3 kuukautta.. 3 kuukautta siitä, kun yli kahden vuoden jälkeen olen omillani treenien ja syömisten suhteen. Ja yritän vielä välikiristellä nyt kireämpään kuntoon kun ikinä ja koitan duunaa sitä yksin. Tuloksia tulee, mutta silmät huijaa. Paino heijaa. Missä mennään?
Tavallaan en stressaa sitä, miltä näytän. Olen ihan terveen ja liikkuvan näköinen..haha.
Eniten häiritsee motivaatiopula. Nyt ei ole mitään tavoitetta. Ennen jaksoi puskea seuraavaan kuntotsekkiin täysiä, että sai positiivista palautetta. Nyt sitä ei automatic anna kukaan. Sanoinkin motivaatiomiehelle ,että tuntuu, ettei ketään kiinnosta mun kehitys tällähetkellä. Valmentajaa aina kiinnosti. Ja tiedänhän mä bodypiirit, joku saattaa hyvinkin tiiviisti seurata,miten meikäläinen kehittyy. Mutta ei pakolla sano sitä minulle, ainoastaan muille. ;)
Oon miettinyt erilaisia vaihtoehtoja mitä sitä keksisi. Ei kuitenkaan haluaisi vähentää punttailua,mutta toisaalta olisi kiva kokeilla, toisiko se motivaatiota. Tai niinkun eilen juttelin motivaatiomiehen kanssa, että alkaisi enemmän treenaamaan voimatreeniä eli vähän lyhyempää sarjaa. Tai alkaisi lenkkeilemään (Turun kevät on iha 10 kertaa kivempi kun Jyväskylän!) ja ylläpitäisi vain nykyistä lihasmassaa kesän yli. Että en nyt tiiä mitä tässä tekisi.
Parastahan ois, että ois PT Turun alueella, joka suunnittelis reenin ja ruokavalion ja käytäs yhdessä ohjelma läpi. Liikeille on kuitenkin monta nimeä ja on tärkeää että tekijänä tietää, mitä valmentaja on liikkeen nimellä hakenut. Toisaalta mulle riittäis sekin, että joku tsekkais vaan mun kunnon. Pieniä juttuja siis..
Jos ottais ees semmosen 3kk setin alkuun ja miettisi sitten.Onhan noita nettivalmennuksia mut nääh empä tiiä... tietääkö joku Turun seudulla ihan ok hintaista ja hyvää valmentajaa? Tai jotai yyberhyvää nettivalmennusta?
Joo toki mä iteksenikin pärjään, mutta on mun oma asia sitten, mihin rahani lykkään. Kenenkään ei tarvi siitä vinkua. Pitkäkää vaan hulluna, ei sinällään hetkauta mun muaailmaa.
T. Turhautunut Massa Mustonen
tiistai 14. huhtikuuta 2015
lauantai 21. maaliskuuta 2015
Tulee, tulee, jaksaa, jaksaa.. mitä jos ei välttämättä jaksa?
Moikka moooi ja ihanaa lauantaita kamut!
Mun on pitänyt hetki jo blogiin rustata aiheesta, mutten oo oikein saanutkaan purettua ajatuksia tästä aiheesta niin hyvin pään sisällä, että olisin tarpeeksi saanut tekstiä. Tänään kuitenkin työpäivän jälkeen puhuttiin työkaverin kanssa vaikka ja mistä (kiitos vaan Kukkis, oli ihana juttutuokio!) ja aloin ajattelemaan asiaa uudelleen.
Nykymaailmassa pitäisi jaksaa sykkiä ihan hirveesti. Väsymysksestä väännetään nykyää silkkaa laiskuutta. On se vaan niin väärin! Koitan nyt avata asiaa teille hieman ja koitan tehdä sen niin, ettei kukaan ymmärrä mua väärin.
Ensinnäkin haluan sanoa, että mielestäni on hienoa, miten fitnessbuumi on laittanut ihmiset liikkeelle. Oli se sitten lenkkipolulle, zumbaan, tanssiin, pilatekseen, uintiin tai vaikka sinne salille.
Ja sitten se mutta;
Urheilu on monelle aika suorittamista. Mihin on kadonnut se hyvän fiiliksen hakeminen ja liikunnasta nauttiminen? Milloin "en oikeesti jaksa" lauseesta on tullut vain mukamas paska tekosyy?
Mulla esimerkiksi eilen oli tosi raskas duunipäivä, kun meillä alko yks kamppis ja asiakkaita riitti. Hyväkun oikeesti ehdin juomapullostani juomaan! Kotiin päästyäni olin ihan naatti ja aistin kropassani jopa pienen nestehukan. Ja arvatkaa mitä? Ois pitänyt lähtä olkapääjumpalle. Joo, olkapääjumppa on ns. "kevyimmistä" reeneistä jos miettii mun tän hetken jakoa, mutta hitto, ei mulla tullu kun pariksi minuutiksi pieneen mieleeni lähtä reenaamaan! Mähän olin ihan sairaan väsynyt!
