Treenaamattomuus jatkuu, olo kohenee.

Tiedätkö sen fiiliksen, kun vain kuuden tunnin työpäivän jälkeen on ihanan pirteä olo? Tai sen kun saat aamulenkin heti päivän alkuun ja sit ollan niin energisia että! Tai sen, kun kahdeksan tunnin yöunien jälkee olet kui uusi ihminen?

Ihania tunteita. Todella ihania. Mahtavia.

Muttei ne ole ihan itsestäänselviä. Toki monelle on, jopa oli minulle ennen.

Tämä viikko on mennyt hyvin, vaikka on flunssaa pukannut. Flunssa ei silti ole vienyt mun energioita! Kuuden tunnin työpäivän jälkeen on oikeesti energiaa. Huippua!

Ennen, oli se 4-9 tuntia töissä, menin melkein heti kotiin nukkumaan. Paleli kun väsytti niin paljon. Jos ei ihan palellut, menin salille. Niimpä niin. Tyhmyyttä!

On jotenkin helpottavaa, kun antanut itselleen luvan levätä rauhassa loppuun asti. Siihen asti että ei ole väsyä eikä nokka vuoda enään yhtään. Ihan mahtavaa,
Mites ruokavalio? Siitä luistin pahasti, todella pahasti, lomalla. Tuli mässättyä vähä herkkuja. ;) Toki, sekin tekee pääkopalle välillä hyvää.

Nyt olenkin ollut vähän vähemmällä hiilarilla. Tosin oloani kuunnellen! Yllätykseksi koin sen, että olo ei ole sen väsyneempi. Mutta no, kulutus on pienempi kun ei treenaa. En koe tarvitsevani mitään kovin hiilaripitoista safkaa (paitsi aamupuuroa.)

Ensi viikolla tapahtuu. Uusi paikkakunta ja uusi duuni. Se viikko niitä ja ens viikon sunnuntaina jos AT LAST kävis treenaamassa ja kokeilemassa esim Sali 82:sta. Tosin Fit Gymillä pitää käydä ainakin kerran. Vaikka ylihuomenna. Edes venyttelemässä. Koska Fit Gym...no sen treenipoppoo ymmärtää varmasti hyvin miksi vielä kerran. Koska jatkossa kun vierailen Jkylässä, pyrin olla treenaamatta käynnilläni, että ehtii  näkemään kaikkia. Ymmärrettävää, luulisin.

Nyt ei auta vaan kun venailla, että voi taas alkaa elämää fitnesselämässä. Toki asioista oppineena.

Ja mulla on kutina, että se elämä palautuu hyvinkin pian. <3

astetta sitkeempi ylirasitustila, is that you?

Makaan sängyssä. Pittäis jo nukkua, muttakun ei malta. Ei malta ajatuksiltaan.

Tekee mieli reenaamaan. Niin hirveesti. Jalakoja.  Kovaa. Täysiä.  Sitä mä nyt haluaisin.
Mut ei passaa. Missään nimessä. Miksei? Koska kroppa sanoo.

Monet varmaan tietää miten oon sairastellut viimosen vuoden aikana. Paljon. Ja taas kuukaus on vierähtänyt säälittävällä parilla reenikerralla. Koska ainaku on olo sallinu, oon menny treenille. Ja taas nostaa kroppa lämmön.

Testeissä (verikokeet, maksa, kilppari..) ei näy mitään. Pitäis olla siis fyysisesti terve.

Ja kyllä. On mulla valmentaja. Suomen parhaimpia, siittä ei oo epäilystä. Mutta vaikka kuinka guru olisi, ei mun pään sisään ja todelliseen olotilaan pääse käsiksi kukaan muu kuin minä. Se on muute fakta se.

Urheilu on mulle paljon. Ehkä jopa liikaa. Siks koska siinä kehityn ja salilla oon jopa ihan hyvä! Ja se urheilun tuottama fiilis ja itsensä voittaminen treeneissä. Parasta huumetta mulle! Nyt siitä on pitäny pysyä erossa ja pitäis jatkossakin malttaa vielä hetki. Ainakin viikko.

