lähinnä vitsin ja ruuan kautta myös itsestäni. Ja älkää nyt ymmärtäkö väärin. En aio palata tuohon ehdottomuuteen missä elin se vähän alle vuosi sitten. En nää siihen tarvetta. En ole menossa lavoille. Eli saatan extempore lähtä pämppää tai syödä levyn suklaata. Mutta ehkä vähän enemmän maltilla. Ja harvemmin. Ja kun syön niin olen siitä rehellinen itselleni ja tiedostan valintani.

Oon nyt pian parisen viikkoa syönyt puhtaasti ja alan näkemään sen jo kropassa. Ja mulla on parempi fiilis. Varmasti myös ravinnon laatu tähän vaikuttaa, mutten kiellä sitä, etteikö peilikuva buustaisi tätä hyvää fiilistä. Mulle on ihan sama onko muut huomannut mitään. Mä huomaan ja se saa mut iloiseksi. Ja jatkamaan tätä samaa linjaa taas. Sillä mä olen löytänyt motivaationi uudelleen ihan sillä, että olin rehellinen mikä mua motivoi;

Itsensä rakastaminen. Vahva luonne ja hyvä kroppendaali. Siinä on jo paljon rakastettavaa ja sen eteen kannattaa tehdä töitä!

(mietin kauan uskaltaako tätä julkaista, mutta no, pidetään nyt tämä rehellinen-linja täällä mun blogissa. Vihaan tätä sanontaa mut häästääg: # hatersgonnahate

-massamustonen (ps. tästä lempparinimestä en silti luovu.<3)

pps. en silti vihaa itseäni, vaan nyt on ihan ok. Se ok nyt ei vaan jaksais riittää mulle, niin pitäähä sitä asialle tehdä jottain!

tätä kireysastetta taas hakemaan! Ylläpitona oli vaan sali 5xvko ja ruokavalio. Ei yhtään cardiota. ;) Pystyin ennen, haluan pystyä nytkin!

Olin tänään syömättä klo 16-21.30

BOOM! Vuoden uutinen! Tää pitäis saada jo vähintäänkin iltalehteen, kun katsoo välillä niiden uutisten tärkeysasteikkoa. Nojoo ja heheh, massamustosen huonoa huumoria taas.

Mutta oikeesti. Se, että tämä nainen tyyliin unohtaa syödä yli kuuteen tuntiin on aika harvinaista. Normaalisti revin tyyliin jo aivojani irti kolmen tunnin jälkeen, kun nälkä on niin tappava. Tai ainakin pelkään menettäväni kaikki gainssit.

Tosin, gainssien menettäminen ei mua hirveesti pelota enään, kun on viikon ollut hikoilukiellossa. Toivo on menetetty ja kolmen vuoden pumppailut on hukassa. Kyllä. Jopa persekriisi on tullut käymään aivoissani ja myös takareisikriisi. Mihin hiton kesälomalle ne muka on saaneet luvan lähtä?! Nyt siis ihan oikeesti pakko sanoa, että ei mihinkään.

Tuossa kuvassa olen minä tänään. Oli aivan pakko ottaa hissiselfie ruokkikselle mennessä. Todistaakseen itselle, että oikeella asenolla (joka sekin on täysin vääräoppinen. mm. olkapää liian ylhäällä!) pystyn vielä huijaamaan koko kansaa, edes jonkinverran. Kuva oli jopa instassa pari minuuttia, mut tuli olo et oon vaa huomiohimpukka niin poistin. Koska ööö a. missä pumppi b. huono valo. Hah! Saimpas itseni kuullostamaan tässä virkkeessä jotenkin nii narsistiselta. Mutta joskus on pakko laittaa rankempaa (=huonompaa) huumoria blogiin, ettei tästä ihan liian seurattu tule.