Ennen olisin tästä huolimatta lähtenyt. Vedetään vähän kahvia ja laturia extramäärä ja mennään. Oh well, tuollalailla kroppaa "huijaamalla" olisi saattanutkin tulla ihan ok treeni, vaikka ois naamaa ehkä vähän väsymys kuumottanut (juu, mulla saattaa väsymys nostaa pienen lämmön kehoon.)
Tuollatavalla kehoani huijaamalla, oon saanut itteni pieneen rasitustilaan noin abouttia vuosi takaperin. Vaikka mun treenimäärä oli sillon "vaan" 5kertaa viikossa, niin silti muukin elämä kuormitti. Ei pelkästään sali. Ja tämä pitää nimenomaa tiedostaa itse. Tuolloin mullahan oli Halosen Matti valmentajana, mutta eihän hän tiennyt, milloin töissä olisi tosi raskas päivä. Mun itse piti tiedostaa se. Ja toivon, että jokaisella jolla on valmentaja, tajuaa tämän asian. Hän pystyy neuvomaan, muttei hän oikeasti pysty tietämään todellista vireystasoasi. Sinä itse tiedät sen, sinä itse olet loppupeleissä vastuussa. Tosin osaava PT osaa sanoa milloin lyödään jarruja. Mutta jos olet kova peittelemään todellista jaksamistasi, on homma saattanut mennä jo yli. ja valitettavasti moni sitä peittelee... varsinaista syytä en tiedä. Ehkä se on tämä meidän kulttuuri?
En nyt tarkoita, että kevein perustein perutaan aina treeni. Mutta tuntuu, että nykyään pitää olla TODELLA jyrkkä syy treenin skippaamiseksi. Tyyliin nukahtaa vessanpöntölle. :D Väitän siis, että moni tunnistaa (tai alkaa ainakin hetken reenaamisen jälkeen tunnistaa) milloin on kyse laiskuudesta ja milloin oikeasti väsyttää.
Joskus on siis ihan ok nostaa vain jalat rahille ja syödä vaikka benkku jerryn uutuusmaku korvapuusti (kuvailin minua eilen.. ;)
Kuunnellaan kroppaa ja vältetään ylirasitukset! on myös hyvä muistaa, että 10 vuotta aktiivisesti kovaa reenanneen kestävyys on vähän parempi kuin 2 vuotta reenanneen. Eli jos kokenu kaveri jaksais, ei se meinaa, että sun pitäis samalla intesiteetillä jaksaa. Just saying.
Rentouttavaa loppuviikkoa kaikille! NYT mä lähen tekemään sen eilisen jumpan et aamulla jaksaa syödä Blankon brunssilla. ;)
maanantai 9. maaliskuuta 2015
Liian onnellinen täysiä bodaamiseen.
Hellurei ja HELLÄT TUNTEET!
Tässä tänään lopettelin mun viime viikkosen kevyen viikon menemällä ennen duunia salille antamaan selälle mukamas runtua. Koko ajatus paino jo sunnuntaina mieltä, koska hieroja viime viikolla sano, että treenaa selkääski välillä. :D Hahahah! Jeppis, mun heikko kohta, joka ei ota kehittyäkseen. Ja fiilikseen vaikutti myös se, etten ollut voinut useeseen viikkoon reenata selkää kunnolla koska käsi-ja selkäjumit.
Oh well, miten meni sitten noin niiku omasta mielestä?
Rauta paino nii perkuleesti ja mavesta 90 kilua oli ku ois koittanu jotai maximia,vaikkakin se meni sitten pari kertaa ylös että humahti. Silti. Tahmeaa, ihaku bodaus ois iha uus juttu.
Mä sit oon semmone adhd ajatusteni kanssa, että kelailin yhen palautuksen aikana, että mikä perkele Mustosta nyt vaivaa. Ongelma oli se, että ei mikkää!
Saan bodauksee iha hitoksee voimaa, kun suutun. Oon vihanen. Mutta se, että nyt ei oo oikein mitään vihan aiheita. Kaikki elämässä rullaa. Jopa kropan kiristyminen, nyt kun lopetin dieetin. ja vihdoi alkaa keskikroppaki kiristyy, eikä pelkästää jalat.
Lisäkseen mä en myöskään voi purkaa mun vapaa-ajan yksinäisyyden tuskaa punttiin, kun ollaa nyt nähty motivaatiomiehen kanssa suht tiheesee ja tällä viikolla nään ihanaa Jenniä ja sitten on tyttöjeniltaakin luvassa ihan tällä viikolla..
Lisäks hyvää mieltä tuo se, että oon nyt viikon tehnyt fyssarin antamilla ohjeilla ja mun alaselkäkivut on melki kokonaa historiaa ja ranka alkaa taas liikkumaan. Eli halleluja sille!
