Viime viikon perjantaina tuli kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun päätin, että ylipaino ja huono olo saavat loppua. Synttäripäivänä olin sitten salilla ja mua suoraansanoen vitutti. Raskas työpäivä takana ja sitten pitäis vetää rinta/hauis treeni. Ja oon rintatreenissä niin paska. Ja turvottaakin.
Silloin kun päätin muuttaa kunnolla elämäntapani, ei mun tavoitteena ollut todellakaan tämä. Että koskaan ei riitä. Vilkaisin itseäni peilistä. Vielä pukkarissa mua silmiin katsoi turvonnut silmäpussit omistava 24v, kun ajatusmallia muunnettuani näin peilistä mun 18vuotiaan Roosan tavoitekropan ja paljon sen ylikin! Olo parani, mutta päätin silti päästää ärsytyksen irti treeneissä ihan rauhassa. Pääsin purkamaan sitten suurimman osan rautaan.
Melkoinen muutos siis siihen, mitä ajattelin kymmenen minuuttia sitten. Muistuttaa siitä, että vielä on paljon tekemistä mielen kanssa ja oman kehonkuvan muodostamisessa.
Mutta muistellaas vähän historiaa!
Jos muuten tarkkoja ollaan niin liikunnan aloitin 18-vuotiaana, jota ennen vihasin liikuntaa. Aloitin Jyväskylässä Kuntomaailmassa ja mulla oli vuoden mukana PT Kirsi auttamassa. Käytiin ihan perus juttuja liittyen ruokaan ja pari treeniä vuoden aikana. Treenasin ihan hirveesti, jopa liikaa. Kroppa oli aika väsynyt usein, tosin tietty tuloksia tuli.
 |
| 26.5.2010 Roosa 18v ja Minkku. <3 |
Kuitenkin baarit oli kivoja, kun oli täyttänyt 18. Varsinkin 19 vuotiaana tuli juhlittua enempi.. Luulin myös paljon tietäväni ruokailusta, kun todellisuus oli eri. Esim kokonainen subi kaikilla höysteillä ei oo sieltä terveellisimmistä päästä. Mutta niin luulin. Pääasia, etten enään luule. ;)
Salille en tuolloin oikeastaan halunnut, vaan aloitin ryhmäliikunnoista. Bodypump oli kyllä ehdottomasti suosikkini! Super lihaksikas kroppa ei todellakaan ollut tavoitteena, mutta nautin vain kyseisestä tunnista.
Muistan edelleen kun näin erään naisen, kenen selkälihakset näkyivät hyvässä pukkarin valossa. Silloi mielin mielessäni"Jos ikinä olen tuossa kunnossa, olen täysin tyytyväinen itseeni!"
Sitten muutinkin pian Tahkolle, jossa liikunta jäi todella pahasti. Koitin kituuttaa itseäni nälällä. Päivät oli pitkiä ja napsin ranskalaisia pahimpaan nälkään. Vettä en juonut, vaan enemmän limsaa. Paino oli taas noususuunnassa. Tahkolla olin töissä muistaakseni 4kk.
Jyväskylään palatessani motivaatio oli hukassa. Päätin mennä Naisten liikuntakeskus Kuntoporttiin ja hankkia jäsenyyden. Hankin myös PTn, jonka kanssa sovittiin, että mun 20vuotis juhlien jälkeen aloitetaan dieetti! PTn avustuksella pudotin -15kiloa 3-4kk aikana, joka oli aivan liian nopeasti minun kropalle! Loppupaino taisi olla 55kiloa tähän 168cm pituutteen. Aineenvaihdunta sanoi itsensä irti ja ystävät sekä opettajat huolestuivat. Mä myös erosin tuolloin, sillä en oikein enään tuntenut mitään ketään kohtaan. Maksimissaan itseäni kohtaan riittämättömyyttä. Olin aika pohjalla ja silloin tajusin, ettei laihuus ainakaan ole tie onneen, vaan onnen lähde on jokin aivan muu! Tänä aikana kuitenkin tutustuin jo hieman salin saloihin ja mm. smithkyykyssä teloin alaselkäni sekä pystypunnerruksessa toisen takaolkapääni. Miksi piti olla liian mahtipontinen painojen suhteen? Noista tapahtumista johtuu myös osittain mun edelleen jatkuva raudan pelko.
 |
| 28.10.12 selkä ja hoikka tyty. |
Itse heräsin laihuuteeni, kun näin oman kuvani sovituskopin peilistä. Selässä näkyi rumasti luut. Mua oksetti. Lisäksi oli outoa, kun mun aina isot reidet eivät hinkanneet toisiin kävellessäni.
Lopetin valmennussuhteen, sillä PTni oli aika kiireinen ja mä olin totaalisen hukassa. Ja en tietenkään oikein puhunut tästä varsinkaan PTlleni, koska olin mielestäni epäonnistunut.