Mut hei! laitan kuvan takas instaan ja linkin tähän mun postaukseen eli siellä tämä huomiohimpukka nostaa tänään taas päätään! Mut pitäähän kaikkien mun bodykamujen tietää, että olin syömättä. Koska onhan se aika oleellinen tieto, vai?

Joskus tuntuu kyllä aika hurjalta dissata itteensä ja omaa elämäntapaansa ihan huolella. Mutta eihä sit saakkaa olla liia vakavoo hommaa, vaikka tekeeki jotkut päivät  kovvaa ja tosissaa (reenit aina, ruokavaliossa lipsumista havaittavissa..) Plus että heitän näin paskaa läppää julkisesti.. nojoo, jonkunhan sekin on tehtävä.

Huomenna saan olla vielä hiirulainen. Herään aamulenkille (kyllä, luit oikein.) Ylihuomenna on sitten puntin aika ja alotan kevyesti takareisiperse-jumpalla. Niide lihasryhmien paineiden on aika palata lomilta, äkkiä!

Sain muute dieettimotivaattoriks huikeen idiksen! En saa ostaa vaatteita, ennenkun vaaka näyttää vähintään 68 kiloo. Treenivaatteita ei saa ostaa ennen 67 kiloo. Siis aivan huikee idis! Ton ansiosta oon viikossa syöny vaa 300g suklaata eli aika vähän!(oli kuitenki lomaviikko, muistakaa se.)

Mitä veikkaatte, kuinka nopeesti saan pudotettua 68 kiloon? (ennen syyskuun ekaa viikkoa olisi parempi, koska silloin on kaverien häät, mihin tarviin mekon..)

Nyt pus och hejdo!

-massamustonen

Naiset painoineen ja kokolappuineen.. Turhaa stressiä! Tsekkaa se peili!

Ah aihe, josta ei ikinä voi liikaa muistuttaa kellekkään naiselle. Ei naapurin pirjolle, työkaverille tai itsellekkään.

Tämä aihe sai pienen kipinän jo eilen, kun tsekkailin mun vanhaa kilot kuriin-blogia. Sieltähän löytyy postauksia ajalta, kun oon vähän yli 20v ja sen 15 kiloa keveämpi. Siellä on kyllä myös postauksia siltä ajalta kun aloitin Halosen Matilla valmennuksen. Voi APUA mikä into niistä postauksista puskee läpi! Itekkin ihan motivoitui uudella tavalla..haha. Kaikki oli niin uutta ja jännää silloin, mitä tulee punttisaliin. :) Toki vieläkin nään itseni suht alottelijana, mutta tiedän jo about miten tehdään hauiskääntö tai penkataan..:)

aamukahvi on tärkee!

Video, mikä erityiesti sai mut pyörittelemään silmiä ja ehkä vähän järkyttymään oli TÄMÄ videopostaus, missä painan about sen 55.7kg. Pirun laiha plikka ainakkii. :D Lisäksi puhuminen yhdessä postauksessa siitä, että olin ylpeä saadessani koon 25 farkut ginassa jalkaan ja muistan, kuinka en enää ikinä halunnut palata kokoon 31. Nooh nykyään se mun koko ginan farkuissa varsinkin on 30-31 et tsemmosta!:D Muttaku jos jää reisiin kiinni niin jää...enkä mä nyt sitä jaksa surra. ;) (ja joo, on siellä fläsääki, mut oon friikki ja tykkään todella muodokkaista jaloista. Läskiä saa siis siellä olla sillee sopivasti! Jalkaläskikriisejä on siis mulla todella todella harvoin.)

Mutta onhan se naiselle rankkaa. 3 vuotta mennyt ja saanut aikaan +15kiloa ja housuissa samassa
koossa kun ennen. Tiedän varsin hyvin itse, että kehonkoostumus on mulla ihan eri luokkaa kuin tuolloin 20vuotiaana, jolloin päätin, että nyt ylipaino saa riittää. Toki en vissiin nykypainollakaan ole painoindeksin mukaan ihan normaalipainoinen, vaan lievästi possu... eli eipä siihenkään ole tuijottaminen.