Nii ja sit on valosaakin.
Perkele. Mistähä sitä sais vihaa? Kun ei viitti suuttua siitä, että kaikki on hyvin. Eihä siinä ois mittää järkee!
Kuka tulis huutamaan mulle että suutu jo?
Toisaalta positiivista on sekin, että huvikseenha mä tätä teen. Mahdollisimman maksimaalinen kehitys siis ei ole kokoajan pakollista. Vaikka oishan se siistiä.
Ja nyt voidaa ajatella sitten bodauksen suhtee positiivisesti, että onneks AINA tulee alamäki. ;)
Mukavaa viikon alkua kaikille, puspus!
-Roosa
Tässä tänään lopettelin mun viime viikkosen kevyen viikon menemällä ennen duunia salille antamaan selälle mukamas runtua. Koko ajatus paino jo sunnuntaina mieltä, koska hieroja viime viikolla sano, että treenaa selkääski välillä. :D Hahahah! Jeppis, mun heikko kohta, joka ei ota kehittyäkseen. Ja fiilikseen vaikutti myös se, etten ollut voinut useeseen viikkoon reenata selkää kunnolla koska käsi-ja selkäjumit.
Oh well, miten meni sitten noin niiku omasta mielestä?
Rauta paino nii perkuleesti ja mavesta 90 kilua oli ku ois koittanu jotai maximia,vaikkakin se meni sitten pari kertaa ylös että humahti. Silti. Tahmeaa, ihaku bodaus ois iha uus juttu.
Mä sit oon semmone adhd ajatusteni kanssa, että kelailin yhen palautuksen aikana, että mikä perkele Mustosta nyt vaivaa. Ongelma oli se, että ei mikkää!
Saan bodauksee iha hitoksee voimaa, kun suutun. Oon vihanen. Mutta se, että nyt ei oo oikein mitään vihan aiheita. Kaikki elämässä rullaa. Jopa kropan kiristyminen, nyt kun lopetin dieetin. ja vihdoi alkaa keskikroppaki kiristyy, eikä pelkästää jalat.
Lisäkseen mä en myöskään voi purkaa mun vapaa-ajan yksinäisyyden tuskaa punttiin, kun ollaa nyt nähty motivaatiomiehen kanssa suht tiheesee ja tällä viikolla nään ihanaa Jenniä ja sitten on tyttöjeniltaakin luvassa ihan tällä viikolla..
Lisäks hyvää mieltä tuo se, että oon nyt viikon tehnyt fyssarin antamilla ohjeilla ja mun alaselkäkivut on melki kokonaa historiaa ja ranka alkaa taas liikkumaan. Eli halleluja sille!
Nii ja sit on valosaakin.
Perkele. Mistähä sitä sais vihaa? Kun ei viitti suuttua siitä, että kaikki on hyvin. Eihä siinä ois mittää järkee!
Kuka tulis huutamaan mulle että suutu jo?
Toisaalta positiivista on sekin, että huvikseenha mä tätä teen. Mahdollisimman maksimaalinen kehitys siis ei ole kokoajan pakollista. Vaikka oishan se siistiä.
Ja nyt voidaa ajatella sitten bodauksen suhtee positiivisesti, että onneks AINA tulee alamäki. ;)
Mukavaa viikon alkua kaikille, puspus!
-Roosa
 |
| tältä näyttää onnellinen massa Mustonen! |
tiistai 3. maaliskuuta 2015
Dieetin katkolle. Suljetulle osastolle siihen asti että aurinko paistaa!
Moikka kamut!
Noin kuukaus sitte postailin tänne mite saa motia dieetillä olemisee ja muuta liibalaabaa. Okei halusin jakaa vinkkejä lähinnä muille. Itehän oon aika kynsinhampain pysyny mun päätöksessä ja todelliset repsahdukset ovat olleet säälittävän pieniä. Mitäänsanomattomia. Sen ehkä kertoo jo se, että tänä vuonna tuo paino on pudonnut -4.3kiloa, johon olen suht tyytyväinen, kun ottaa huomioon dieetin kalorit ja treenimäärät.
Jos mentäs mun tavoitteesee, lähentelisin puoliväliä, mikä on tosi hyvällä mallilla. Mutta pää alkaa lohkeilemaan. Se ei kestä.
Jotenkaa tuo kevät ei nyt tuukkaa nii nopeesti kun kelasin ja on myönnettävä, etten mä vielä kunnolla oo sopeutunut Turkuun. Ongelmaksi muodostuu se, että mun elämä alkoi pyörimään dieetin ympärillä, mikä ei tietysti ole tavallisessa dieetissä todellakaan suotavaa. Kisadieetit sitte erikseen.