Hyvä ystäväni Linda suositteli sitten Halosen Mattia ja suuntasin Tampereelle. Mä olin ottanut lyhyessä ajassa painoa 7 kiloa, joten mua hävetti näyttää kuntoa Matille. Sain kuitenkin tosi tsemppaavaa palautetta ja alettiin työstään hommia ja salihommat alko tosissaan! Matille olin kaikesta rehellinen ja kuntotsekit täytti aina nauru ja joskus jäätävät itkukohtaukset. Matti oli mun kuntovalmentaja, mutta vielä enemmän henkinen valmentaja! Edelleen: kiitos Matti yhteistyöstä.<3
Matilla olin yhteensä kaksi vuotta ja opin hurjasti. Kehityin hurjasti. Tutustuin uusiin huippu tyyppeihin bodypiireistä. Elin täydessä fitnesskuplassa ja treenit oli mulle kaikki kaikessa. Haaveilin bodyfitnesskisoista. Jyväskylässä meillä pieni treeniporukka, missä pojat opetti mulle treeniä ihan ilmaiseksi. Kiitti Santtu, Juri ja Ville. <3.
Halosen aikana paino laski alussa 58kiloon kun saatiin nesteistä pois ja sen jälkeen nousi maltillisesti.
Valmennussuhteen lopussa vaaka näytti 68 kiloa, eli olin ottanut valmennuksen aikana kymmenen kiloa painoa!
 |
| käsikehitystä mitä tehtiin Halosen aikaan. ;) Ja mun ekat FRDDYT!!! |
 |
| +10 kiloa pelkkää iloa. <3 |
Sitten tuli kuvioihin motivaatiomies ja yhtäkkiä jokin vaan meni treenien edelle.Yöunet jäi kun laitettiin viestiä ja aina vapaapäivinä piti lähtä Turkuun! Sitten pian muutinkin jo Turkuun.
 |
| Melkonen FITNESSKISSA! ;) |
Sovittiin Halosen kanssa, että aika päättää valmennussuhde. Tuntui, etten mä nyt ehtinyt niin keskittyä treeniin. Oli uusi kaupunki, uusi työ ja ihana mies.
Jatkoin kokoajan treenaamista, mutta luoja Turussa on hyvät kebabit! Otin painoa, mutta reenit kulki. Silti oma olo alkoi ahdistamaan, farkut kinnaamaan. Otin PT Ramin, mutta jotenkaan en ollut valmis. Motivaatiota ruokailuun ei vain ollut. Sen sijaan opin paljon treenitekniikoista ja nykyään selkäreenikin menee perille! Lisäksi rahatilanne oli paska, niin lopetettiin valmennussuhde. "Kyllä mä ite osaan."
 |
| dat shape. <3 Tässä oon ollut Halosella noin vuoden. :) |
Jotenkin olin itse vaan sitten hukassa. Sain taas sekoitettua aineenvaihduntaa kunnolla. Ei mihinkään. Sitten laitoin Halmon Antille viestiä, et nyt joku PT kuka sanoo totuuden ja on hyvä sekä vaativa. Antti suositteli vaimoaan Aikkua ja laitoin viestiä. Aikku on aina ollut ihminen, kenet nähdessäni oon mennyt aina ihan puihin ja pelännyt ja kunnioittanut. Se nainen on tehnyt kroppansa eteen valtavasti töitä!!
 |
| Aikakausi kun olin ilman valkkua.:) |
Kun Aikun kanssa nähtiin niin jännitin ja tuli se totuuskin aika päin kasvoja. Ja hyvä niin. Tiesin, että jos treenaan 5 kertaa viikossa, en saisi näyttää siltä. Tehtiin Aikun kanssa sopimus, että hän tsekkailee mun kuntoa ja laatii ruokavalion ja mä hoidan treenini. Sillä mulla ei ole yhtään fiilistä toteuttaa mitään ohjelmaa tällähetkellä. Meidän yhteistyö on nyt kestänyt jokin 4-5kk ja hyvin on mennyt! Aikku osaa niin hyvin perustella miksi syödä ja treenata niin miten teen ja syynä ei ole vain"mieti miltä näytät vuoden päästä!" vaan syinä on aina terveelliset hyvän olon syyt. Ja se jotenkin puree muhun paremmin. Nyt mulla on tosiaan ns bulkki päällä, koska ekaa kertaa en saa välittää siitä, että paino nousee. Nyt paino on 75.6, mutta koska luotto Aikkuun on kova, niin nou hätä! Lisäksi kuntohan on vain nesteinen ja aineenvaihdunta on vilkas kuin mikä! Eli ei haittaa yhtään ,jota hieman itsekkin ihmettelen. :) Tosin asiaan auttaa varmaan se, että aamuisin peiliin katsoessa maha ei oo pingottunut ja turvonnut, vaan mun silmään ihan ok!Tosin, en tiedä johtuuko se mun ajattelutapojen muutoksesta, mutta vaikka johtuisikin, niin eipä tuo mittään! Pääasia, ettei ole kriisissä itsesä kanssa. :)
Toki mä odotan, että mitähän täältä alta kuoriutuu, kun en varsinaisesti oo koskaan kunnolla dieetannut sen jäätävän -15kg dieetin jälkeen. Mutta se aika kun tulee, en tee sitä yksin, etten mene hukkaan ja tee tyhmiä päätöksiä.
Mikä mun tavoite on sitten tällähetkellä? Oppia ja nauttia liikunnasta ja hyvästä ruuasta. Tietty!
 |
| Selkää kuukauden takaa :) |
Huh, tulipa pitkä teksti, mutta tää oli lyhyin tiivistys mihin pystyin. 4 vuotta on kuitenkin pitkä aika! vaikka silti matka on vasta alussa. :)
 |
| Viimeviikon lauantaina. :) |
Mukavaa viikon alkua!
<3:llä; Massamustonen