Mietin, että olisin tehnyt vertailukuvaa mun melki kymmenen kilon muutoksesta. Mutta, kaikki on aina niin eriasennossa otettuja kuvia, että hohhoijaa.:) Jos sovitaan, että kun saan ees vähän dieettiä aluilleen, nii näppäsen sit jotkut buenot kuvat ja lätkäsen tänne?

Mutta nyt voin vaan vissii todeta että 70 kiloo, pelkkää iloo, tähän 168cm varteen. :D

Miten teillä on muuttunut kokolaput ja paino tässä vuosien varrella? Omia tarinoita jakoon vaan!:)

Adios ja puspus!

-massamustonen

Bodailua, lomailua ja silmäleikkauksen jälkeistä pakkolepoa.

Moikka!

Mulla on tosiaan kesäloma nyt ja yli puolenvälin mennään reilusti. Mulla oli pääkopassa lupaus itselleni, että tulen postaamaan nyt ainakin jotain. Siis ideoitahan oli ainaki viisi kun loma alkoi, mutta loma vissiin tyhjensi aivot aika hyvin. ;) Nyt pari päivää sitten yhdellä facebook kirpparilla eräs lukijani tuli kyselemään milloin postausta. Piristi muuten päivää tietää, että joku näitä mun höpötyksiä lukee ja ilmeisesti välillä odottaakin. Kiitos siis sulle creepylle lukijalle. ;) <3 Toivottavasti teitä on hurjasti enemmän! :)

Mun blogin kirjotuksesta on niin pirusti aikaa taas vaan venähtänyt, etten tiedä mistä aloittaa.. varmaan ainakin yksi syy tauolle on juurikin oman fitnesskuplan totaalinen puhkeaminen ja munkin mielestä koko fitnesshössötys menee yli. Meinasin jopa kirjoittaa siitä tänne ja ehkä voisin avata teille hiukan asiaa;

Nykyään jos käyt salilla sä harrastat joko a. painonnostoa, voimannostoa tai fitnesstä/kehonrakennusta. Muuta vaihtoehtoa ei siis ole. Et vaan voi käydä salilla. Se ei ole harrastus. Tästä esimerkkinä se kun kävin himpun verran vuosi sitten lääkärissä (yksityisellä) ja kun hän kyseli mitä teen vapaa-ajalla niin sanoin että käyn salilla. Ja sanoin samalla, että ei sairastelu ruokavaliosta ainakaan johdu, koska syön terveellisesti ja kaikki menee vaa'an kautta. Vastaus oli "jaa, harrastat siis fitnesstä?" EI, en harrasta!
Myönnettäköön, että nykyään saatan sanoa niin. Silloin vältyn juurikin näiltä "voitko tarkentaa mitä meinaa, että käyt vaan salilla?"-tilanteita.

Fitnesskansasta ehkä lihava, mut oonki vaa massamustonen!

Tosiasiassa mähän vaan käyn salilla. Varsinkin nykyään mun syöminen on niin paljon rennompaa.
Okei, mä mittaan arkisin ruokani, mutta oon tehnyt sitä jo kolme vuotta niin se tulee aikalailla selkärangasta, Ihan sama jos ite oot käyttänyt vaikka hiustenpidennyksiä kolme vuotta. Ei ne tuota sulle vaivaa. ja osaisithan sä ilmankin elää, mutta hiustenpidennykset helpottaa sun arkea eikä tuota mitään stressiä niin miksi niitä ottaa pois. Tuostahan voi rivien välistä lukea, että mun elämä ei oo mitenkään stressaavaa, vaikka mittaan ruuat. Mulle oudompaa oli esim olla nyt Jyväskylässä ilman vaakaa. Ei se mua mitenkään ahdistanut, mutta outoa se oli. Meitä on siis moneen junaan. :)