Ja kun elämä alko pyörimään dieetin ympärillä nii stressi Mustosen stressilevelit alko olee jo aika korkeeta luokaa ja sit kaikki tökki. Kaikki oli niin kamalaa, stressaavaa, ei hyvä! Treenit tosin kulki hyvin, mut se kynnys lähtä reenaamaan oli ihan kaamee. Väsytti ja oli nälkä niin onhan se ymmärrettävää ettei huvita.
Kuvioihin onneks astu Team ViRoLi ja lopulta myös motivaatiomies. Nyt kun mulla ei valkkua siis ole. Varsinkin tyttöjen huoli sai mut himmaamaan vauhtia ja nyt pari päivää oonkin ottanut iisimmin ja huomannut taas jälleen kerran, ettei se oo maailmanloppu.
Meinaan himmaamisella, että saatan nyt syödä sen pari riisikakkua tai banskun jos on nälkä enkä kärvistellä nälän kanssa. Reenit tulen tekemään nyt lepoviikon jälkeen normaalisti.
Tämä ihan sen takia, etten tosiaankaan halua mennä takapakkia. Kelasin ennen kesää kuitenkin sen pari kiloa vielä pudottaa, enkä halua tilanteen olevan sitten +-0 jos miettii alkuvuodentilanteeseen. 4 kiloa on nääs aika helppo saada takaisin. ;)
Mulla oli muuten eilen fyssari ja lähdettii nyt korjaamaan mun selän ja niskan liikkuvuutta ja asentoja. Kivaa! Lisäkseen mulla on huomenna selän hieronta. Thats why oli vähän pakko laittaa lepoviikko tälleviikolle. Tosin, olin jo sen tarpeessa!
Palaillaan taas!
-Roosa
Noin kuukaus sitte postailin tänne mite saa motia dieetillä olemisee ja muuta liibalaabaa. Okei halusin jakaa vinkkejä lähinnä muille. Itehän oon aika kynsinhampain pysyny mun päätöksessä ja todelliset repsahdukset ovat olleet säälittävän pieniä. Mitäänsanomattomia. Sen ehkä kertoo jo se, että tänä vuonna tuo paino on pudonnut -4.3kiloa, johon olen suht tyytyväinen, kun ottaa huomioon dieetin kalorit ja treenimäärät.
Jos mentäs mun tavoitteesee, lähentelisin puoliväliä, mikä on tosi hyvällä mallilla. Mutta pää alkaa lohkeilemaan. Se ei kestä.
Jotenkaa tuo kevät ei nyt tuukkaa nii nopeesti kun kelasin ja on myönnettävä, etten mä vielä kunnolla oo sopeutunut Turkuun. Ongelmaksi muodostuu se, että mun elämä alkoi pyörimään dieetin ympärillä, mikä ei tietysti ole tavallisessa dieetissä todellakaan suotavaa. Kisadieetit sitte erikseen.
Ja kun elämä alko pyörimään dieetin ympärillä nii stressi Mustosen stressilevelit alko olee jo aika korkeeta luokaa ja sit kaikki tökki. Kaikki oli niin kamalaa, stressaavaa, ei hyvä! Treenit tosin kulki hyvin, mut se kynnys lähtä reenaamaan oli ihan kaamee. Väsytti ja oli nälkä niin onhan se ymmärrettävää ettei huvita.
Kuvioihin onneks astu Team ViRoLi ja lopulta myös motivaatiomies. Nyt kun mulla ei valkkua siis ole. Varsinkin tyttöjen huoli sai mut himmaamaan vauhtia ja nyt pari päivää oonkin ottanut iisimmin ja huomannut taas jälleen kerran, ettei se oo maailmanloppu.
Meinaan himmaamisella, että saatan nyt syödä sen pari riisikakkua tai banskun jos on nälkä enkä kärvistellä nälän kanssa. Reenit tulen tekemään nyt lepoviikon jälkeen normaalisti.
Tämä ihan sen takia, etten tosiaankaan halua mennä takapakkia. Kelasin ennen kesää kuitenkin sen pari kiloa vielä pudottaa, enkä halua tilanteen olevan sitten +-0 jos miettii alkuvuodentilanteeseen. 4 kiloa on nääs aika helppo saada takaisin. ;)
Mulla oli muuten eilen fyssari ja lähdettii nyt korjaamaan mun selän ja niskan liikkuvuutta ja asentoja. Kivaa! Lisäkseen mulla on huomenna selän hieronta. Thats why oli vähän pakko laittaa lepoviikko tälleviikolle. Tosin, olin jo sen tarpeessa!
Palaillaan taas!
-Roosa
perjantai 6. helmikuuta 2015
Miten motia ja jaksamista puhtaaseen bosysafkaan dietillä.
Hellurei ja hellät tunteet!
Tänään olo on roimasti parempi ja en malta, että huomenna pääsee taas töihin. JEE! Reenejä pitää vielä venyttää maanantaille ,että on varmasti hyvä olo! Sillä selkäreeni vajaakuntoisena.. nii noh, sit ollaan taas sänkypotilaana (kokemusta on!)
