Tauko opettaa, aina.

Siitä on abouttia rallaa kolmisen viikkoa kun tää neiti veti kovaa ja täysiä reenejä. Hiki virtas ja ai että sitä poltetta! Kolmesta viikosta kaks on täyttä lepoa. Yksi säälittävää rämpimistä.

Mikä mulla sit on? Väsymys.

Ei oo väliä nukunko 8 tuntia vai 12 tuntia. Elänkö päivän päikkäreillä tai ilman. Mua vaan väsyttää. Oon poissaolevan. En täällä.

Viime viikolla tein päätöksen, että nyt viikko totaalilomaa tästä fitnesselämästä, joka sinällään oli tyhmä ja omapäinen päätös. Oishan se ollu hyvä pysyä valiossa ja vaan levätä. Kuitenkin pyrin syömään sen 3h välein ja saamaan proteiinia. Mutta kyllä mä herkuttelin. Ja join. ja se näkyy. Viisi kiloa nestettä kun kurkkasin iltapainon. Jep, viisi!

Nyt on pari päivää vedetty salilla eli viime viikon viikonloppu.

Olokapäät moikkas mua treenin jälkeen!
Hauis ja ojentaja edelleen lomalla..

Oon reenaillu mun hyvän treenikaverin kanssa. J tietää kyl tasantarkkaan mun treenityylitja tietää, millon löysäilen. Meno ollut pari päivää "niin mustosta", eli treenipainot haluisin laittaa alakanttiin ja pää loppuu kesken. Varsinkin eilinen jalkapäivä oli helvataa, vaikka se olikin suht kevyt. Pää silti loppui ja painot turhautti, sillä toki ne on laskenut. Keräsin jopa suorinjaloinmaastavedon sarjojen välillä itteeni seinää vasten. En kivusta, vaan siitä, etten saanut sitä ihanaa poltetta ja tuskailin miten pää loppu kesken. Sekä paine oli iha jossai muualla kun jaloissa. Silti viimone sarja meni jo paremmin, kiitos J:n. Molemmat reenipäivät (launtaina oli rinta/ojentaja btw) oisin varmaa lopettanu kesken, ellei mulla ois nii mainioo tsempparia mukana. J tiiät,että arvostan!

Eilinen treeni tosiaan oli vähän pyllystä, kiitos mun mainion asenteen. Mutta rinta/olkapäätreenin jälkeen mun
silmät kostu ja hymy oli aika pyllyssä kun kävelin salilta pois. Mä olin täynnä onnea ja mun kropan läpi meni kylmiä väreitä. Mun kroppa kaipas sitä, etenkin pää. En osaa kuvailla sitä onnea ja uudelleen rakastumista siihen oloon treenin jälkeen. Huh!

Mikä fiilis mulla on sit nyt? Ihan jees, treenaaminen ei oo tuonut lisää väsymystä, mutta lomalla oonkin pystyny ottaa iisisti. Kattoo kun duunit nyt alkaa miten neidin käy. Täytyy myöntää, että jännittää!

Lisäksi muistin, miten tää laji on päästä kiinni. No, nyt ei auta kuin saada se flow takasin ja ei passaa luovuttaa.

Ei muutaku tervetulloo arki ja jatketaan harjotuksia!

-Roosa