Ja tuosta päästään siihen, että olisin muka joku terveysfriikki, kun en herkuttele joka toinen päivä, juo saunakaljaa ja mittaan ruokani. Tässäpä kyseinen raivopäivitys, suoraa sydämestä. ;)

"Teki mieli avata blogissa vähä sanaista arkkua, mut postauksesta ois tullu liia lyhyt. Mua välillä huvittaa, että tyypeistä oon terveysintoilija tai joku superärsyttävä fitnessmuija, joka syö vaa kanaa ja parsaa ja ikinä muulloin, paitsi suunnitellusti, syö suklaata. Tiiättekö söin eilen pehmiksen ja osan suklaalevyä ja tänään loput suklaasta. Oon ollu väsyny ja ei oo kanaparsa maistunut. No tänäänkin ratkaisin ongelman ostamalla maistuvan lohisalaatin. Joha uppos.

Äsken heräsin päikkäreiltä ja olo sen verran nuutunut, että juu, reenikin jää suosiolla väliin. Teki mieli suklaata ja croisanttia ja oisin nii halunnu niitä mennä ostamaan, mut olin et perkele nyt riittää ja söin pari leipää kurkulla sekä margariinilla ja kävin ostamassa skyrin + pepsi maxia. Onhan se nyt samperi ärsyttävää komentaa itse itseään väsyneenä, mutta jokainen meistä silti pystyy siihen mikäli haluaa. Kukaan ei tykkää hemmotelluista ihmisistä, niin miksi nyt hemmottelisit itse itsesi piloille? Liian natsi menokaan ei toki toimi, mutta nykyään ollaan kaikille ihan liian lepsuja. Jopa itselleen.

Multa myös monesti kysytään, kuka ois oikeesti hyvä PT kun menee hermo läskeihin/väsymykseen tai voisinko tehdä ohjelman. Joskus oon tehnyt ja tasan nolla on sitä viikkoa kauempaa noudattanut. (paitsi äiti.♥)
Ymmärrättehän, että se ei teitä laihduta, että ne ohjeet on kaapissa. Minä tai se super PT annetaan vaan ohjeita, joita PITÄÄ MYÖS NOUDATTAA. Teidän pitää ITSE olla valmiita muutokseen ja tappelemaan omaa mieltänne vastaan. Oppia sanomaan itsellenne "ei." Ja moni joka mun ohjeita kysyy, tietää jo. Alkakaa olla itse itsenne herroja niin joha alkaa tapahtua! Jos väsymys on kertakaikkiaan liian suuri, lähtekää miettimään sitä, miten sen voisi ajaa minimiin.

Olen puhunut. Helepotti.

ps. moni on kysynyt, onko laihuus tehnyt mut onnellisemmaks. Silloin 15kiloa laihempana olin varmaan onnettomin ikinä. Nykyään normaalipainoisena olen tyytyväisempi. Hyvä olo ratkaisee ja se lähtee sopusuhteesta asioihin treeni, safka ja lepo, työn miellekkyys sekä sosiaaliset suhteet."Hymiö smile"

Jottei tää postaus ois täyttä negaa, niin bodaustaha mä edelleen rakastan. Siis NIIN tykkään. <3

Nythän mä oon menny taas hetken omillani henk.koht. syistä, mutta Ramilta sain reenitekniikkoja kuntoon nii hyvin, että pysyn nyt tekemään motivaatiomiehen reenejä kadottamatta tuntumaa.Ja voin kertoo, et monesti reeneissä itkettänyt! Eli perille männöö. :D Lisäkseen enkatkin paukkunu mm. vihdoin maastavedossa vetäsin sen 110kg ja olihan se vielä suht kevyt! Enne joulua kunnianhimonen 120 kiloa  vähintään! Niin ja teinhän mä etureiskoja prässissä 300 kilolla. Ei sekään kovin huono. :)