Nyt kipeenäkin oon tosiaan pysynyt täysin ruokavaliossa, koska dieetillä ei ohjelmalle ryppyillä! Voin toki myöntää, että jos kaurahiutaleita on aamusta tullut 2g liikaa, niin antaa mennä! Kerran kun pierasee nii se on siinä, heh. ;)
Kelle oon sanonu, että valiossa on pysytty, vaikka esim riisi maistuu flunssassa aika kuralle, niin oon kuullut semmosta ylistys sanaa pariinki otteeseen kun "hullu!"
Nojoo, oishan se siistii perisuomalaisesti vetää jäätelöö ja suklaata flunden ahdinkoon ja lihoo kaks kiloa. Tekosyynä "no olin tossa kippeenä.."
Terveenähä mun bodysafka on hyvää. Maustan sitä ja saan näin hyvinkin vaihelevan makuista ruokaa, vaikka raaka-aineina oisi riisi, jauheliha ja ah niin ihanat pakastevihannekset. Noita kaikkiahan voi maustaa ja laittaa sit vaikka sekaan ketsuppia tai vaihteluksi uncle bensin kastikkeita!
Kipeenä paljoo tommoset maustekastike-hifistelyt auta. (En tiiä kirjotinko ton lauseen oikein, sori kielioppipoliisit.)
Nyt moni siellä kiimassa odottaa, että mikä mut saa sitten pysymään valiossa?
Tää saattaa kuullostaa mälsään sairaalta ortoreksiapaskalta, mut oikeesti mä vaan ajattelen ruuan tiukantilanteen tullen polttoaineena. Jepjep! Se on polttoainetta mun kropalle. En voi laittaa mun dieseli koneesee bensaa tai seuraa katastrofi. Sit myös pitää antaa sitä dieseliä mun kropalle 3-4 tunnin välein tai jää tielleen. Tiedän, aika kuluttava kone mulla. Mut niin on teillä muillakin!
Toisena hyvin kliseisenä asiana tulee tavoitevaatteet. Jep. Oon nyt parit biksut tilannut tossa kesäks. On muuten hienoja ja ah niin armottomia! Timmin kropan lisäks tarviin niihin sit rusketuksen, mutta oh well, kuhan oon lähempänä 60 kiloa kun 70kiloa voisin palkita itteni vaikka suihkurusketuksella ja olla sit koko kesän läikikäs, jokseekin umppalumppaa muistuttava henkilö. Täydellistä!
Tosin, on mulla myös päivämäärä, millon ois hyvä olla suht hyvässä kunnossa. Vaikee varmasti arvata paljastuksen jälkeen, että se on Kultsa ja fitneeeeeskisat.Fitnesspiirit on pienet ja en haluu et kukaan ajattelee, että ompa tuo ottanu ainaki läskiä vuodessa jos ei muuta. Joojoo, on taas nii sairas ajattelutapa. Ei mut oikeesti! Kuka nyt haluis et joku ajattelis susta et ohoh ompa lihonu. Ei kukaan.
Viimesimpänä muttei vähäisimpänä on sitten oikeesti niiden läheisten tuki. Eli en meinaa tällä teidän kymmeniä->tuhansia IG seuraajia, kelle marmatatte kuinka paskaa dieettaaminen on ja kuinka haluutte sitä suklaata!!! Toki välillä itekkin heitän lähinnä läppää IGssä, mutta todellisuus on eri. Toki ekana ala valittaa itelles pään sisällä ja mieti, kukahan tästä dieetistä loppupeleissä päättää. Muttakun paineita on välillä pakko purkaa..ainakin naisten. Sori siis vaa TeamViRoLi ja #motivaatiomies. Nyt kun ei voi valkulle itkeä 5. viikon välein, niin pakko purkaa rakkaimpiinsa. Rankkaa olla nainen.. niin rankkaa..
Dieetillä on myös kiva vaihella sitä lihan olomuotoa. Eli panostaa sitten vielä enempi ruokaa ja ostaa sit vaikka kalaa useemmin. Ainaki ite rakastan kalaa yli kaiken, mut se on vähä tyyriimpää kun joku jauheliha, vaikka kyseessä onkin naudanliha.
Muistakkee rakkaat lukijat ottaa myös niitä kuvia ja elekää seuratko sitä vaakaa orjallisesti. Muute homma on game over enneko alkaakaa. Ja muistakkee, ettette tee liian radikaaleja muutoksia, että se aineenvaihdunta ei pelaa. Se ei oo radikaalia, että jätät joka viikonloppuisen kebabin pois. Usko vaan!