On tää vaikeeta. Ja vaikenee kokoajan. Varsinkin fitnesskarsinnat Jyväskylässä viime viikonloppuna. Niin upeita kilpailijoita. Kuitenkin mun keskittymistä häiritsi eräs asia. Mun entinen tavoite. Se oli kisata vuonna 2014 ja kattoa mihin rahkeet riittää noin niinku junnuikäsenä. Muttaku sairastelut esti  sen.
Myönnettävä on, että piti hetki käydä keräilemässä itteensä ulkona.  Samalla kuitenkin pystyi lohduttamaan itseään että vielä joskus. Ja sit niin pirun kovassa kunnosa. Jälkeenpäin ajateltuna hurjaa ajattelua. Mutta miksei? Jotenkin vaan tuli flasbackina mieleen se kun reenasin salilla kisalavojen kuvat verkkokalvoilla. Se palo sisällä oli ihan erilainen kuin muutenvain reenatessa. Olin unohtanut sen kokonaan ja nyt ne tuntemukset iski vasten kasvoja.

Onhan mulla parhaat tukijoukot. Eräs tukipilareista jaksaa, tai no, joutuu kuuntelemaan mun narinaa tosi paljon. Eikä silti oo menossa mihinkään. Ja kaikenlisäks tsemppaa. Ihan huikee tyyppi, josta on muodostunut mulle niin tärkeä ihminen,  ettei osaa ees sanoa kuinka tärkeä. Tiiät kuka oot. Arvostan ♥ ja pari muutakin tukipilaria. Kyl te tiiätte, että ootte kullanarvonen apu!

Onhan tää tauko tosin kylvänyt jotain uutta. Mm. Sain uuden duunipaikan huikeesta yrityksestä. Monen vuoden toive. Ja lisäksi vaihdan kaupunkia. Ja salia. Paljon siis uutta ja jännää. Oon niin valmis!

Ainii lisäks värjäsin tukan. Tykkään siitä!

Kyllä tää tästä. Muttakun vetää vaan mielen maahan ja syksy ei auta asiaan. Eikä alkava flunssa.

Muttaku ei passaa luovuttaa ikkää. Mielummi ny lepäilee vaikka useemman kuukauden ja sit takas sorvin ääree ja pysyä sorvin ääreasä ilman jatkuvaa sairastelua. Nih.

loppuun muutama kuva. Tapani mukaan. Eka kuva otettu aamulla noin viikko sitten. Kunto vois olla paskempikin kun miettii reenitaukoa. Nyt ku malttaa vaan syödä suht terveellisesti. Ei oo muute helppoo. Ku yleensä se ravinto ja reeni kulkee mulla käsikädessä. Kaik tai ei mitää-asenne. No onneks asenteita voi muuttaa!

Mukavaa syksyä! Reenatkaa munkin puolesta!

-Roosa

Sokeriton Syyskuu?

No mulla kaatu se jo tänään!

Ajattelin alkuun, että en voi pitää, koska lomalla herkuttelee kuitenkin. No loma ois kahen viikon päästä, ei tänään.

Syksy. Sairastelu. Se ei todellakaan tiedä sokeritonta.

Muistan, miten ylipainoisena sain ahdistuskohtauksia siitä, kun söin sokeria. Teki mieli syödä salaatinlehti ja lenkkeillä 20 kilsaa. Tänään iski se fiilis. Pitkästä aikaa.

Sairasta? Ehkä vähän, mutta ymmärrettävää, koska pelkään. Mitäkö? Sitä sokerikoukkua! Sitä koukkua, missä olen ollut usean vuoden.

Se uhkaa mua. Oon antanut sille pikkusormen ja uhkaa viedä koko käden. En edes valehtele, kun myönnän, että olen syönyt sokeria neljänä päivänä. ja kylkeen keburullan. Keburullaa en oo syöny koskaan elämäni aikana, mutta nyt senkin vedin.

Herkuttelussa ei oo vikaa. Eikä keburullassakaan. Muttakun syöt niitä vaikka haluaisit pysyä ruodussa ei se oo kivaa.

Ja uskokaa tai älkää. Kun syö tarkasti ja puhtaasti nesteet nappaa aika söpösti tähän neitiin. Ei oo hyvä olo olla tässä ulkomuodossa. Ja tätä fiilistä ei oo ollut hetkeen. Ei kiva.

Nyt on aika ottaa härkää sarvista. Tosissaan.

Aion kieltäytyä sokerista syyskuun puoleenväliin asti. Jos epäonnistun, en shoppailu lomalla Ruotsin reissussa.

Julkinen synninpäästö ja lupaus tehty.

Mikäli postaan Ruotsin jälkeen kuvia mm. uusista freddyistä olen onnistunut. Lisäksi aion ottaa kuvat ennen ja jälkeen. Ja mähän hitto vie julkasen ne täällä.

Nyt kuvvaa vaatteet päällä. Onneks lihaakin on kesällä tarttunu! Nyt vaa tää sokeripöhö pois nii hyvä tullee!

Koulutusreissulla. Sentään alkoholista kieltäydyin ja nukuin kunnon unoset!