Nuo enkathan paukuttelin ennen lomaa. Mun lomaha alko siis edellisviikolla ja se viikko tuli reenattua Jyväskylän Elixialla. Suht pikkunen Elixia, mut ajo hyvin asiansa. Yhteen jalka- sekä selkäreeniin sain myös reenikaveriks Idan, joka on kisannut bodyssa. Kova mimmi siis! Oli kiva reenata iha pykälän voimakkaamman mimmin kanssa. Sai ihan erilaista potkua reeniin ja nyt etsinkin Turusta tyttöpuolista reenikaveria! Mut kiitti vielä Ida, me nii reenataan jatkossakin kahdestaan aina kun on siihen mahdollisuus.<3 ja ens kerralla pitää muistaa ottaa yhteisselfie. ;)

Turkuunhan mä palasin nyt tiistaina, sillä keskiviikkona kävin silmien laserleikkauksessa (lasik menetelmä,) On tää vaan hurjaa nähdä lähelle ja kauas hyvin! Vähän nää meinaa aristaa ja toisessa silmässä ilkeen näkönen verenpurkauma, mutta nyt vasta menossa toinen päivä. Ja niin siistiä kun tää näkö tuntuu vaan paranevan!! :) Ainut miinus on tietty viikon hikoilukielto eli aikalailla reenikielto. :D Lisäksi vaikee lähtä mihinkään, kun silmiä pitää kosteuttaa vähintään kerran tunnissa. Mutta kattellaan nyt jos vaikka uusilla lenkkareillani (kyllä,luit oikein) kävis kävelemässä reippaasti joku päivä. Tuolla on nii viileää ja mulla naama ei hikoo ensimäisenä nii vois testailla..Jyväskylässä tosiaan juoksin kympin pitkästä aikaa tuntiin ja tuli fiilis, että haluun alkaa taas hölkkäilee. Siitäkin tulee nii voittajafiilis ja eihä se oo kiva rapuissa hengästyä, nii seki ongelma ratkeisi ;)
Lisäkseen mulla ois tavotteena nyt OIKEESTI marraskuun loppuumennessä puottaa 6 kiloa. Heleppo tavote monelle, ei mulle. Syynä ihan se, että tää 70 kiloo tuntuu välillä aika raskaalta kantaa.. :)

fiilikset kympin jälkeen!

Eikai siinä. Jospa sitä jatkossa päivittelis vähän useammin. Propsit kaikille, jotka jakso tämän lukea. <3 Kommentoikaaha, nii tiiän, seuraako tätä enään kukaan vai onko kaikki suuttunut kun en päivitä..:) ja postausideoita tulemahan rohkeesti vaa!

<3llä;
massamustonen

peiliselfie ilman turhia filttereitä ja rajauksia! huom. vapo <3

Tunnesyömisestä tunnetreenaamiseen.

Meille ihmisille on nykymaailmassa aika yleistä tunnesyöminen. Syödään iloon, suruun, onnistumisiin ja pettymyksiin. Hyvä ruoka ja parempi mieli..onhan se totta, myös omalla kohdalla jossainmäärin. Nykyään ruuan mielihyvä kyllä istelläni liittyy eniten iloon ja hauskanpitoon, muttei asia ole todellakaan aina ollut näin.

Vuosia söin lähinnä suruuni ja stressiini. Eikä tämä ruoka ollut mitään jauhelihaa ja perunamuussia kiloittain, vaan suklaata ja sitä sitten jopa kilottain. Suklaata söin, vaikkei olisi ehkä kannattanut. Ja vaikka sen hakemaan lähteminen oli vaikeaa ja tuskaista. Olen vähän semmonen persoona varsinkin surussa ja stressissä, että haluaisin vain makoilla sängyssä puoliunessa. En liikkua mihkään.

Ja ennen noin teinkin, kunnes tajusin että sehän tekee aika hallaa mielelle, koska on yksin ajatustensa kanssa ja yleensä vielä neljän seinän sisällä.