Eikait siitä, mukavata viikonloppua kaikille dieettihiirille ja bulkkipossuille. <3 pus!
ps. jos on sairas nälkä nii juo vettä. Jos et oo juonu, älä marmata et on nälkä. Nestehukka ilmenee usein nälkänä ja huonona olona. Nih,
 |
| Meitsi tänään. muthan löytää IGstä @roosamustonen. Jeah! |
keskiviikko 4. helmikuuta 2015
Naiset ja kokolaput... naiset ja paino..
Aiheita, josta vois kirjoittaa uudelleen ja uudelleen, eli oon näistä joskus rustannutkin! Mutta koska oon nyt kipeenä kotona ja en enää 13-14 tunnin nukkumisen jälkeen jaksa nukkua niin rustaillaas nyt sit jotain!
Me naisethan (toki osa miehistäkin) ollaan hirveen tarkkoja kokolapuista ja meidän painosta. Niistä ei oikeestaan saa kysyä ja jos kysytään, vastataan hiljaa.
Varsinkin nyt kun oon siirtynyt urheilukauppaan töihin, missä myydään myös vaatteita niin vaikka naisena kysyn naisasiakkaalta, että mikä sun koko yleensä on, vastataan jotenkin tosi vaikeen ja jopa nolon oloisesti. Ellei koko ole sitten 34, joka on yleensä meillä se pienin koko.
Yleensä koitan tsempata asiakasta sanomalla, että koot vaihtelee hirveesti merkistä ja mallista riippuen, mikä on totta. Mulla on vaatteita koossa 36-40 sekä S-L.Otan sen koon, mikä näyttää mun päällä hyvältä. Tosin myönnetään, ei asia aina oo ollut niin. Laihimmillani jos ei menny koon 34 farkut nii fuck it.
Varsinkin jossain nahkakleduissa, mitkä ei jousta ollenkaa. Auta armias kun koitan tunkea niitä jalkoihin tai saada selän vetskaria kiinni. Koko XL ja not gonna happen. Tulee välillä vähän olo, että oonko mä muka niin iso, mitä kokolaput antaa ymmärtää. Mielestäni en. Ja kun miettii, että mulla on vielä suht vähän lihasta ja ei nyt mitenkään jäätävästi rasvaa. Mites sitten kun bodausta on takana 2.5 vuoden sijasta 5.5 vuotta?
Mutta varmasti se on hankalaa ihmisille, joilla on vähän enemmän massaa. Mäkin oon ollut kokoa 44 ja sillon en liikkunu muutaku kävelymatkoja..lyhyitä. Kyllä mä muistan mitä se oli. ja kun tuntuu, että vaatteet vaan pienenee ja pienenee, mutta kokolapussa koko on sama. Ei saisi silti masentua siitä, mitä siinä lapussa lukee!Varsinkin mullekkin joku lasten paita on löysempi kun aikuisten "löysä" S paita. Ja kumpihan oikeesti tarvis ehkä enemmän kangasta vaatteisiinsa. Aikuinen vai lapsi?
Kelatkaa sitä!
Toinen vakava aihe on paino. Tietty. Ja se oli mullekkin tosi kauan. Olin vaa'an vanki, kunnes viime syksynä, monen vuoden kestäneen henkisen prokkiksen jälkeen, heitin vaa'an tauolle ja keräsinkin nätisti 4kiloo nestettä ja rasvaa, mistä ehkä 200g oli lihasta.HAHA! Mutta tekipä oikeesti terää, vaikka peilikuvasta näki, että nyt tulee jotai muutaki ku kovaa lihaa. Mut ei se haittaa, se oli kiva kokea. Ja uskon että syksyllä vaaka menee taas kaappiin, ellei jo kesällä. Oon tosi onnellinen, että oon päässyt siitä osittain eroon.
Koska ajatelkaa, että mäkin oon keränny elopainoo itteeni 2 vuoden aikana sen yli 10 kiloo. Näytänkö mä oikeesti nii paljo lihavammalta? Musta en, koska ainaki osa paidoista menee vielä päälle.. mitä nyt yks repes selästä. Housuista ei toivookaan. :D Mutta ei se haittaa! Uskallan väittää, että kilo jos toinenkin on iha sitä kovaa lihaa!
Paljonko mä sit painan? Pari päivää sitten vaaka näytti 69.8. UVn jälkee se näytti 72.3. Ennen Turkuun muuttoa se näytti 68.5.
Vielä tuo rapiat seiskytkiloo ei näytä mun kropassa hyvältä. Varsinkaan, ku kaikki mulla kerääntyy keskikroppaan. Toki jaloissakin on rasvaa, mut sais olla enemmä, mikäli keskikroppa ois timmimpi. Tasan ei mee nallekarkit! Mutta jos joskus mun kroppa näyttää hyvältä yli seiskytkilosena, nii asiathan on hyvin! Semmone kroppa kaipaa sitä ruokaaki enemmä eli whippii!
Ainiin oon 168cm pitkä ja jos nyt mietit et APUA oon saman mittanen ja painan 72 kiloo, mutta näytän paremmalta ku tuo pöhöttyny "bodari" nii mitä sitte? Sit se 72 kiloo on sulle oikkee oiva ja oon kateellinen,koska tosiaan saat syödä luultavasti enemmän kuin minä.;)
Ei oteta noita kokolappuja ja vaa'an lukemia liia vakavasti. Tujotetaa peiliä, kehityskuvia ja halutessaa mittanauhaa. Sillee elämä on paljo rennompaa!:)
Mukavaa keskiviikkoa kaikille! Toivottavasti siellä ollaan terveenä!
ps. paljonko SÄ painat ja mitä kokoja vaatteissas käytät? ;)
Me naisethan (toki osa miehistäkin) ollaan hirveen tarkkoja kokolapuista ja meidän painosta. Niistä ei oikeestaan saa kysyä ja jos kysytään, vastataan hiljaa.
Varsinkin nyt kun oon siirtynyt urheilukauppaan töihin, missä myydään myös vaatteita niin vaikka naisena kysyn naisasiakkaalta, että mikä sun koko yleensä on, vastataan jotenkin tosi vaikeen ja jopa nolon oloisesti. Ellei koko ole sitten 34, joka on yleensä meillä se pienin koko.
Yleensä koitan tsempata asiakasta sanomalla, että koot vaihtelee hirveesti merkistä ja mallista riippuen, mikä on totta. Mulla on vaatteita koossa 36-40 sekä S-L.Otan sen koon, mikä näyttää mun päällä hyvältä. Tosin myönnetään, ei asia aina oo ollut niin. Laihimmillani jos ei menny koon 34 farkut nii fuck it.
Varsinkin jossain nahkakleduissa, mitkä ei jousta ollenkaa. Auta armias kun koitan tunkea niitä jalkoihin tai saada selän vetskaria kiinni. Koko XL ja not gonna happen. Tulee välillä vähän olo, että oonko mä muka niin iso, mitä kokolaput antaa ymmärtää. Mielestäni en. Ja kun miettii, että mulla on vielä suht vähän lihasta ja ei nyt mitenkään jäätävästi rasvaa. Mites sitten kun bodausta on takana 2.5 vuoden sijasta 5.5 vuotta?
Mutta varmasti se on hankalaa ihmisille, joilla on vähän enemmän massaa. Mäkin oon ollut kokoa 44 ja sillon en liikkunu muutaku kävelymatkoja..lyhyitä. Kyllä mä muistan mitä se oli. ja kun tuntuu, että vaatteet vaan pienenee ja pienenee, mutta kokolapussa koko on sama. Ei saisi silti masentua siitä, mitä siinä lapussa lukee!Varsinkin mullekkin joku lasten paita on löysempi kun aikuisten "löysä" S paita. Ja kumpihan oikeesti tarvis ehkä enemmän kangasta vaatteisiinsa. Aikuinen vai lapsi?
Kelatkaa sitä!
Toinen vakava aihe on paino. Tietty. Ja se oli mullekkin tosi kauan. Olin vaa'an vanki, kunnes viime syksynä, monen vuoden kestäneen henkisen prokkiksen jälkeen, heitin vaa'an tauolle ja keräsinkin nätisti 4kiloo nestettä ja rasvaa, mistä ehkä 200g oli lihasta.HAHA! Mutta tekipä oikeesti terää, vaikka peilikuvasta näki, että nyt tulee jotai muutaki ku kovaa lihaa. Mut ei se haittaa, se oli kiva kokea. Ja uskon että syksyllä vaaka menee taas kaappiin, ellei jo kesällä. Oon tosi onnellinen, että oon päässyt siitä osittain eroon.
Koska ajatelkaa, että mäkin oon keränny elopainoo itteeni 2 vuoden aikana sen yli 10 kiloo. Näytänkö mä oikeesti nii paljo lihavammalta? Musta en, koska ainaki osa paidoista menee vielä päälle.. mitä nyt yks repes selästä. Housuista ei toivookaan. :D Mutta ei se haittaa! Uskallan väittää, että kilo jos toinenkin on iha sitä kovaa lihaa!
Paljonko mä sit painan? Pari päivää sitten vaaka näytti 69.8. UVn jälkee se näytti 72.3. Ennen Turkuun muuttoa se näytti 68.5.
Vielä tuo rapiat seiskytkiloo ei näytä mun kropassa hyvältä. Varsinkaan, ku kaikki mulla kerääntyy keskikroppaan. Toki jaloissakin on rasvaa, mut sais olla enemmä, mikäli keskikroppa ois timmimpi. Tasan ei mee nallekarkit! Mutta jos joskus mun kroppa näyttää hyvältä yli seiskytkilosena, nii asiathan on hyvin! Semmone kroppa kaipaa sitä ruokaaki enemmä eli whippii!