Mulle viimeviikonloppu oli todella raskas henk.koht. syistä. 14 tuntia junamatkaa sisältävä viikonloppu väsytti niin fysisesti kuin henkisestikkin. Enemmän vetoaisin nyt tämän väsymyksen syyhyn tuon henkisen puolen.

Sunnuntai-iltana kun kotiuduin takaisin Turkuun menin reenaamaan. Kello oli vaikka mitä, mutta oli pakko saada purkaa fiiliksiä ja ajatuksia, mitä ei muille pysty sanoa tai ehkä osaa pukea sanoiksi.

Reeni oli keskinkertainen. Ei mitenkään kummonen.Mutta aivot saivat ns lepohetken. Treenin jälkeen olin kyllä uupunut eli riisikakkujen ja leikkeleen syönnin jälkeen unille. 

Eilen väsytti. Paljon. Olin töissä vain 5 tuntia, mutta harvoin niin uupunut töiden jälkeen. Piti mennä salille ja päätin nukkua hetken ennen sitä, mutta nykyään en osaa niin hyvin nukkua keskellä päivää, mikä on todella ärsyttävää!

Join kahvia, lepäilin ja soittelin kavereille ja hain heiltä fiilistä ja iloa päivään. Kiitos vaan kaikille, keiden kanssa sain höpistä ees hetken. Tiedätte kyllä. <3

Viimeisen puhelun jälkeen vetäsin jo treenibanskun, mutta ei. Mieli veti sänkyyn niin ahkerasti, että katsoin salkkarit ja aloin nukkumaan. Ja nukuinkin 11 tuntia, eli tunnin vielä enemmän mitä la-su yönä. Heräsin herätyskelloon ja väsytti, edelleen.

Söin aamupalan ja parin tunnin päästä kimpsut ja kampsut kasaan ja salille. Moni voi miettiä, että hullu akka, senhän pitäisi levätä. Mutta mulla on eri väsymysoloja. Fyysinen ja henkinen. Mikäli henkinen puoli on vain väsynyt, menen silloin treenaamaan. Treenin ei tarvitse olla edes superkova, niin saan silti helpotusta. Tänäänkin lähdin vedet silmissä salilta, eikä se ollut pettymys suht paskaan jalkatreeniin. Se oli helpotus, mikä seurasi siitä, että annoin aivojeni hetken levähtää. Ja nyt jaksaamyös sitten paremmin töissä. Eli musta aina winwin-tilanne.

Treeni on mulle siis niinkuin jollekkin syöminen ja varsinkin näin suomalaisille juominen. Parin lasin jälkeen viiniä on helpompi antaa piilossa olleiden kyyneleiden tulla. Mulla sama saattaa tapahtua treenin jälkeen.

Varsinkaan näin dieetillä kun on ollut ilman sokeria, mulla ei ole tullut mieleenkään vetää mitään suklaata ja itkeä peiton alla. Päinvastoin, syöminen on ollut jopa hankalaa.

Siitä olen iloinen ,että olen saanut tunnesyömisen käännettyä tunnetreenaamiseen. Toki, ihan samallailla sinne on vaikea lähteä nostamaan rautaa, kun hakemaan se levy suklaata. Mutta kun tietää, että siitä saa helpotusta, on se ahteri helpompi pelipaikalle raahata, oli se kauppa tai sali.

Ja selkeesti, tässä on rakkaus lajiin. Treeniä ei ole missän vaiheessa mun pakko tehdä, eikä syödä terveellisesti. Silti sitä teen, 100% omasta tahdosta. Toki, mulla oli punttiksen suhteen vähän motivaatiopulaa parisen kuukautta, mutta niinhän sitä jokaisella on. Silti ajatus taas tälläisestä intohimoisesta ja aktiivisesta treenaamisesta kolkutti päässä ja olen niin onnellinen, että olen taas niin sanotusti takaisin pelissä mukana!

Oletteko te saaneet korvattua tunnesyömisen jollain muulla vai onko se ikinä ollut teille edes ongelma?