Ainiin oon 168cm pitkä ja jos nyt mietit et APUA oon saman mittanen ja painan 72 kiloo, mutta näytän paremmalta ku tuo pöhöttyny "bodari" nii mitä sitte? Sit se 72 kiloo on sulle oikkee oiva ja oon kateellinen,koska tosiaan saat syödä luultavasti enemmän kuin minä.;)
Ei oteta noita kokolappuja ja vaa'an lukemia liia vakavasti. Tujotetaa peiliä, kehityskuvia ja halutessaa mittanauhaa. Sillee elämä on paljo rennompaa!:)
Mukavaa keskiviikkoa kaikille! Toivottavasti siellä ollaan terveenä!
ps. paljonko SÄ painat ja mitä kokoja vaatteissas käytät? ;)
maanantai 2. helmikuuta 2015
Herkuton helmikuu
Tipaton tammikuu, herkuton helmikuu, mauton maaliskuu.. mitä nitä nyt on! Tosin maaliskuun alotan ehkä Turun Tavernan fetarullalla. Siitä on mauttomuus kaukana. ;) Ja muutenkin mun perus jauhelihariisikasvis-mömmöt on hyviä kun maustaa vaa!
Eletään siis jo toista päivää helmikuuta. Kesä lähenee nopeeta vautia! Vai oonko ainut, kenestä vasta oli jouluaatto ja jäätävät mätöt? Ja kostee uv?
Tuntuu hassulta, et tässä ollaan oltu kuukaus ilman herkkuja ja koska Halosen Matti sanoi ennenkuin valmennus loppui, että ole nyt vielä ilman herkkuja kuukausi, niin nyt ollaan.
Ruokamäärät tosiaan väheni 666kcal. Haha ja olo onkin ollut välillä vähän saatanasta, koska näinä ekoina päivinä kroppa on vähän sitä mieltä et mitä jäbä duunaa, kun ruokaa ei tuukkaan niin isoja annoksia. Ja sen lisäks oon kerinny veivata jo aamuaeron ja intervallin!
Inervalli oli kyl kamalempaa kun jalkapäivä. Ainakkii tällee ekaks intervalliks. Toivon et se flow tulee tohon hommaan noppeesti, muuten tulee piiitkä kevät.
Eikai siinä muuten. Kolmas päivä näillä ruuilla ja paino tippunu jo lähemmäs kilon. Tosin se pomppas yli seiskakympin kuntotsekkipäivään. No nyt ollaa taas kuutosella alkavassa numerossa. ;)
Mutta eipä mulla oikein muuta. Paitsi mulla on kurkku jäätävän kipee. Viime yö ei menny kauheen mallikkaasti kun heräs siihen monesti, että kurkkua kutitti ja meinasin tappaa itteni yskimisellä. Mitään muita oireita ei vielä oo.. eli c-vitskua naamaa kaksin käsin ja duunii vuaa illaksi! Nyt ei passaa enempää sairastua, koska ti ja ke hierotaa paikat auki. aijai. <3
Kuulemisiin! Olethan säkin mukana herkuttomassa helmikuussa? ;)
Eletään siis jo toista päivää helmikuuta. Kesä lähenee nopeeta vautia! Vai oonko ainut, kenestä vasta oli jouluaatto ja jäätävät mätöt? Ja kostee uv?
Tuntuu hassulta, et tässä ollaan oltu kuukaus ilman herkkuja ja koska Halosen Matti sanoi ennenkuin valmennus loppui, että ole nyt vielä ilman herkkuja kuukausi, niin nyt ollaan.
Ruokamäärät tosiaan väheni 666kcal. Haha ja olo onkin ollut välillä vähän saatanasta, koska näinä ekoina päivinä kroppa on vähän sitä mieltä et mitä jäbä duunaa, kun ruokaa ei tuukkaan niin isoja annoksia. Ja sen lisäks oon kerinny veivata jo aamuaeron ja intervallin!
Inervalli oli kyl kamalempaa kun jalkapäivä. Ainakkii tällee ekaks intervalliks. Toivon et se flow tulee tohon hommaan noppeesti, muuten tulee piiitkä kevät.
Eikai siinä muuten. Kolmas päivä näillä ruuilla ja paino tippunu jo lähemmäs kilon. Tosin se pomppas yli seiskakympin kuntotsekkipäivään. No nyt ollaa taas kuutosella alkavassa numerossa. ;)
Mutta eipä mulla oikein muuta. Paitsi mulla on kurkku jäätävän kipee. Viime yö ei menny kauheen mallikkaasti kun heräs siihen monesti, että kurkkua kutitti ja meinasin tappaa itteni yskimisellä. Mitään muita oireita ei vielä oo.. eli c-vitskua naamaa kaksin käsin ja duunii vuaa illaksi! Nyt ei passaa enempää sairastua, koska ti ja ke hierotaa paikat auki. aijai. <3
Kuulemisiin! Olethan säkin mukana herkuttomassa helmikuussa? ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)